Kuten olen kirjoittanut ennenkin täällä on täydellinen lockdown, joka on ollut jo niin kauan, etten muista kuinka mones päivä on menossa, mutta monta päivää on kulunut. Ainoa keino päästä liikkeelle on mennä kauppaan tai apteekkiin. Viime viikolla sain kylän fb-ryhmän kautta tiedon, että yhdessä lähiapteekissa olisi hengityssuojia saatavilla. Täällä niitä on lähes mahdotonta saada mistään tai sitten aivan älyttömillä kiskurihinnoilla. Siispä päätin yhdistää apteekkireissun ja kaupassa käynnin.
Autoon otin kertakäyttöhanskat ja yhden kolmesta hengityssuojaimesta, jotka olivat jääneet remonttiajoilta. Lisäksi täytin lomakkeen missä selitin minne ja miksi menen jonnekin siltä varalta, että poliisi pysäyttäisi. Liikennettä ei käytännössä ole eli saa ajaa ilman stressin häivääkään. Kerrankin voi nauttia maisemista varsinkin, kun ei ole pyöräilijöitä, joita pitää aina varoa ja joiden ohi ei yleensä helpolla pääse vilkkaan liikenteen takia. Apteekissa oli sisällä kaksi asiakasta eli odotin kiltisti vuoroani monen metrin päässä. En laittanut vielä hengityssuojainta vaan päätin säästää sen kauppaan. Sain ostettua hengityssuojaimet ja pari muuta asiaa, italialaiseen kulttuuriin tyypillinen small talk puuttui täysin.
Kaupan edessä odotti jono ja kun kyselin, kuka oli viimeinen jonossa, sain tietää, että tässä kaupassa oli käytössä numerojärjestelmä eli menin ottamaan jonotusnumeron, mutta yksi nainen antoi minulle omansa, koska oli luultavasti päätynyt luopumaan jonotuksesta. Jonossa meni muutama minuutti ja ovelle tuli myyjä huutamaan numerot, jotka pääsevät sisään ja oma numeroni oli huudettujen joukossa. Menin ostamaan vihanneksia ja heti olin vaikeuksissa kertakäyttöhanskojeni kanssa – en meinannut millään saada auki muovipussia. Siinä sitä heiluttelin ja vääntelin aikani, kunnes sain sen jotenkin auki. Jos haluatte haastetta kauppareissuun, niin ottakaa käteen kertakäyttöhanskat ja yrittäkää avata kaupan ohuita muovipusseja, siinä kuluu iloisesti tovi, jos toinenkin. Toinen ongelma oli, että silmälasini menivät huuruun hengityssuojaimen kanssa eli jouduin suorittamaan ostokset ilman laseja ja tiiraamaan naama kiinni tuotteiden nimiä.
Opin myös mitä italialaiset tekevät pakkokaranteenin aikana. Menin toivorikkaana viinihyllylle aikomuksenani ostaa viiniä, mutta hylly oli lähes tyhjä. Vain pari huonolaatuista halpisviiniä löytyi. Viinihyllyltä menin oluthyllylle ja sama homma. Vain muutama olutlaji jäljellä. Jauhoja ei ollut kuten odotin ja tuorehiivasta nyt ei ole näkynyt jälkeäkään enää viikkoihin. Yritin myös ostaa käsitiskiainetta, mutta sekin oli loppu. Yksi ystäväni Comosta sanoi, ettei hänkään ole onnistunut löytämään tiskiainetta. Voisinko siis tehdä tieteellisen loppupäätelmän, että italialaiset juovat viiniä ja olutta, leipovat kaiket päivät ja ajan kuluttamiseksi ovat siirtyneet tiskaamaan astiat käsin.
Hinnat ovat myös nousseet kaupoissa. Tämä on huolestuttava ilmiö huomioiden, että todella suuri joukko ihmisiä on menettänyt työnsä ja ovat suurissa taloudellisissa vaikeuksissa. Luin juuri eilen, miten jossain päin Italiaa yksi 12-vuotias oli soittanut poliiseille, koska heillä ei ollut enää ruokaa. Poliisit olivat tulleet ja todenneet tilanteen vakavaksi ja käyneet ostamassa perheelle ruokaa. Näinä päivinä kunnat ovat saamassa ylimääräistä rahaa valtiolta ruokakuponkien jakamiseksi köyhimmille perheille. Vaikka tämä pakkokaranteeni joskus tässä toivon mukaan lähiaikoina loppuu, on varsinainen kriisi monella vasta edessä juuri taloudellisen sekasorron vuoksi. Ympäri maailmaa eletään vaikeita aikoja ja ainakin jo ennestään taloudellisesti heikossa kunnossa olevassa Italiassa tilanne tulee olemaan erittäin vaikea. Yksi isoimmista sektoreista eli turismi on käytännössä seis ja sen myötä tulee paljon työttömyyttä ja konkursseja. Voin vain toivoa, että Italia nousee vähitellen jaloilleen. Comon teatteri valaisi maaliskuussa julkisivunsa Italian lipun väreillä ja seinään oli heijastettu Turandotin kuuluisimman aarian sanat:
”Dilegua, oh notte
Tramontate, stelle
All’alba vincerò”
-Giacomo Puccini, Turandot, Nessun dorma-
Ja näinhän me uskomme – Italia voittaa taistelun ja nousee yön pimeydestä uuteen aamunkoittoon.