Italiaan muuttaminen

EU:n myötä luulisi muuttamisen EU:n sisällä olevan hyvinkin yksinkertaista. Todellisuus ainakin Italian kohdalla on jotain aivan muuta. Yksi iso ongelma on tietysti, että italialaiset eivät yleisesti ottaen puhu englantia, monet nettisivut ovat vain italiaksi tai sitten englanniksi on kirjoitettu vain minimaalinen yhteenveto. Lisäksi useimmat lomakkeet löytyvät vain italiaksi. Pelkästään tämä kieliasia saa monella nousemaan tuskanhien otsalle. Jokaisen Italiaan muuttajan kannattaa ensimmäiseksi hankkia codice fiscale (verotunniste) ainakin välttävän kielitaidon lisäksi. Suomessa sen saa ainakin Italian suurlähetystöstä. Codice fiscalea tarvitaan täällä kaikkialla ja siksi se on hyvä olla tänne muuttaessa.

Pitää myös muistaa, että Italia on hyvin byrokraattinen maa ja monien asioiden hoitaminen vaatii loputonta kärsivällisyyttä, koska yhä vielä useimmiten on mentävä virastoon selvittämään asioita eikä hoitaa sähköisesti kuten Suomessa. Tosin nykyään sähköistä asiointia ollaan kehittämässä ja esim. Lombardiassa paikallista Kelaa vastaava laitos toimii osittain sähköisesti eli monia hakemuksia voi nykyään lähettää sähköisesti. Monet virastot ovat myös auki vain aamupäivisin eli työssäkäyvien on käytettävä lomapäiviä tai joissakin paikoissa työntekijöillä oikeus käyttää x tuntia vuodessa asioiden hoitamiseen. Comossa ainakin on nykyään joinakin päivinä virastot auki myös iltapäivisin.

Toisen EU maan kansalainen saa vapaasti oleskella toisessa EU-maassa 3 kuukautta ja sen jälkeen on otettava residenssi. Kuulostaa helpolta, mutta Italiassa tämäkään ei ole yksinkertaista. Jos henkilö on täällä töissä, niin ei pitäisi olla ongelmia. Mutta jos on tullut tänne etsimään töitä tai asumaan esim. italialaisen poikaystävän kanssa, kohtaa aikamoisia vaatimuksia viranomaisten taholta. Ensimmäinen vaatimus, että tulee hankkia yksityinen sairasvakuutus, joka on voimassa ainakin 12kk, eurooppalainen sairasvakuutuskortti ei riitä, lisäksi henkilön tulee osoittaa, että on varaa elää täällä eli tulisi olla todistetusti 6000€ tilillä (joidenkin huhujen mukaan italialaisella tilillä, joka onkin sitten käytännössä lähes mahdotonta, koska ilman residenssiä on vaikea saada pankkitiliä). Residenssin saamisen jälkeen kannattaa ilmoittautua paikalliseen terveydenhoitojärjestelmään, koska ainakin yksi vakuutus mainitsi, että korvaavat vain hätätapaukset. Jos ei ole töissä täällä, joutuu pulittamaan rahaa päästäkseen osalliseksi paikallisesta terveydenhoitojärjestelmästä. Summa riippuu viimeisimmän verotuksen tuloista, mutta maksettava vähimmäissumma on noin 400€.

Siinä tapauksessa, että tuo auton Suomesta niin jossain vaiheessa tulee ajankohtaiseksi sen rekisteröiminen. Hiljattain Italiassa tuli voimaan laki, joka vaatii ulkomaisen auton rekisteröinnin 60 päivän kuluessa residenssin saamisesta. Tässä vaiheessa pitää täyttämää kasa italiankielisiä papereita. Suomalaisella ajokortilla voi ajaa Italiassa, mutta koska se on pakko vaihtaa – tähän ei ole selkeää vastausta. Itse huomasin laukkuvarkauksen yhteydessä, että ajokortin uusiminen oli helppoa koska muutama vuosi sitten vaihdoin suomalaisen korttini italialaiseen. En tiedä mistä olisin saanut uuden, jos olisin kadottanut suomalaisen kortin huomioiden, että olen asunut ulkomailla 20 vuotta. Ajokortin vaihtaminen paikalliseen on helppoa ja ei maksa paljon.

Residenssin saamisen jälkeen voi yrittää avata paikallisen pankkitilin. Kannattaa käydä kyselemässä eri pankeista millaisia tilejä on tarjolla.

Julkinen liikenne Italiassa

Italiassa on eniten autoja per 100 henkilöä eli 61 autoa. Italialaiset kulkevat kaikkialle omalla autolla, herätän ihmettelyä, kun kävelen kilometrin matkan kylämme keskustaan. Käsite hyötyliikunta on täällä tuntematon käsite ja sen huomaa liikenteessä. Itse asun maaseudulla tai sanottaisiinko suomalaisittain esikaupunkialueella, kun ei tämä maaseutu nyt oikein vastaa suomalaista, harvaan asuttua maaseutua.

Photo by David Jakab on Pexels.com

Kylästämme on bussiyhteys Comoon (noin 12 km) ja aamuisin monet koululaiset ottavat bussin. Kun koulut alkavat klo 8 pääsee bussilla melko kivasti, ainoa haittapuoli on liian täynnä olevat bussit, joiden jousitus on nähnyt parhaimmat päivänsä. Mutta, jos jostain syystä koulu alkaakin klo 9 yhteydet Comoon heikkenevät huomattavasti. Mentäessä klo 8 katumme vierestä isoa tietä pitkin kulkee useampi bussi, joista voi sitten halutessa vaihtaa eri puolille Comoa ja lähikuntia meneviin busseihin lähikylässä. Jos haluaa mennä klo 9 Comoon, läheltämme ei kulje yhtään bussia vaan ensin on käveltävä kilometri ylämäkeen kylämme keskustaan (korkeuseroa noin 200 metriä) ja sitten sieltä otettava bussi Comoon. Meiltä nyt tämä kävely vielä onnistuu, mutta jotka asuvat kauempana laaksossa matkasta tulee 2 km ja vielä enemmän nousua. Kaupungeissa bussit kulkevat huomattavasti paremmin. Esikoiseni lopettaa kerran viikossa koulun klo 14.10 Comossa. Hänen pitää kävellä noin 10-15 min lähimmälle pysäkille. Ensimmäinen bussi, johon hän lähtee, menee klo 15.10 eli hän joutuu odottamaan noin tunnin bussia. Tämä on siinä mielessä mielenkiintoista, että ihan keskustassa olevista kouluista ehtii juuri ja juuri juoksemalla klo 14.05 lähtevään bussiin ja yhä useampi lukio/tekninen opisto on siirtynyt 5-päiväiseen kouluviikkoon eli koulu loppuu joka päivä klo 14 tai myöhemmin (ks. Italialainen koulu, Italian schools). Viimeinen bussi kylältämme Comoon lähtee klo 19.51 ja Comosta tänne viimeinen bussi lähtee klo 20.40. Niinpä vanhemmat kuskaavat nuorison iltaisin Comoon ja yöllä takaisin. Tämän vuoksi myös paikalliset menevät aina autolla, kun nuo bussit kulkevat miten kulkevat.

Photo by Jakob Scholz on Pexels.com

Junaliikenne on toinen tarina. Täältä Milanoon on kätevä mennä junalla, jos menee Milanon keskustaan, koska näin välttää liikenneruuhkat ja kalliit parkkimaksut. Siispä muutama viikko sitten päätin nuorison kanssa mennä lauantaina koulun jälkeen Milanoon shoppailemaan. Asemalla selviää, että junaliikenne katki onnettomuuden takia, mutta korvaava bussiyhteys taattu ensimmäiselle onnettomuuspaikan jälkeiselle asemalle. Niinpä ihmiset vyöryvät odottamaan bussia, jota ei kuulu ja joka ei ikinä tullut. Korvaavat bussit jättivät tämän yhden aseman kokonaan välistä. Moni comolainen käy töissä Milanossa ja kulkeee työmatkat junalla. Como-Milano junat aamuisin ovat lähes säännöllisesti myöhässä tai peruttu kokonaan. Esikoiseni kulki vuoden verran yhdelle kurssille provinssin toiselle puolelle junalla. Useamman kerran hän soitti, voisinko tulla hakemaan, kun juna peruttu ja kaikki muutkin illan junat kurssipaikalta Comoon peruttu. Siispä ajelin 30 km suuntaansa hakemaan esikoista, kun ei sieltä bussejakaan tullut.

Photo by Albin Berlin on Pexels.com

Italiassa valmistetaan autoja (FIAT jne.) ja luultavasti tämä on yksi syy, miksi joukkoliikenteeseen on satsattu vähän. Autoteollisuudellehan sopii, että jokaisella perheellä on vähintään pari autoa ja se kakkosauto usein, ainakin ennen, oli juuri Fiat. Noidankehähän on valmis, kun julkinen liikenne toimii heikosti niin ihmiset käyttävät mieluummin omaa autoa ja kun julkista liikennettä ei käytetä ei sitä kannata kehittää. Tosin varsinkin Padania tasangon saasteongelmat ja muuallakin täällä Pohjois-Italiassa alkavat olla niin vakavat, että jotain radikaaleja ratkaisuja on vähitellen pakko tehdä. Milano ja Comokin tukehtuvat smogiin ja saasteisiin varsinkin talvisin.

 

Liikenneympyrä

Italiassa on viime vuosina rakennettu ahkeraan liikenneympyröitä. Pari vuotta sitten naapurikylään rakennettiin miniliikenneympyrä, joka minusta on täysin tarpeeton. Tosin tällä naapurikunnalla tuntuu olevan liikaa rahaa, kun samalla asennettiin liikennevalot jälleen kohtaan, jossa niitä ei tarvita. Viime viikolla sitten luin, että tämä samainen kunta hankkii dronen valvomaan elämää kunnan alueella. Big brother is watching you. 

Tämäkin sorsa ihmettelee syksyn saapumista Como-järvelle.

Oma kuntani päätti rakentaa keskustan hankalaan risteykseen liikenneympyrän. Kieltämättä asianomainen risteys on aina ollut hankala ja aiheuttanut jonoja. Työt aloitettiin kesällä koulujen loputtua ja niiden sanottiin kestävän 2 kuukautta ja loppuvan elokuun loppupuolella, hyvissä ajoin ennen koulujen alkua. Bussit ohjattiin poikkeusreiteille ja kunta julkaisi tietoa liikennemuutoksista. Siispä kesällä päätin olla ajamatta keskustan kautta, koska oletusarvona oli kaaos.

Syksyinen näkymä Como-järvellä.

Elokuu saapui ja seurailin tietyömaan kehittymistä lähinnä kunnan asukkaiden luomalta FB-sivustolta. Pari kertaa kävelin keskustaan ja samalla näin tilanteen. Elokuu kului ja tietyömaa oli seisahduksissa lomien takia. Elokuun loppu tuli ja tietyömaa jatkui ja bussit ajelivat poikkeusreittejään. Syyskuu saapui ja koulujen alkaminen lähestyi ja koska monet kunnan asukkaista kulkevat tämän risteyksen kautta viedessään lapsiaan tarhaan ja kouluun, tuli kunnalle kiire saada liikenneympyrä valmiiksi. Koulut alkoivat ja liikenneympyrä saatiin osittain käyttöön. Tässä vaiheessa kuntalaiset ihmettelivät liikenneympyrän pientä kokoa ja pohtivat miten bussit mahtuvat kulkemaan.

Talvinen näkymä Como-järvellä.

Yhtenä päivänä sitten testataan miten bussit mahtuvat kääntymään liikenneympyrässä. Tulos on vähintään naurettava, paikallispoliisi pysäyttää muun liikenteen, poistaa yhden liikennemerkin, bussi tekee pari kolme manööveriä ja lopulta onnistuu kääntymään haluttuun suuntaan. Tässä vaiheessa kaikki muut paitsi kunnan päättäjät ymmärtävät, että tämä liikenneympyrä ei ainakaan auta liikennettä. Nyt lähes 2kk aikataulusta myöhässä liikenneympyrä on otettu käyttöön, mutta vieläkään kaikki bussit eivät kulje siitä tilanpuutteen takia. Tämä aiheuttaa ongelmia koululaisille ja erityisesti vanhuksille, jotka käyttävät bussia. Ennen he pystyivät ottamaan bussin keskustasta ja jäämään pois keskustassa, nyt he voivat ottaa bussin keskustasta, mutta he joutuvat jäämään pois kunnan laitamilla, joka merkitsee vähintään 500m lisämatkaa ja tämä on paljon huonosti liikkuvalle vanhukselle. Koululaisilla sitten haittana on, että koulumatkaan kuluu entistä enemmän aikaa.

Kiivit odottavat poimijaansa puutarhassa.

Nyt kunta puolustelee liikenneympyrää minkä ehtii, ei vastaa kritiikkiin aikataulun venymisestä ja sen aiheuttaneesta haitasta keskustan kaupoille. Bussien kulkuun etsitään nyt ratkaisua ja yksi ratkaisu olisi, että bussit ajavat suoraan eivätkä käänny siinä ympyrässä vasemmalle vaan ajavat parisataa metriä suoraan ja käyvät kääntymässä toisessa liikenneympyrässä ja näin he pääsevät ongelmana olevaan liikenneympyrään niin, että voivat suoraan kääntyä oikealle. Itse oletan, että liikenneympyrän suunnittelusta vastaavat insinöörit ja teknikot, ja varmasti Italiassa on säädökset siitä, miten paljon tilaa vaaditaan liikenneympyrälle, josta kulkee busseja ja muita isompia autoja. Jotenkin tämä ei kuitenkaan hirveästi hämmästytä, koska täällä on paljon säädöksiä, mutta sitten niitä kierretään ja oikaistaan mutkia suoriksi ja lopussa havaitaan ongelmia, mutta siinä vaiheessa liian myöhäistä tehdä mitään ja tietenkään kukaan ei ole vastuussa. Italialaista luovuutta tämäkin.

 

Kolari

Koin sitten ensimmäisen kolarini Italiassa ja olin syyllinen osapuoli. 30 vuotta selvisin ilman kolaria, mutta tulipa sitten senkin aika. Yhtenä kauniina heinäkuisena päivänä en huomannut autoa liikenneympyrässä ja rysäytin kylkeen. Onneksi vauhdit olivat alhaiset ja ainoastaan autot kärsivät vaurioita. Toinen osapuoli oli erittäin järkyttynyt autonsa kohtalosta ja halusi soittaa poliisit, sanoin että sopii minulle. Pian sieltä tulivatkin paikallispoliisit (Italiassa on useampia poliisityyppejä). Hetken päästä saapui ambulanssikin paikalle. Erittäin ystävällinen poliisi otti tiedot talteen ja ihasteli, miten pohjoismaalaisen rauhallinen olin. Poliisi selitti itse olleensa samanlaisessa onnettomuudessa ja tietävänsä mitä tapahtui. Itse sanoin heti aluksi, että syyllisyyteni on selvä – olin väistämisvelvollinen. Sitten tulikin jotenkin puhetta, miten hän on ainoa, joka puhuu englantia poliisiaseman poliiseista. Siinä sitten pohdimme italialaisten englannin taitoa ja selitin sitten opettavani englantia. Tämän jälkeen ambulanssihenkilöstö kyseli, haluanko mennä ensiapuun – totesin ettei todellakaan ole tarvetta. En edes kaivannut heidän tarkistusta vaikka sitä kovin tarjosivatkin. Poliisikin vielä vannotti, että jos tulee mitä tahansa kipuja niin soitan suoraan ambulanssin ja menen ensiapuun. Toinen ambulanssimiehistä alkoi selittämään, miten on aikoinaan käynyt Suomessa ja päättelimme paikan olleen Tampere (muisti lentokentän nimen, Pirkkala, kun mainitsin sen). Taas sain osakseni ihmettelyä miksi suomalainen on Italiassa, no määrittelin itseni ilmastopakolaiseksi.

Tämän jälkeen sitten oli tehtävä ilmoitus vakuutusyhtiölle ja selvitys tapahtumista sekä oma versioni että poliisien. Ongelma oli, että lomien tullessa automme oli melko huonossa kunnossa kolarin jäljiltä eli sillä ei kauhean kauas uskaltanut ajaa. Onneksi keksimme ratkaisun miten päästä lentokentälle ilman autoa julkisilla kulkuneuvoilla. Nyt kuukausi onnettomuuden jälkeen samainen kolaripaikan sympaattinen poliisi oli käynyt etsimässä minua. Esikoinen taisi olla säikähtäneen näköinen, kun poliisi oli sanonut, ettei mitään vakavaa. Pyysi minua käymään asemalla. No, arvasin että saan sakot. Tosin en tiennyt, että poliisi tuo kotiin saakka sakot. Kolaripaikalla olleet poliisit olivat omalta kylältämme eli päättelin, että kylällä asuville tuodaan kotiin sakot – hyvä palvelu. Eilen menin asemalle ja sain sakot, mutta vain Italiassa saa 30% alennuksen, jos sakot maksaa 5 vrk kuluessa. Maksoin siis saman tien asemalla sakot alennettuun hintaan. Tämän jälkeen poliisi vielä antoi käyntikorttinsa ja käski tulla käymään, kun kuljen kylillä. Italialaiset miehet eivät pääse ikinä eroon flirttailustaan, mutta olen jo niin tottunut, että minusta se on lähinnä sympaattista.

Ennen minua poliisiasemalla oli nainen, joka oli saanut sakot. Auto oli hänen vasta ajokortin saaneensa pojan nimissä ja Italiassa vasta ajokortin saaneet saavat tuplarangaistukset ensimmäisten 3 vuoden ajan. Näin äiti sanoi olleensa kuskina (saattaa hyvinkin olla), mutta näin myöskään poika ei menettänyt tuplasti pisteitä (Italiassa rikkeistä menettää pisteitä, itse en kyllä menettänyt, kun kysyin) ja sakot olisivat olleet tuplat. Poliisi ei laisinkaan edes miettinyt oliko äiti kuskina vaan neuvoi mitä pitää maksaa ja otti jotain valokopioita papereista.

 

Kerroin samalla asioidessani poliisille, että ymmärtääkseni Suomessa poliisi olisi ensimmäiseksi puhalluttanut kolarin osapuolet. Poliisi sanoi, että he näkivät kaksi naista osallisina ja minä kuulema käyttäydyin täydellisesti kolaripaikalla niin he eivät epäilleet lainkaan, että jompi kumpi olisi ollut alkoholin vaikutuksen alaisena. Täällä siis poliisit arvioivat käytöksestä kuskin kunnon ja jos kaksi naista kolaroi keskellä päivää niin heidän oletusarvionsa on, että puhallusta ei tarvita. Suomessa luulen, ettei ihan näin toimita. Jotenkin nämä italialaiset poliisitkin ovat humaaneja, kolaripaikalla heidän käytös oli todella ystävällistä ja nyt maksaessani sakot samoin. Kolaristakin tuli melkein positiivinen kokemus.

 

Talvi all’italiana

Italiassa kaikki on aina suurta teatteria ja niin myös tietenkin talvi. Viime viikot otsikot ovat kirkuneet ”freddo polare” (napa-alueiden kylmyys), ”freddo glaciale” (jääkautinen kylmyys), ”freddo artico” (arktinen kylmyys). Ei, lämpötilat eivät ole laskeneet -40 asteeseen, päivisin lähes aina lämpötilat olleet plussan puolella. Toki vuoristoseuduilla on ollut kylmää ja erityisesti elokuun maanjäristysalueilla pienikin pakkanen on iso ongelma, koska ihmiset asuvat teltoissa ja asuntovaunuissa. Lisäksi monet eläimet ovat taivaan alla, koska navetat ja tallit tuhoutuivat maanjäristyksissä. Täällä Pohjois-Italiassa kylmimmillään on ollut ehkä -10 astetta, mutta joululoman jälkeen esim. Milanossa muutama koulu sulki ovensa, koska kouluja ei lämmitetty joululomien aikana ja kuten arvata saattaa sisällä oli hulppean alhaiset lämpötilat pakkasten jälkeen. Tosin itse muistan aikoinaan koulussa, että välillä istuimme tunneilla takit päällä, kun lämmitys ei koulun vanhassa osassa toiminut kunnolla.

Talveen kuuluu erottamattomasti lumi. Täällä tosin yhä harvemmin tulee lunta. Tänä vuonna Keski-Italiassa on tullut valtavasti lunta ja ikävä kyllä lumen lisäksi siellä on ollut uusia, kovia maanjäristyksiä. Siellä tilanne on katastrofaalinen. Sen sijaan täällä Pohjois-Italiassa ei ole liiemmin lunta näkynyt. Alpit ovat ilman lunta, laskettelupaikat ovat täysin keinolumen varassa. Yhtenä yönä täällä sitten satoi lunta 3-5 cm ja kaaos oli valmis. Comossa yksi tärkeimmistä sisääntuloväylistä suljettiin jään vuoksi ja seurauksena oli liikenteen täydellinen halvaantuminen. Täältä päin missä asumme oli mahdotonta päästä aamulla Comoon. Noin 5km ennen Comoa liikenne seisoi, onneksi päätin aamulla olla viemättä tytärtä kouluun – olen vuosien varrella oppinut, että vajaa 5 cm lunta aiheuttaa väistämättä liikennekaaoksen.

Vieläkin maassa näkyy paikoitellen lunta. Jalkakäytäviä täällä ei aurata ja kun menin lenkille 5 päivää lumisateen jälkeen, jouduin juoksemaan ajoradalla. Muutenkin lähiseuduilla on vähän jalkakäytäviä ja nyt nekin olivat pääasiassa käyttökelvottomia. Kohta tästä lumisateesta on kulunut 2 viikkoa ja osa jalkakäytävistä on jo käyttökelpoisia, koska aurinko sulattanut lumet ja jäät. Yleisesti olen huomannut, että teiden auraus aloitetaan varsinkin Comossa liian myöhään. Comossa on paljon mäkiä ja sen vuoksi tiet pitäisi puhdistaa ajoissa ja varsinkin 3 cm lunta ei saisi aiheuttaa täydellistä liikenteen halvaantumista. Mutta kuten sanottua, Italiassa kaikki on suurta draamaa ja teatteria ja siksi 3 cm luntakin saa täällä aikaiseksi draaman ja komedian yhtäaikaa.

Italialainen arktinen kylmyys

Kuinka usein olenkaan kuullut kommentin, että suomalaisena minulla ei voi olla ikinä kylmä. Juuri tänään yksi oppilaani totesi, että säätiedotukset lupaavat kylmää täksi viikoksi. Samaan hengenvetoon hän totesi, että niin minullehan nämä lämpötilat ovat vielä kuumia. Totuus on hieman tästä poikkeava. Olen varsinainen vilukissa, kotona mieheni vääntää termostaattia alaspäin ja hetken päästä menen vääntämään taas sitä ylöspäin. Öisin täkin lisäksi tarvitsen viltin ja vielä ei edes ole öisin miinusasteita. Tällainen olen ollut koko ikäni, rakastan mm. tulikuumaa suihkua.

Otsikossa mainitsemani arktinen kylmyys tarkoittaa, että lämpötila laskee ALLE NOLLAN. Aamulla maa saattaa olla paikoin kuurassa ja vesikipossa ohut jääkerros. Italialaisille tämä on jo arktista kylmyyttä, josta säätieteilijätkin varoittelevat. Lapset puetaan pieniksi Michelin-ukoiksi, aikuiset piiloutuvat ison kaulahuivin uumeniin. Tarhoissa lapset pysyvät sisällä, koska ulkona on arktinen kylmyys.

 

Täällä Pohjois-Italiassa on autossa oltava kitkarenkaat tai ketjut takakontissa marraskuun puolivälistä alkaen. Mutta Italiassa nämäkin määräykset ovat jopa kunta kohtaisia. Huomasin, että Comon kaupungissa talvivarusteet on oltava autossa 15.11.2016 –  15.3.207, Comon provinssissa taas 15.11.2016 –  15.4.2017. Lombardiassa talvivarustelupakko on 1.11.2016 – 30.4.2017, mutta oletettavasti suurimmalla osalla kunnista on omat määräykset. Suomalaisella logiikalla varustetulle henkilölle tämä yksinkertaisten asioiden monimutkaistaminen aiheuttaa ihmetystä. Minullakin on auton takana ketjut, jos poliisi haluaa tarkastaa. Siitä ei kyllä minulla ole aavistustakaan miten ne laitetaan paikoilleen, mutta tarpeen vaatiessa luotan, että joku teiden ritari pysähtyy auttamaan tai sitten etsin Youtubesta videon. Ylihuomenna kuitenkin minulla on aika talvirenkaiden vaihtoon. Meillä on kesä- ja talvirenkaat, mutta vain yhdet vanteet ja siksi joka vuosi joudun viemään auton renkaiden vaihtoon. Nuorena Suomessa asuessa vaihdoin itse renkaat tai ainakin periaatteessa tiesin miten se tehdään. Italialaisille tämäkin on draama, koska heille elämä on yhtä suurta draamaa ja komediaa vuorotellen.

 

 

Italian liikenne

Italiassa liikennekulttuuri on kaoottinen. Mitä etelämmäksi mennään sitä kaoottisemmaksi liikenne muuttuu. Itse asustan täällä Pohjois-Italiassa ja aluksi paikallinen ajotapa pelotti vaikka täällä kuulema liikenne on vielä rauhallista. Joskus tuntuu, että liikennemerkit ovat lähinnä koristeina tienvarsilla. Esimerkiksi nopeusrajoitukset, kotoamme Comoon nopeusrajoitus on 50 km/h suurimman osan matkaa. Harvoin kuitenkaan ajan tätä nopeutta vaan keskinopeus on yleensä 60-70 km/h riippuen liikenteestä. Nykyään on suorastaan ärsyttävää, jos edessä ajaa joku nopeusrajoituksia noudattaen. Yleensä nämä lainkuuliaiset kuskit ovat Fiat Pandalla ajavia vanhempia naishenkilöitä, joiden ajotaidoissa on monesti muutenkin parantamisen varaa. Monilla moottoriteillä on Safety Tutor-järjestelmä eli järjestelmä mittaa auton keskinopeuden tietyllä välillä. Tämän järjestelmän myötä nopeudet ovat alentuneet ja harvoin nykyään käy niin, että parissa sekunnissa takana on Ferrari pyrkimässä ohi ilman, että olin edes nähnyt sitä taustapeilissä aikaisemmin.

Kaupunkiliikenne on luku sinänsä. Jokaisessa risteyksessä on useampi auto rinnakkain riippumatta ajokaistojen määrästä. Yleensä niin monta kuin vain mahtuu ja siitä sitten sovussa käännytään eri suuntiin vuoronperään. Liikenneympyröitä on tullut viime vuosina vähän joka paikkaan ja niissäkin on ihan omat sääntönsä. Tärkein on se, että vilkuttaa ”sisäänpäin” eli pyörimissuuntaan, koska muuten on vaarana saada joku liikenneympyrään pyrkivä kylkeen. Olen nähnyt poliisienkin vilkuttavan näin. Hyvin harvoin olen nähnyt jonkun vilkuttavan oikein poistuessaan liikenneympyrästä. Auton voi jättää käytännössä mihin vain vähäksi aikaa kunhan laittaa hätävilkut päälle. Comossa oli kerran auto seisomassa pääväylän yhdellä kaistalla, jonka seurauksena liikenne puuroutui kun kaistalla ajavien oli yhtäkkiä vaihdettava kaistaa juuri ennen risteystä. Mutta kukaan ei tööttäillyt, koska autohan oli vaan väliaikaisesti pysähtynyt. Kaistanvaihto on joustavaa ja aina löytyy rako halukkaalle. Tyyli ajaa on nopeatempoista ja melko aggressiivista.

Liikennevalvontaa täällä on vähän. Moottoriteillä on yllä mainitsemani Safety Tutor-järjestelmä ja viime vuosina lähialueille on tullut nopeusvalvontakameroita. Näiden seurauksena liikenne toimii niin, että pylvään lähestyessä lasketaan nopeus 30 km/h (vaikka rajoitus on 50 km/h) ja heti perään kiihdytetään. Olen asunut täällä 16 vuotta ja kertaakaan minua ei ole puhallutettu. Joskus iltamyöhällä näkee ratsioita, mutta niistäkin minut on aina ohjattu eteenpäin ilman puhalluttamista. Täällä pienessä kylässämme jäisi erilaisten kyläjuhlien jäljiltä moni kiinni, mutta kukaan ei ikinä puhalluta tällaisissa tilanteissa. Papparaiset istuvat aamupäivisin baarissa ja ajavat sitten useammaan lasillisen jälkeen lounaalle. Ikinä en ole nähnyt poliiseja puhalluttamassa keskellä päivää. Toisaalta Italiassa on nykyään tosi kovat rangaistukset rattijuopumuksesta. Jos törkeän rattijuopumuksen raja ylittyy, niin menettää auton valtiolle ja ajokortti menee kuivumaan. Lisäksi lieväkin rattijuopumus vie pisteitä ajokortista. Italiassa ajokortissa on tietty määrä pisteitä ja erilaiset rikkomukset vähentävät näitä pisteitä eri määrän. Jos pisteet menevät nollille, on mentävä preppauskurssille autokouluun, jolla sitten saa muutaman pisteen ja vähitellen pisteitä kertyy lisää, jos ajaa ilman liikennerikkomuksia.
Silloin tällöin täällä pysäytetään ja tarkistetaan auton paperit. Samoin Sveitsin rajan läheisyydessä näkee usein Guardia di Finanzan (talouspoliisi) kontrolleja. Tosin kerran kun minut pysäytettiin niin poliisit innostuivat suomalaisuudestani niin, että eivät edes menneet laittomasti ei-kaupallisesta rajasta yli tullutta rekkaa pysäyttämään vaan mieluummin keskustelivat Suomesta ja miten toinen heistä oli ollut 20 vuotta sitten Suomessa. Monta vuotta sitten lähikylän poliisi pysäytti minut viikon sisällä kahdesti. Toisella kerralla minulla oli kiire hakemaan lapsia koulusta, joten sanoin että hän pysäytti minut viikko sitten ja yhä olen sama suomalainen, mutta nyt on kiire hakemaan lapsia. Hän ystävällisesti käski minun jatkaa matkaa ja pysäytti vielä muut autot niin, että pääsin heti tielle. Italiassa kaikkialla on tämä inhimillinen aspekti.

Italialaisten välinpitämättömyys liikenteessä toisaalta ärsyttää ja suututtaa. Lapsia ei useinkaan kiinnitetä turvaistuimiin tai edes turvavöihin vaan lapset hyppelevät ympäri autoa ja välillä myös näkee vauvoja istumassa sylissä etupenkillä. Pitkälti syynä lienee välinpitämättömyys ja tiedotuksen puute koskien liikenneturvallisuutta. Kännyköihin puhutaan surutta vaikka se on kiellettyä. Voisinkin todeta, että ajettaessa Italiassa on parasta unohtaa autokoulun opit. STOP-merkki ei tarkoita, että sen taakse pysähdytään vaan siitä joko liu’utaan vähän hiljentäen tai ajetaan suoraan täydellä vauhdilla. Liikennemerkithän ovat vain koristeita italialaisille.