Työskentely Italiassa

Kävipä vuodenalussa niin hassusti, että tein ensimmäisen työsopimukseni Italiassa. Yhtäkkiä olinkin yhden kielikoulun palkkalistoilla. Syy tällaiseen ylellisyyteen on, että hoidan heidän kurssejaan Sveitsin puolella ja heidän pitää lähettää minut omana työntekijänään pitämään tunteja rajan toiselle puolelle. Työsopimuksessa palkkani on minimi ja loput saan kulukorvauksina. Näin työnantaja ei joudu maksamaan paljonkaan sivukuluja eli eläkettä ei pahemmin kerry. Työnantaja tietysti mainosti, että matkakuluja ei veroteta. Totesin kyllä nuivasti, ettei myöskään kerry eläkettä. Eli huonoilla ehdoilla mennään.

IMG_4552.JPG

Koko kielikoulu on kaoottinen, yksi ei tiedä mitä toinen tekee. Näinkin helppo asia kuin palkanmaksu. Kysyin ensimmäisen kuukauden jälkeen, miten palkanmaksu nyt tapahtuu, kun en enää tee laskuja freelancerina. Vastaus oli, että he lähettävät lomakkeen seuraavan kuun alussa, johon täytä edellisen kuun tunnit. Ongelma, että kukaan ei ollut kertonut tästä eikä myöskään lähettänyt lomaketta. No, sain sitten aikaa yhden illan täyttää lomakkeen, jos halusin palkan siinä kuussa. Seuraavassa kuussa täytin itse lomakkeen ja lähetin sen ja maksoivat palkan ajallaan. Kukaan ei kerro opettajille mitään eli kirjoja puuttuu oppilailta ja monen viestin jälkeen saan selvityksen, miten toimia kirjojen kanssa. Eilen tuli viesti, että ensi viikolla kokeet oppilaille – kukaan ei ole ikinä sanonut mistään kokeista mitään. Oppilaat kysyvät onko tämä firman tilaama koe vai kielikoulun sisäinen. Yritän selittää jotain, koska itselläni ei hajuakaan miksi ja millainen testi kyseessä.

Takatalvi
Takatalvi

Pahempaa on niskaan hengittäminen. Pari viikkoa sitten WhatsAppilla viesti, että nyt hätäkokous koska näissä Sveitsin tunneissa ongelmia. Odotin, että nyt on jotain vakavaa palautetta tullut ja mitä vielä, muutamia hienosäätöjä lähinnä. Mutta italialaiset nyt näkevät kaikessa draamaa ja liioittelevat – olisihan tämä pitänyt muistaa. Kielikoulu kysyy oppilailta parin viikon välein, onko ongelmia ja tiedän yhdessä ryhmässä olevan oppilaita, jotka eivät katsoneet hyvällä opettajan vaihtumista. Ennen minua tässä hommassa oli toinen henkilö 6 vuotta. Joten nämähän sitten valittavat vähän kaikesta. Muutin sitten vähän opetustapaani, mutta sitten yksi toinen ryhmä valitti, ettei halua tällaisia tunteja vaan sellaisia joita pidin ennen. Yritän sitten diplomaattisesti navigoida näiden karikoiden lomassa. Sen verran tämä kielikoulun toimintatapa ottaa päähän, että harkitsen vakaasti lopettavani heinäkuussa, kun työsopimus loppuu. Uusihan solmitaan sitten syksyllä, kun samat kurssit jatkuvat.

img_e4538.jpg
Tällainen tuttavuus tuli pöydälle nukkumaan hiihtopaikassa

Myönnän, että yli 20-vuotinen urani freelancerina on aiheuttanut, etten enää halua olla toisten komennuksessa. Haluan itse määrätä itseäni ja tehdä omalla tavallani, jos asiakas ei ole tyytyväinen niin oma vikani, nyt tiedän muutaman oppilaan olleen tyytymätön koulun toimintaan ja lopettaneen kurssin sen tähden.

Mutta yhdestä ryhmästä nautin. Tämä ryhmä koostuu kuudesta japanilaisesta miesinsinööristä, joille nyt opetan italiaa. Opin itse jatkuvasti uutta heidän kulttuuristaan ja jo heidän tapansa toimia on joka lailla niin erilainen kuin italialaisten oppilaiden. Nämä japanilaiset kunnioittavat opettajaa aivan uskomattoman paljon. Joka tunnin lopuksi he jäävät istumaan ja odottavat, että opettaja poistuu luokasta ensin. Ongelma on, että ainoa yhteinen kielemme on englanti, jota he puhuvat vain hieman ja italiaa vielä vähemmän. He ovat kuitenkin asuneet täällä jo vuoden, mutta en tiedä miten ovat selvinneet. Aina välillä he puhuvat keskenään japania ja naureskelevat ja minä ihmettelen nauravatko minulle, teinkö heistä jotain hassua vai nauravatko jollekin muulle. Opetin heille ennen muutaman kerran englantia ja kun entinen opettaja lopetti ja kun sitten jatkoin italianopettajana yksi heistä totesi, että he ovat iloisia, että jatkan heidän opettajanaan.

Mainokset