Italialaisia oppilaita

IMG_4130.JPG

Olen nyt reilun vuoden opettanut pääasiassa englantia eritasoisille ryhmille. Tänä keväänä sain myös yhden ruotsin ryhmän. Monenmoista tallaajaa näihin ryhmiin on mahtunut ja mietin, että kyllä nämä italialaiset ovat varsinaisia persoonallisuuksia.

Keväällä sain pidettäväksi 70 yksityistuntia yhden everstin kanssa. Olin kuullut, että tämä henkilö, oli ollut hyvin tiukkana siitä, kuka on uusi opettaja ja muutenkin kuulema vähän hankala tyyppi. Olin siis varautunut vaikeaan oppilaaseen. Voin sanoa, että vaikeaa ei tästä vähän yli 50-vuotiaasta everstistä saanut millään. Äärimmäisen korrekti käytökseltään ja kun opin paremmin tuntemaan niin myös hyvin sympaattinen henkilö. Välillä kävimme lähibaarissa kahvilla ja tietysti hän tarjosi aina. Ikinä en saanut tilaisuutta maksaa. Hän kyseli paljon Suomesta. Voisin sanoa, että meistä tuli tietyllä tasolla ystävät. Kaikki olivat ihmeissään, kun tästä tiukasta everstistä tuli kevään mittaan ystävällinen myös kanslian tytöille.

IMG_4144.JPGToinen hauska tapaus on myös vähän yli 50-vuotias johtaja yhdessä firmassa, jossa opetan eritasoisille ryhmille Business englantia. Hänen johtavasta asemastaan johtuen pidän hänelle yksityisiä keskustelutunteja. Hänestäkin sain varoituksen, että erittäin erikoinen ja osittain hankala henkilö. Jälleen osoitin väitteet vääriksi. Hän jopa nyt, kun tunnit pienen tauon jälkeen jatkuivat, oli ilmoittanut ettei halua ketään muuta opettajaksi kuin minut. Olemme keskustelleet hyvinkin syvällisiä asioita ja parantaneet maailmaa monta kertaa.

IMG_3807.JPGYksi hyvä ystäväni kertoi miksi tulen näiden oppilaiden kanssa niin hyvin toimeen. Suomalainen naisopettaja hurmaa italialaisen miehen heti. Heille on eksoottista ja kiehtovaa opiskella suomalaisen naisen kanssa. Eli ystäväni mukaan mukana on puhdasta flirttailua ja kun lisäksi olen luonteeltani iloinen ja positiivinen, niin on selvä, että italialaiset miehet tykkäävät. No, tiedä häntä.

 

 

IMG_3992.JPGTalvella sain opetettavakseni englannin alkeisryhmän. Ryhmä koostui yhdestä keski-ikäisestä pariskunnasta ja nuoresta miehestä ja keski-ikäisestä naisesta. Voin vannoa, että ryhmä oli eloisa ja tunnelma hilpeä. Miespuoliset käyttäytyivät kuin pahimmat pojannulikat koulussa. Kerrankin tämä keski-ikäinen mies laittoi kännykkään soimaan koulun kellon 30 minuuttia enne tunnin loppua. Kerran tarjosin suomalaista pullaa heille ja siitä innostuneena kerran pariskunta toi pizzaa. Lähtiessä ihmettelin naisten kanssa, minne miehet jäivät -nämä neropatit olivat laittaneet tyhjän perhepizzalaatikon talon hissiin ja lähettänyt sen yläkerroksiin. Seuraavana aamuna sain soiton kielikoulusta ja kyselivät mitä tiedän asiasta. Seuraavalla kerralla sihteeri tuli ihmettelemään, että tiesikö ryhmä jotain mystisestä pizzalaatikosta. Eihän kukaan tiennyt mitään. Kaikkien yllätykseksi 30-vuotias nuorimies, joka pyöritti omaa baaria, toi kerran valtavat tarjoilut kaikille. Tarjolla oli leikkeleitä, juustoja, leipää ja juomaksi olutta ja kuohuviiniä ja vettä. Täytyy sanoa, että tämän ryhmän tulen muistamaan aina.

IMG_4161.JPGEkan kerran elämässäni sain pyynnön opettaa ruotsia ryhmälle italialaisia, jotka haluavat muuttaa ruotsiin. Ryhmässä oli yksi nuori pariskunta ja keski-ikäinen nainen. Esimerkiksi kerran tällä nuoren pariskunnan miehellä oli silmässä jotain ongelmaa. Samantien tämä keski-ikäinen nainen kaivoi laukustaan silmätipat ja tyttöystävä laittoi ne. Sitten tämän nuorimies vielä valitteli, että silmässä on roska, niin tämä keski-ikäinen nainen meni tarkistamaan, onko silmässä roska. Siis Italiassa kaksi naista häärii tämän miehen ympärillä äidillisesti, kun silmä vähän punoittaa. Koska olemme Italiassa, niin syy oli tietysti maailmankuulu colpo d’aria, josta voit lukea lisää edellä olevasta linkistä. Mikä muukaan sen voisi aiheuttaa. Jotenkin tällainen huolehtiminen on niin tyypillistä italialaista käyttäytymistä.

IMG_4194.JPG

Odotan mielenkiinnolla tulevaa syksyä ja uusia ryhmiä. Tämä italialaisten sanoisinko ”kaistapäisyys” tekee tästä maasta raivostuttavan kiehtovan. Aina en tiedä paljonko oppilaat oppivat, mutta hauskaa heillä ainakin tuntuu olevan ja ehkä pieni flirttailu auttaa oppimisessa.

 

 

Miten olen muuttunut ulkomailla asumisen aikana?

Aina silloin tällöin törmään kolumneihin ja blogeihin, joissa mietitään, miten ulkomailla asuminen on vaikuttanut ko. henkilöön. Niinpä yksi päivä aloin itse miettiä tätä. Olen nyt asunut ulkomailla 18 vuotta, joista 17 vuotta Italiassa. Paljon on näiden vuosien aikana tapahtunut ja ikävuosiakin on tullut mittariin. Mutta voinko sanoa, että ulkomailla asuminen on muuttanut minua, voi olenko vain muuttunut vuosien varrella kypsymisen tuloksena vai molempia.

IMG_3807.JPG

Itse sanoisin, että molempia. Mutta ehkä myös kypsyminen on ollut erilaista ulkomailla kuin mitä se olisi ollut Suomessa. Muuttaessamme ulkomailla jouduimme aloittamaan kaiken alusta. Kaikki oli uutta ja monta asiaa opimme kantapään kautta. Muistan, kun tulin, raskaaksi kyselin neuvoa muutamilta suomalaisilta, mutta varsinkin alussa oli muutamia kommelluksia, jotka johtuivat siitä, että täällä raskausaikana tietyt asiat hoituvat eri lailla kuin Suomessa, jossa esikoiseni syntyi. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Huvittavinta oli, kun muutama vuosi sitten nykyisen kuntamme sosiaalipuoli havahtui, että kylässähän asuu ihan ulkomaalaisia ja saimme kutsun ulkomaalaisille tarkoitettuun infoon. No, totesin kauniisti, että 10 vuotta sitten olisin tarvinnut tietoja, mutta nyt kun lapseni ovat käyneet tarhat, ala-asteen, yläasteen ja lukion, meillä on kokemusta yksityiskouluista ja julkisista, olen perustanut toiminimen, ostanut talon, ollut vuokralla, ostanut auton, synnyttänyt lapsen täällä, niin en usko, että kauheasti voitte antaa uutta tietoa. Sosiaalitoimen täti oli aivan samaa mieltä.

IMG_4144.JPG

Jos mietin, miten olen muuttunut ihmisenä, sanoisin että minusta on tullut kurittomampi. Liikenteessä nopeusrajoitukset ovat vain viitteellisiä, yleensä ajan autovirran mukana ja ainoastaan nopeusmittaripönttöjen kohdalla hiljennän muiden mukana. Saatan jättää parkkimaksun maksamatta, jos arvioin sakon saamisen riskin pieneksi. En ihmettele, ärsyynnyn kyllä, kun autot parkkeerataan liikenneympyrään tai risteykseen hätävilkut päällä niin, että niiden ohipääseminen on lähes mahdotonta. Jos en saa kuittia kaikesta, en ihmettele. Tiedän harmaan talouden olevan väärin, mutta kaikki sitä tekevät. Tietyistä töistä otetaan kuitti vain tarvittaessa tai vain osasta työn hinnasta.

IMG_4161.JPG

Olen törmännyt byrokratian muuriin ja silti siitä selvinnyt hengissä. Olen myös oppinut, että mahdottomimmatkin asiat ratkeavat lopulta – ei kannata menettää hermoja. Täällä olen myös muuttunut perhekeskeisemmäksi – Italiassahan perhe on numero yksi. Joskus teinini naureskelevat, että täällä on ihan normaalia teinin mennä kaupungille ostoksille äidin ja sisaruksen kanssa, Suomessa harvemmin teinit kulkevat vanhempien matkassa. Tietysti joskus ylisuojelevaisuus menee huvittavaksi täällä. Pari päivää sitten tyttäreni meni pyörällä kaverilleen noin 3km päähän ja käskin tulla kotiin ennen pimeää, kun pyörässä ei ole valoa. Tytär soitti illalla ja sanoi, että kaverin isä tuo kotiin, koska tämä isä oli todennut olevan liian vaarallista pyöräillä klo 21 kotiin – reitillä ei ole mitään suurempia vaaroja mitä nyt liikenne on täällä aina vaaratekijä, mutta kieltämättä sekä minusta että tyttärestä vähän yliampuvaa. Mutta olen itsekin suomalaisen mittapuun mukaan ylisuojeleva äiti. Ympäristö muokkaa.

 

Fatima kylässä

IMG_3848.JPGAlkuvuodesta kylämme Facebook-ryhmässä alettiin puhua Fatimasta. Vähitellen minulle selvisi, että kysymys on jostain pyhimyksestä. Pääsiäisenä sitten olisi koittanut päivä, että Fatima tuli kyläämme. Itse olin pois kotoa pääsiäisenä, joten en päässyt osalliseksi tästä tapahtumasta. Tiedän, että patsas tuotiin helikopterilla läheiselle urheilukentälle ja sieltä patsas siirrettiin kulkueen seuratessa kylämme pääkirkkoon. Vieläkään en kuitenkaan tiennyt miten iso asia Fatima oli. Olin nähnyt ohjelman, jossa kerrottiin rukoushetkistä ja ylimääräisistä messuista. Lisäksi luin lehdestä, että patsas vietiin lähikuntien kirkkoihin ja lähellä sijaitsevaan pyhättöön näytille.

Madonna kirkossa

Opetan englantia yhdelle poliisipäällikölle ja kerran mainitsin hänelle, että kylässämme on käymässä Fatiman. Hän selitti mistä Fatimassa on kysymys. Virallisesti kyseessä on siis ”La Madonna di Fatima Pellegrina”. Kyseessä on siis Mariaa esittävä patsas, jota kuljetetaan paikasta toiseen. Fatima on pieni kylä Portugalissa, jossa vuonna 1917 toukokuussa Maria ilmestyi kolmelle lapsipaimenelle. Yhteensä Maria olisi kertomuksen mukaan ilmestynyt kuusi kertaa. Lapsipaimenet kertoivat pilvien äkkiä rakoilleen ja pilvestä ilmestyneen valkopukuisen naishahmon kädessään rukousnauha. Tämä naishahmo, jonka lapset tunnistivat Mariaksi, kertoi tulevista tapahtumista kuten ensimmäisen maailmansodan loppumisen, Venäjältä tulevan kommunismin uhan jne. Katolinen kirkko on tunnustanut nämä ilmestymiset ja nykyinen paavi Franciscus ilmoitti hiljattain, että kaksi näistä kolmesta lapsipaimenesta julistetaan pyhimyksiksi. Lisäksi kolmannen lapsipaimenen, Lucian, kohdalla pyhimykseksi julistamisprosessi on vielä kesken. Lucia oli lapsista ainoa, joka eli pitkän elämän, hän kuoli vuonna 2005 nunnana. Lucian ansiosta Fatiman ihme tunnetaan, koska hän kirjoitti niistä muistiinpanot.

imgresPääsiäisenä siis La Madonna di Fatima Pellegrina” tulimme kyläämme. Koska odotettavissa oli suuri määrä pyhiinvaeltajia, liikenteen sujuvuuden vuoksi yksisuuntaisia katuja muutettiin kulkemaan vastakkaiseen suuntaan ja keskustassa ajamista pyydettiin välttämään. Ympäri kylää näkyi julisteita, joissa Uggiate Trevano tervehtii La Madonna di Fatimaa. Jälleen kylän Facebook sivuilta näin miten tärkeää tämä oli paikallisille. Monet kävivät rukoilemassa Madonna di Fatimaa kirkossa ja eilen luin paikallislehdestä, että viikon aikana kirkossa kävi lähes 26000 henkilöä tervehtimässä ja rukoilemassa Madonna di Fatimaa. Kylässämme asuu vajaat 5000 asukasta eli paljon tuli ihmisiä muualta.

Madonna benvenuta

Sunnuntaina oli sitten jäähyväisten aika ja jo aamulla kirkon avatessa ovensa kello 6 oli kirkkoon pääsyä odottamassa 30 henkilöä. Itse olin kävelyllä tyttäreni kanssa aamupäivällä ja päätimme sitten käydä kuvaamassa patsasta kirkossa ja paljon oli ihmisiä siellä rukoilemassa. Iltapäivällä oli messu ja sen jälkeen oli ollut tarkoitus siirtää patsas urheilukentällä odottavaan helikopteriin ilman suurempia rituaaleja. Aivan spontaanisti kirkon ulkopuolelle kerääntyi ihmisiä ja patsaan kuljetuksesta muotoutui tietynlainen pyhiinvaellus. Kunta ei ollut tähän varautunut ja joutui nopeasti sulkemaan teitä ja hankkimaan valvojia kulkueelle.

 

6de674f4-b46c-4e3b-92b9-35474df244cf.jpgOpin paljon Fatimasta tämän viikon aikana ja erityisesti havahduin miten tärkeässä osassa uskonto on tavallisten ihmisten arjessa ainakin täällä maaseudulla. Monet kirjoittivat menneensä työpäivän jälkeen rukoilemaan Madonna di Fatimaa. Tämä uskonnon iso rooli on yksi isoista eroista Suomen ja Italian välillä. Tietysti jo katolilaisuuden ja luterilaisuuden välillä on iso ero, juuri esim. pyhimysten merkitys katolilaisille. Tämän viikon aikana jouduin myös vastaamaan kysymykseen, mikä ero on katolilaisuudella ja luterilaisuudella. Vastausta varten jouduin etsimään tietoa ja kysymään muilta, mutta nyt tiedän edes karkeasti mitkä ovat isot erot ja osaan vastata edes pintapuolisesti kysymykseen tulevaisuudessa.

 

 

Italia ja pyhä byrokratia

Dichiarazioni-al-funzionario-dell-Agenzia-delle-entrate-utilizzabili-anche-se-rese-senza-avvocato-370x230.jpgItaliassa joko asiat sujuvat tai sitten eivät. Mitään kultaista keskitietä täällä ei tunneta. Vuoden alussa sain kirjeen verovirastosta, että minun pitäisi maksaa 1200€ lisäveroja vuodelta 2014 – Italiassa asiat etenevät rauhallisesti ja oletettavasti veroviranomaiset ovat nyt vuodessa 2014. Otin tietysti heti yhteyttä kirjanpitäjääni. Italiassa siis kaikki, joilla on alv-numero, käyttävät kirjanpitäjää veroilmoituksen täyttämiseen. Moni tavallinen palkansaajakin kääntyy asiantuntijan puoleen. Kerran kysyin käydessäni kirjanpitäjällä vuositulojeni määrää verojen jälkeen – useamman konsultaation jälkeen sain summan selville. Veroilmoitukseni on siis sellainen 20-sivuinen miniromaani, josta kukaan selväjärkinen ei ymmärrä mitään. Onneksi otin yhteyttä kirjanpitäjääni, koska lopputulos oli, etten ole mitään velkaa verottajalle. En tiedä mistä olivat lisäverot keksineet. Mutta Italian verottajalla ei mielikuvitus hevin lopu.

docgeorgeOlen vihdoinkin tehnyt anomuksen suomalaisen ajokorttini muuttamiseksi italialaiseksi. Tätä varten tarvitaan lääkärintodistus. Ensin perhelääkärin pitää kirjoittaa todistus terveydentilastasi. Tämän jälkeen pitää mennä oikeuslääkärin vastaanotolle (medico legale). Koska käytän silmälaseja, jouduin hankkimaan optikolta todistuksen lasien vahvuudesta. Menin satunnaiseen silmälasiliikkeeseen ja selitin asian. Ystävällinen optikko mittasi lasieni arvot, antoi lapun ja ei halunnut mitään maksua. Oikeuslääkäri tutki näön ja näkökentän heiluttelemalla käsiään kasvojeni sivulla. Sen jälkeen hän käski mennä toiseen päähän huonetta surisevan kaapin viereen ja testasi kuuloani. Suriseva kaappi asetti haastetta, kun välillä en meinannut kuulla surinalta edes omia ajatuksiani. No, sain kutienkin terveen paperit ja niiden kanssa sitten marssin virastoon vaihtamaan ajokorttia.

Patente-guida-qiz-esame-giugno-20161.jpgVirastossa jonotukseen meni ainakin tunti. Tämän jälkeen ensimmäinen kysymys oli, että olenko lääkäri. Ihmettelin kysymystä, johon virkailija totesi, että hänestä kaikki täällä ovat suomalaiset ovat lääkärejä. Kymmenen allekirjoituksen jälkeen sain jätettyä kaikki mahdolliset dokumentit ja kuvat. Nyt odotan koska saisin italialaisen korttini. Lähetin pari viikkoa sitten sähköpostia ja sain melko pian vastauksen, ettei kortti ollut vielä valmis. Suomessa asuvalle tällainen palvelu on arkipäivää, Italiassa ei ikinä kukaan julkisella sektorilla käytä sähköpostia helpottaakseen asiakkaan elämää. Yleensä pitää soittaa ja joskus viikon sisällä hyvällä tuurilla joku vastaa tai sitten sinulle sanotaan, että puhelinpalvelua ei ole vaan pitää mennä paikan päälle jonottamaan ja kysymään onko ajokortti valmis. Tänään lähetin uudestaan sähköpostia ja taas tuli vastaus parissa tunnissa ja nyt ajokorttini on valmis eli ensi viikolla vaihtamaan ajokorttia. Nyt voin vain jännittää voiko tämä asia hoitua näinkin yksinkertaisesti. Ajokortista tuli mieleen, miten venäläinen tuttumme kertoi, että hän sai ajaa vuoden ajan autoa Italiassa venäläisellä ajokortilla. Vuoden päästä korttia ei suinkaan voinut suoraan muuttaa italialaiseksi vaan hänen oli käytävä autokoulu kokonaan läpi uudelleen. Tämä kuvaa italialaista logiikkaa ja byrokratiaa. Vuoden saat ajaa kortilla, mutta sitten katsotaan, ettet enää osaa ajaa autoa.

Haastavinta Italiassa byrokratian kanssa on se, että mikään asia ei toimi kahdesti samalla lailla. Jos olen kerran tehnyt asian X paikassa Y tietyllä tavalla, seuraavalla kerralla takuuvarmasti asia ei hoidu samalla tavalla. Joku pieni yksityiskohta ainakin on muuttunut. Toisaalta olen tullut siihen lopputulokseen, että ihminen pysyy henkisesti pirteänä joutuessaan aina pähkäilemään, miten joku asia hoidetaan. Italiassa elämä ei todellakaan käy pitkäveteiseksi, vaikka joskus sitä kaipaisi.

img_3284

Talvi all’italiana

Italiassa 2011-12-29 14.26.45.jpgkaikki on aina suurta teatteria ja niin myös tietenkin talvi. Viime viikot otsikot ovat kirkuneet ”freddo polare” (napa-alueiden kylmyys), ”freddo glaciale” (jääkautinen kylmyys), ”freddo artico” (arktinen kylmyys). Ei, lämpötilat eivät ole laskeneet -40 asteeseen, päivisin lähes aina lämpötilat olleet plussan puolella. Toki vuoristoseuduilla on ollut kylmää ja erityisesti elokuun maanjäristysalueilla pienikin pakkanen on iso ongelma, koska ihmiset asuvat teltoissa ja asuntovaunuissa. Lisäksi monet eläimet ovat taivaan alla, koska navetat ja tallit tuhoutuivat maanjäristyksissä. Täällä Pohjois-Italiassa kylmimmillään on ollut ehkä -10 astetta, mutta joululoman jälkeen esim. Milanossa muutama koulu sulki ovensa, koska kouluja ei lämmitetty joululomien aikana ja kuten arvata saattaa sisällä oli hulppean alhaiset lämpötilat pakkasten jälkeen. Tosin itse muistan aikoinaan koulussa, että välillä istuimme tunneilla takit päällä, kun lämmitys ei koulun vanhassa osassa toiminut kunnolla.

Talveen ku2015-02-06 08.10.03.jpguluu erottamattomasti lumi. Täällä tosin yhä harvemmin tulee lunta. Tänä vuonna Keski-Italiassa on tullut valtavasti lunta ja ikävä kyllä lumen lisäksi siellä on ollut uusia, kovia maanjäristyksiä. Siellä tilanne on katastrofaalinen. Sen sijaan täällä Pohjois-Italiassa ei ole liiemmin lunta näkynyt. Alpit ovat ilman lunta, laskettelupaikat ovat täysin keinolumen varassa. Yhtenä yönä täällä sitten satoi lunta 3-5 cm ja kaaos oli valmis. Comossa yksi tärkeimmistä sisääntuloväylistä suljettiin jään vuoksi ja seurauksena oli liikenteen täydellinen halvaantuminen. Täältä päin missä asumme oli mahdotonta päästä aamulla Comoon. Noin 5km ennen Comoa liikenne seisoi, onneksi päätin aamulla olla viemättä tytärtä kouluun – olen vuosien varrella oppinut, että vajaa 5 cm lunta aiheuttaa väistämättä liikennekaaoksen.

2011-12-29 14.26.36.jpgVieläkin maassa näkyy paikoitellen lunta. Jalkakäytäviä täällä ei aurata ja kun menin lenkille 5 päivää lumisateen jälkeen, jouduin juoksemaan ajoradalla. Muutenkin lähiseuduilla on vähän jalkakäytäviä ja nyt nekin olivat pääasiassa käyttökelvottomia. Kohta tästä lumisateesta on kulunut 2 viikkoa ja osa jalkakäytävistä on jo käyttökelpoisia, koska aurinko sulattanut lumet ja jäät. Yleisesti olen huomannut, että teiden auraus aloitetaan varsinkin Comossa liian myöhään. Comossa on paljon mäkiä ja sen vuoksi tiet pitäisi puhdistaa ajoissa ja varsinkin 3 cm lunta ei saisi aiheuttaa täydellistä liikenteen halvaantumista. Mutta kuten sanottua, Italiassa kaikki on suurta draamaa ja teatteria ja siksi 3 cm luntakin saa täällä aikaiseksi draaman ja komedian yhtäaikaa.

Kulttuurien sekoitus

 

 

IMG_3678.JPG

Tässä yhtenä päivänä juttelimme nuorison kanssa illallisella ja jälleen kerran huomasimme mieheni kanssa, että nämä kansallisuudeltaan suomalaiset lapsemme ovat kyllä asenteiltaan enemmän italialaisia. Tosin en usko heidän olevan kuitenkaan täysin italialaisia vaikka täällä ovatkin kasvaneet, koska kyllähän perheeltä välittyvät tietyt arvot – ainakin toivottavasti.

 

IMG_3741.JPG

Täällä elettyjen vuosien aikana olen yhä vakuuttuneempi, että italialaisten käsitys oikeasta ja väärästä on vähemmän musta-valkoinen kuin suomalaisilla keskimäärin tai ainakin oman ikäpolveni suomalaisilla. Italialaiset soveltavat yleensä sääntöjen soveltamista niin, että se on itselle edullista vaikka sitten vähän lakia rikottaisiinkin. Myönnän, että olen itsekin oppinut suhtautumaan tiettyyn säädöksiin löysemmin eli ajan ilman huolen häivää ylinopeutta ja ryhmityn risteykseen kaikkien virallisten liikennesääntöjen vastaisesti jne.

 

IMG_3641.JPG

Ajatukseni lasteni erilaisesta asenteesta syntyi keskustelustamme koskien viime aikojen doping-skandaalia urheilussa. Juttelimme miten useat urheilijat ovat vasta vuosien jälkeen jääneet kiinni dopingista ja menettäneet mitalinsa. Tähän toinen teineistämme totesi, että urheilijalle voisi hyvin jättää mitalin ja vain tehdä kansainvälisesti tunnetuksi urheilijan käyttäneen dopingia. Hänen mielestään urheilija on ollut silloin ovelampi kuin testaajat ja ei ole jäänyt kiinni. Tässä tulee mielestäni hyvin ilmi asenne, että ovelampi ”più furbo” voittaa. Italiassahan ihaillaan oveluutta jo pienissä lapsissa. Toki mietin, että onko sittenkin vain kyse sukupolvien välisestä kuilusta eli samanlaisia asenteet ovat Suomessa.

 

IMG_3284.JPG

Sinänsä omien lasteni kaltaiset yksilöt ovat mielenkiintoisia, koska he eivät ole italialaisia (kodin ulkopuolinen kulttuuri) eivätkä suomalaisia (kodin kulttuuri). Ehkä heihin voisi soveltaa tutkijoiden käsitettä Third culture kids. Pelkästään teinien ymmärtäminen on joskus vaikeaa ja kun siihen lisää vielä kulttuurisekoituksen päälle niin kyllähän tässä äitinä välillä jää nuolemaan näppejään ja miettii onko itse asenteiltaan jäänyt ajassa jälkeen. Toisaalta on rikkaus seurata läheltä miten tällaisten lasten kultturi-identiteetti muotoutuu. Välillä he katselevat elämää täällä Italiassa ulkopuolisen silmin ja toisaalta Suomi edustaa monessa mielessä eksoottista paikkaa, johon heillä kuitenkin on myös vahva tunneside.

 

IMG_3427.JPG

Kieli on tietysti tärkeä tekijä ja melko kaksikielisiä teinini ovat – välillä suomessa kompuroivat päätteiden kanssa ja toisaalta italiassa he eivät välttämättä tunne kaikkia kotiin liittyviä asioita italiaksi. Talven aikana italia muodostuu vahvemmaksi kieleksi ja kesällä, kun käy vieraita Suomesta ja itse lomailemme Suomessa, suomi vahvistuu selkeästi. Emme ole kielinatseja mieheni kanssa eli emme useinkaan korjaa vaikka lause sisältäisikin suomea ja italiaa sekaisin ja joskus vielä englantia, aiheesta riippuen. Oma filosofiani on, että pääasia on puhua kieliä ja jos tuleekin virheitä ei niitä pidä jäädä märehtimään. Mielestäni on suuri rikkaus osata kahta kieltä äidinkielen tasolla ja tuntea kaksi kulttuuria. Toivon, että tulevaisuudessa teinini osaavat ja pystyvät hyödyntämään kielitaitoaan ja tietynlaista kulttuurista joustavuuttaan. Heille ei ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa toimia vaan he ovat oppineet, että elämä sujuu vaikka asiat tehdäänkin eri tavalla.

 

Italialainen arktinen kylmyys

IMG_1160.JPGKuinka usein olenkaan kuullut kommentin, että suomalaisena minulla ei voi olla ikinä kylmä. Juuri tänään yksi oppilaani totesi, että säätiedotukset lupaavat kylmää täksi viikoksi. Samaan hengenvetoon hän totesi, että niin minullehan nämä lämpötilat ovat vielä kuumia. Totuus on hieman tästä poikkeava. Olen varsinainen vilukissa, kotona mieheni vääntää termostaattia alaspäin ja hetken päästä menen vääntämään taas sitä ylöspäin. Öisin täkin lisäksi tarvitsen viltin ja vielä ei edes ole öisin miinusasteita. Tällainen olen ollut koko ikäni, rakastan mm. tulikuumaa suihkua.

IMG_1159.JPGOtsikossa mainitsemani arktinen kylmyys tarkoittaa, että lämpötila laskee ALLE NOLLAN. Aamulla maa saattaa olla paikoin kuurassa ja vesikipossa ohut jääkerros. Italialaisille tämä on jo arktista kylmyyttä, josta säätieteilijätkin varoittelevat. Lapset puetaan pieniksi Michelin-ukoiksi, aikuiset piiloutuvat ison kaulahuivin uumeniin. Tarhoissa lapset pysyvät sisällä, koska ulkona on arktinen kylmyys.

 

IMG_1182.JPGTäällä Pohjois-Italiassa on autossa oltava kitkarenkaat tai ketjut takakontissa marraskuun puolivälistä alkaen. Mutta Italiassa nämäkin määräykset ovat jopa kunta kohtaisia. Huomasin, että Comon kaupungissa talvivarusteet on oltava autossa 15.11.2016 –  15.3.207, Comon provinssissa taas 15.11.2016 –  15.4.2017. Lombardiassa talvivarustelupakko on 1.11.2016 – 30.4.2017, mutta oletettavasti suurimmalla osalla kunnista on omat määräykset. Suomalaisella logiikalla varustetulle henkilölle tämä yksinkertaisten asioiden monimutkaistaminen aiheuttaa ihmetystä. Minullakin on auton takana ketjut, jos poliisi haluaa tarkastaa. Siitä ei kyllä minulla ole aavistustakaan miten ne laitetaan paikoilleen, mutta tarpeen vaatiessa luotan, että joku teiden ritari pysähtyy auttamaan tai sitten etsin Youtubesta videon. Ylihuomenna kuitenkin minulla on aika talvirenkaiden vaihtoon. Meillä on kesä- ja talvirenkaat, mutta vain yhdet vanteet ja siksi joka vuosi joudun viemään auton renkaiden vaihtoon. Nuorena Suomessa asuessa vaihdoin itse renkaat tai ainakin periaatteessa tiesin miten se tehdään. Italialaisille tämäkin on draama, koska heille elämä on yhtä suurta draamaa ja komediaa vuorotellen.

 

 

Italialaisen elämänmenon tarkastelua pilke silmäkulmassa