Julkinen liikenne Italiassa

Italiassa on eniten autoja per 100 henkilöä eli 61 autoa. Italialaiset kulkevat kaikkialle omalla autolla, herätän ihmettelyä, kun kävelen kilometrin matkan kylämme keskustaan. Käsite hyötyliikunta on täällä tuntematon käsite ja sen huomaa liikenteessä. Itse asun maaseudulla tai sanottaisiinko suomalaisittain esikaupunkialueella, kun ei tämä maaseutu nyt oikein vastaa suomalaista, harvaan asuttua maaseutua.

green grass field during sunset
Photo by David Jakab on Pexels.com

Kylästämme on bussiyhteys Comoon (noin 12 km) ja aamuisin monet koululaiset ottavat bussin. Kun koulut alkavat klo 8 pääsee bussilla melko kivasti, ainoa haittapuoli on liian täynnä olevat bussit, joiden jousitus on nähnyt parhaimmat päivänsä. Mutta, jos jostain syystä koulu alkaakin klo 9 yhteydet Comoon heikkenevät huomattavasti. Mentäessä klo 8 katumme vierestä isoa tietä pitkin kulkee useampi bussi, joista voi sitten halutessa vaihtaa eri puolille Comoa ja lähikuntia meneviin busseihin lähikylässä. Jos haluaa mennä klo 9 Comoon, läheltämme ei kulje yhtään bussia vaan ensin on käveltävä kilometri ylämäkeen kylämme keskustaan (korkeuseroa noin 200 metriä) ja sitten sieltä otettava bussi Comoon. Meiltä nyt tämä kävely vielä onnistuu, mutta jotka asuvat kauempana laaksossa matkasta tulee 2 km ja vielä enemmän nousua. Kaupungeissa bussit kulkevat huomattavasti paremmin. Esikoiseni lopettaa kerran viikossa koulun klo 14.10 Comossa. Hänen pitää kävellä noin 10-15 min lähimmälle pysäkille. Ensimmäinen bussi, johon hän lähtee, menee klo 15.10 eli hän joutuu odottamaan noin tunnin bussia. Tämä on siinä mielessä mielenkiintoista, että ihan keskustassa olevista kouluista ehtii juuri ja juuri juoksemalla klo 14.05 lähtevään bussiin ja yhä useampi lukio/tekninen opisto on siirtynyt 5-päiväiseen kouluviikkoon eli koulu loppuu joka päivä klo 14 tai myöhemmin (ks. Italialainen kouluItalian schools). Viimeinen bussi kylältämme Comoon lähtee klo 19.51 ja Comosta tänne viimeinen bussi lähtee klo 20.40. Niinpä vanhemmat kuskaavat nuorison iltaisin Comoon ja yöllä takaisin. Tämän vuoksi myös paikalliset menevät aina autolla, kun nuo bussit kulkevat miten kulkevat.

bus bench seats
Photo by Jakob Scholz on Pexels.com

Junaliikenne on toinen tarina. Täältä Milanoon on kätevä mennä junalla, jos menee Milanon keskustaan, koska näin välttää liikenneruuhkat ja kalliit parkkimaksut. Siispä muutama viikko sitten päätin nuorison kanssa mennä lauantaina koulun jälkeen Milanoon shoppailemaan. Asemalla selviää, että junaliikenne katki onnettomuuden takia, mutta korvaava bussiyhteys taattu ensimmäiselle onnettomuuspaikan jälkeiselle asemalle. Niinpä ihmiset vyöryvät odottamaan bussia, jota ei kuulu ja joka ei ikinä tullut. Korvaavat bussit jättivät tämän yhden aseman kokonaan välistä. Moni comolainen käy töissä Milanossa ja kulkeee työmatkat junalla. Como-Milano junat aamuisin ovat lähes säännöllisesti myöhässä tai peruttu kokonaan. Esikoiseni kulki vuoden verran yhdelle kurssille provinssin toiselle puolelle junalla. Useamman kerran hän soitti, voisinko tulla hakemaan, kun juna peruttu ja kaikki muutkin illan junat kurssipaikalta Comoon peruttu. Siispä ajelin 30 km suuntaansa hakemaan esikoista, kun ei sieltä bussejakaan tullut.

shallow focus photography of railway during sunset
Photo by Albin Berlin on Pexels.com

Italiassa valmistetaan autoja (FIAT jne.) ja luultavasti tämä on yksi syy, miksi joukkoliikenteeseen on satsattu vähän. Autoteollisuudellehan sopii, että jokaisella perheellä on vähintään pari autoa ja se kakkosauto usein, ainakin ennen, oli juuri Fiat. Noidankehähän on valmis, kun julkinen liikenne toimii heikosti niin ihmiset käyttävät mieluummin omaa autoa ja kun julkista liikennettä ei käytetä ei sitä kannata kehittää. Tosin varsinkin Padania tasangon saasteongelmat ja muuallakin täällä Pohjois-Italiassa alkavat olla niin vakavat, että jotain radikaaleja ratkaisuja on vähitellen pakko tehdä. Milano ja Comokin tukehtuvat smogiin ja saasteisiin varsinkin talvisin.

 

hobby leisure fiat model cars
Mainokset

Italialaiset ja organisointi

Olen näiden lähes 20 vuoden kuluessa tullut siihen tulokseen, että italialaisilta puuttuu geneettisesti organisointikyky. Mikä tahansa tapahtuma kyseessä, niin sen organisointi on yhtä kaaosta, mutta jotenkin taianomaisesti tapahtuma kuitenkin onnistutaan järjestämään.

IMG_4866.JPG
Chioggia, kalastusaluksia

Täällä alkoivat koulut osassa maata viime viikolla osassa maata tällä viikolla. Nyt ensimmäiset viikot oppilailla on väliaikaiset lukujärjestykset ja osa opettajista puuttuu, kun sijaisia ei vielä saatu kaikkiin paikkoihin. Samoin aina lukuvuoden alussa oppilaat saavat listan tavaroista, joita pitää hankkia – näitä listoja ei voida antaa keväällä, koska eihän kukaan tiedä keväällä kuka on opettaja luokalle syksyllä. Siispä lähinnä äidit kuluttavat koulun alkamispäivän iltapäivän ostamassa mitä ihmeellisimpiä tavaroita. Joskus vielä elokuussa ei ole ollut varmuutta, milloin koulu alkaa ja esim. tänä vuonna vielä elokuussa mietittiin pitäisikö Comon koulujen siirtyä 5 päiväiseen viikkoon vai saavatko koulut itse valita. No, koulut saivat valita ja niinpä täällä käydään lauantaisin koulua monessa koulussa.

IMG_4868.JPG
Chiaggio, yksi kaupungin kanaaleista

Kylässämme aloitettiin viemärityöt lähikadulla elokuun 20. päivä. Alun perin töiden piti olla valmis elokuun lopussa, sitten korjattiin, että työt päättyvät, kun työt ovat valmiit. No, yhä ovat käynnissä ja tänään oli avattu taas sellainen osa katua, joka oli kertaalleen asfaltoitu ja katu oli suljettu liikenteeltä. Mitään ilmoitusta ei tietystikään asukkaille annettu vaan siinä sitten pähkäillään miten pääsisi ajamaan kotiin. Ongelmana on, että koulut ovat alkaneet ja nyt bussit täältä Comoon kulkevat poikkeusreittejä ja ovat takuulla myöhässä aikataulusta, koska reitti monta kilometriä pidempi. Siksi olen nyt aamuisin kuskannut nuorisoa Comoon ja taidan kuskata vielä hyvän tovin, kun katua kaivetaan ja asfaltoidaan vuoron perään. Samoin Comossa aloitettiin isot katutyöt samaan aikaan, kun koulut alkoivat ja liikennemäärä tuplaantui.

IMG_4861.JPG
Lago di Garda

Lääkärimme taas on järjestänyt reseptien annon niin, että ensin pitää viedä kirjekuoressa lappu, jossa nimi ja lääkkeen nimi ja se jätetään vastaanotolle. Sitten seuraavana päivänä voi käydä hakemassa reseptin. Mutta puhelimitse ei voi pyytää, jos vakioresepti vaan ensin ajetaan kilometrikaupalla vastaanotolle, jätetään kirjekuori ja seuraavana päivänä ajetaan taas kilometritolkulla hakemaan resepti. Oletettavasti lääkärimme ei ole kuullut esim. sähköpostista, jolla voisi pyytää reseptit. Ajanvaraus pitää tehdä aamulla klo 7.30-8.00, mutta silloin soitetaan suoraan lääkärille, joka voi heti sanoa onko tarvetta tulla vastaanotolle ja vastaanotolle pääsee samana päivänä. Eli vaikka joskus aamulla menee hermot, kun numero varattu niin ainakin saa suoraan yhteyden lääkäriin.

IMG_4867.JPG
Chioggia

Olen työskennellyt ja yhä työskentelen eri kielikouluille opettajana. Aina puuttuu materiaalia eli kirjoja ei ole tai ovat myöhässä, välillä puuttuu Cd. Näiden perään sitten pitää kysellä välillä useamman kuukauden ajan. Tuntuu, että italialaiset elävät tätä hetkeä eikä tulevaisuudesta jakseta stressata. Kaikki hoituu sitten jotenkin kuitenkin. Vähitellen olen itseksi yrittänyt omaksua tämän asenteen, että kyllä se sitten jotenkin järjestyy omalla ajallaan, koska turha minun on yksikseni stressata asioita, joille en voi mitään.

Tämä organisointikyvyn puute tekee elämästä toisaalta stressaavaa toisaalta mielenkiintoista. Elämä Italiassa on harvoin tasaisen tylsää, ennemminkin vuoristorataa. Ehkä siksi pidän niin paljon tästä maasta.

 

Kirppuja ja sairaalaa

Italialaiseen sairaalaan olin tutustunut tähän mennessä vain tyttären syntyessä ja muutaman ensiapukäynnin yhteydessä. Tyttö alkoi viikko sitten oksentaa ja maha oli sekaisin ja kun kuumetta oli 40 ajattelin, että vatsatauti. Siinä vaiheessa huolestuin, kun parin paremman päivän jälkeen kuume nousi uudestaan yli 40 asteen ja oksennus ja ripuli jatkuivat. Siispä maanantaina soitin uudestaan perhelääkärille, joka oli jo kerran tutkinut tytön edellisellä viikolla. Tällä kertaa tuomio oli, että lasten ensiapuun.

IMG_4823

Niinpä menin tytön kanssa lasten ensiapuun, koska tyttö on 17 ja kuuluu siten sairaalassa vielä lastenpuolelle. Ensiavussa oli vain pari lasta, jotka odottivat jotain koetuloksia. Koputin ohjeiden mukaan oveen – ei vastausta. Vähän ajan kuluttua saapui yksi äiti poikansa kanssa ja äiti koputti hoitajien oveen – ei vastausta. Noin 20 minuutin kuluttua hoitaja aukaisi oven ja pyysi sisälle. Ensin mitattiin kuume ja selvitettiin sairaskertomus – saimme vihreän koodin. Noin vajaan tunnin kuluttua lääkäri otti vastaan ja teki verikokeita. Taas kului tunti ja saimme käskyn mennä röntgeniin. Röntgenistä palasimme odotushuoneeseen ja lopulta uusi lääkäri pyysi sisään. Tässä vaiheessa oli kulunut 5h tulostamme. Koska he eivät osanneet sanoa suoraan syytä, he suosittelivat tyttären ottamista osastolle tarkempia tutkimuksia varten. Alaikäisen ollessa kyseessä yhden aikuisen on yövyttävä osastolla ja vietettävä siellä päivät myös. Onneksi näiden melkein aikuisten kohdalla päivisin voi jättää yksin, kunhan tulee yöksi.

IMG_4824

Menimme siis hoitajan saattamana osastolle ja koska epäilys tarttuvasta taudista saimme yksityishuoneen ja tyttö kiellon poistua huoneesta. Itse lähdin kotiin hakemaan tavaroita itselleni ja tytölle ja järkkäämään asiat esikoisen kanssa ja syömään, olin viimeksi syönyt aamiaisen yli 10h sitten. Yöstä tulikin sitten unohtamaton kokemus eikä suinkaan positiivisessa mielessä. Huoneessa oli vuodesohva vanhempaa varten ja lakanat ja tyynyn sain sairaalalta. Aukaisin vuodesohvan ja sieltä paljastuu erittäin likainen patja. No, etsin kaapista paksun viltin ja laitoin sen alle ja sen päälle lakanan. Hoitajat sanoivat, että patja on likainen ja ihmettelivät, aioinko nukkua siinä. Eipä ollut juuri vaihtoehtoja tarjolla, joten viltti alle eristeeksi. Yöllä hoitajia ravasi parin tunnin välein mittamassa kuumetta ja vaihtamassa tytön tiputuspulloa eli eipä pahemmin tullut nukuttua. Aamulla heräämisen jälkeen jalkani kutisivat. Näin muutaman punaisen näpyn, joita sitten tulikin päivän mittaan lukuisia ja kutiavia. Sängyssä oli ollut luteita tai jotain vastaavia elukoita. Sanani eivät riitä kuvaamaan tunteitani, yö sairaalassa ja tässä tulos. Tänään ilmoitin asiasta yhdelle apuhoitajalle, joka sanoi, että desinfioivat sohvan. Lisäksi aion tehdä ilmoituksen jonnekin korkeammalle taholle sairaalassa.

lutikka1

 

Huvittavaa oli, että periaatteessa TV:n katselu oli maksullista, mutta edellinen potilas oli ostanut niin paljon krediittiä, ettemme missään vaiheessa joutuneet mistään maksamaan. Lisäksi huoneessa oli oma kylpyhuone suihkuineen eli en voi valittaa. Sairaala tarjosi vanhemmalle lounaan kanttiinissa ja illallisen huoneeseen tarjoiltuna. Tähän kuului italialaiseen tapaan pasta/riisi ym., sitten pääruoka (lihaa, kalaa ym.) lisukkeineen ja juoma. Aamiaista vanhemmalle ei tarjottu eli se piti mennä sitten syömään erikseen. Tyttö sai valita aamiaisen ja muut ateriat annetuista vaihtoehdoista. Seuraavaksi yöksi meni isä seuraksi ja mukaansa hän sai kotoa patjan ja lakanat – ei enää kirpunpuremia. Onneksi kaksi yötä riittivät ja tyttö pääsi kotiin.

IMG_4822

Perhelääkärillä käynti, ensiapu ja sairaalassaolo eivät maksaneet mitään. Kaikki ilmaista alusta loppuun. Kirput olisin voinut jättää kokematta, mutta muuten kyllä hoito oli tarkkaa ja pätevää. Eivät yhden päivän jälkeen suostuneet päästämään kotiin, koska aikaisemmin yhden kuumeettoman päivän jälkeen oli noussut uudestaan kova kuume. Onneksi mitään ei tullut ja pääsimme kotiin jatkamaan toipumista.

Loma ja lomaltapaluu

Vietimme kaksi viikkoa uskomattoman lämpimässä Suomessa, hellettä ja auringonpaistetta riitti päivästä toiseen. Meillä oli vuosi väliä, ettemme käyneet Suomessa ja muutama seikka pisti silmään. Ehkä yksi suurimmista kummastelun aiheista oli itsepalvelukulttuurin kukoistus Suomessa. Useammassa ravintolassa törmäsimme siihen, että piti itse mennä tilaamaan ruoat ja viedä aterimet pöytään. Italiassa asuvana olen tottunut, että ravintolassa asiakasta palvellaan alusta loppuun ja kun huomioi suomalaisten ravintoloiden hintatason niin odottaisi ainakin peruspalvelua eli tarjoilija tulee pöytään kysymään tilauksen, pöytä on katettu valmiiksi. Koskahan joku keksii konseptin, että asiakkaan pitää itse tiskata astiat ruokailun jälkeen.

IMG_4749

Toisaalta Suomessa ihastutti luonto. Sitä on joka puolella ja mikä sen rentouttavampaa kuin lenkkeillä keskellä luontoa. Toinen asia, jota ihailen, on ne lukemattomat kilometrit pyöräteitä, joita on joka puolella. Suomessa ei tarvitse lausua paria Ave Mariaa joka kerta ennen lenkille menoa ja pelätä koko ajan koska joku ajaa päälle on sitten liikkeellä pyörällä tai kävellen. Tosin pyöräillessä piti tottua, että pyöriä tulee joka suunnalta ja siihen kävelijät päälle niin tämä vaati tottumista kieltämättä. Muuten liikenne Suomessa on niin rauhallista Italiaan verrattuna. Nopeudet ovat alhaiset ja liikennevaloista lähdetään kaikessa rauhassa ja ajetaan nopeusrajoitusten mukaan, STOP-merkin edessä myös pysähdytään. Täällä Italiassahan nopeus määräytyy liikennemäärän mukaan, STOP-merkkien eteen pysähdytään, jos ihan pakko ja muutenkin liikennesääntöjä sovelletaan melko vapaalla kädellä.

IMG_4748

 

Lomaltapaluumme olikin sitten vähemmän rentouttava. Tullessamme kotiin kylämme kohdalla oli todella raju ukkonen ja katuviemärit heittivät vettä ulos, kun eivät enää pystyneet vetämään vettä. Kotona avatessani autotallin huomasin, että yläkerrasta tippui vettä autotallin. Mies juoksi äkkiä yläkertaan ja keittiön pesuallas sylki vettä vuolaana virtana ulos. Siispä tyhjentämään sangoilla vettä keittiöstä ja samalla pähkäilimme missä syy. Osasimme yhdistää vedentulon ukkoskuuroon, mutta emme tienneet onko vika meillä vai jossain kauempana. Lopulta mieheni pähkäili, että syy on putkessa, joka tulee katolta ja johon keittiön poistoputki on yhdistetty. Rajuilman seurauksena putki oli mennyt tukkoon roskista (tuuli oli myrskylukemissa ja puista oli lentänyt kasapäin roskia ja siihen lisäksi jo katolla olleet roskat). Yritimme avata ja vähän saimme auki, mutta juuri kun olimme saaneet keittiön jotenkin kuivaksi tuli uusi ukkosmyrsky ja vettä alkoi taas tulvia sisälle. Siispä sangot käteen ja vettä ulos ikkunasta minkä ehdimme. Onneksi sade laantui pian. Yön pimeydessä menimme sitten ulos ja mieheni alkoi avata putkea rautalangan avulla ja käsin ja lopulta tukos lähti liikkeelle ja kaikki putkessa ollut vesi valui pois. Nyt piti vielä siivota keittiö ja lopulta klo 5 aamulla pääsimme nukkumaan pariksi tunniksi.

IMG_4750

 

Onni onnettomuudessa oli, että lentomme oli 1,5h myöhässä ja tulimme kotiin juuri, kun tulviminen oli alkanut. Vettä oli valunut vasta vähän olohuoneen puolelle. Jos olisimme tulleet ajoissa, olisimme luultavasti nukkuneet ja vaikka olisimme heränneet ukkoseen, tuskin olisimme menneet keittiöön. Tein ilmoituksen vakuutusyhtiöön ja nyt viikonlopun aikana tarkastamme, onko vahinkoja, joista voi hakea korvausta.

IMG_4746

Viimeisimmässä blogissani, Pyhän byrokratian pauloissa, kirjoitin Italian ihanasta byrokratiasta. Lopulta saimme esikoisen tilin avattua. Tosin vielä kerran jouduimme menemään konttoriin, kun pankin lähettämä sms, jossa nettipankin salasana ei ikinä tullut perille. Virkailija oli aluksi vähän ynseä, mutta yhtäkkiä innostui, kun huomasi esikoisen syntyneet Turussa. Alkoi kyselemään eikö Turussa ole telakka ja siitä alkoi jutella telakoista Euroopassa ja laivanrakennuksesta. Periaatteessa meidän olisi pitänyt maksaa palvelusta, mutta telakan ansiosta emme maksaneet mitään. Tämä näissä italialaisissa jaksaa ihastuttaa. Autovakuutuksenkin sain maksettua ja uudessa on molempien nimet, vanha vakuutusyhtiö oli vastannut, ettei tarvita kahta nimeä. Myös tämä on Italiaa eli asiat tulkitaan monella tavalla ja lopulta hullukaan ei tiedä mikä on oikea tulkinta. Esikoinen on uuden koulun sivuilla ilmoitettu syyskuun tentteihin – vielä kouluasioissa on säätämistä, mutta ainakin menty eteenpäin ja eiköhän kaikki joskus selviä.

Pyhän byrokratian pauloissa

Italia on tunnettu byrokraattisena maana. Juuri ennen lomalle lähtöä sain pitkästä aikaa tutustua Italian ihanaan byrokratiaan. Italiassa ei saa pankkitiliä avattua alaikäiselle. Esikoinen on jo kauan ollut täysi-ikäinen, mutta tilinavaus on aina jäänyt, kun ei ole ollut tarvetta. Nyt vihdoinkin päätin aktivoitua ja etsin esikoiselle pankin, jossa ei olisi ylimääräisiä tilikuluja. Aloitimme yhdessä tutkimaan nettisivuja ja miten avaus sujuu. Muutama asia oli vähän epäselvä, mutta sivujen mukaan konttorissa voi myös avata ja koska itselläni oli asiaa pankkiin otin esikoisen mukaan ja käskin hoitaa avauksen siellä. Ehei, vastaus oli, että kannattaa avata netissä, koska voi voittaa jotain palkintoja. Siispä kotona auttelin avauksessa ottamalla kuvia henkkareista ja latasimme niitä sivuille. Muutaman päivän päästä tuli ilmoitus, että menkää konttoriin, kun dokumentit epäselviä. Esikoinen meni ja virkailija oli jotain kirjoitellut ja sanoi, että kaikki kunnossa. Kohta pankista otetaan taas yhteyttä, että dokumenteissa epäselvää. Lopulta selvisi, ettei Suomen passi kelpaa toiseksi dokumentiksi vaan tunnistautuminen tulee tehdä konttorissa. Tässä kohtaa mietin, että jos suomalainen passi ei kelpaa ja esikoisella on italialainen henkilökortti ainoana italialaisena virallisena dokumenttina niin miten pankki voi tunnistaa. Mieheni meni asioille esikoisen kanssa ja meni samalla esikoisen tueksi pankkiin. Nyt virkailija oli sanonut, että kaikki ok eli kun palaamme lomalta saa nähdä ovatko pankkitunnukset saapuneet.

Toinen asia, jonka muistin tehdä ennen lomallelähtöä oli pyytää tarjous autovakuutuksesta. Enpä arvannut mihin törmään. Vakuutusasiamiehemme totesi, että oikeastaan nykyinen vakuutuksemme on laiton. Syy laittomuutteen, että vakuutusasiakirjassa lukee vain miehen nimi ja auto on meidän molempien nimissä. Siispä vakuutusasiamies teki pyynnön nykyiselle vakuutusyhtiölle, että korjaavat virheen. Mutta nykyisen vakuutusyhtiön puhelinnumero ei vastannut, nettisivut eivät toimineet ja valituksen pystyi tekemään vain Online. Niinpä oli yhden päivän ajamatta autoa paniikissa ja stressasin mitä nyt. No, lopulta valitus saatiin tehtyä ja nyt autossa on todistus, että virhettä korjataan (ehkä, koska vakuutus umpeutuu elokuussa) eli periaatteessa kaiken pitäisi olla kunnossa. Tosin nyt en ole kuullut mitään, mutta toivotaan parasta.

Vanha sanonta kuuluu, ettei kahta ilman kolmatta. Aikoinaan esikoisella jäi erinäisistä seikoista johtuen lukio kesken. Nyt aukesi tilaisuus yhden tuttumme kautta opiskella teknisessä oppilaitoksessa alaa, joka häntä kiinnostaa. Kävimme juttelemassa rehtorin kanssa, koska esikoisella on tiettyjä vaikeuksia. Kului viikko ja ylikin eikä koulusta kuulu mitään. Lopulta saimme viestin, jossa rehtori kysyi, olemmeko ilmoittaneet esikoisen syyskuun tentteihin (hänen pitää tentata 3 ainetta, joita ei ole opiskellut taidelukiossa). Tämän vastauksen saimme tietysti lähtöämme edeltävän päivän iltapäivällä. Monen mutkan kautta lähetin rehtorille viestin ja koulun kansliaan viestin ja sanoin, ettemme pääse paikan päälle tällä hetkellä. Tuttumme myös selvitti kirjat mitkä pitää lukea. Mitään papereita en ole kouluun toimittanut, mitään todisteita mitä aineita lukenut en ole toimittanut, mutta kun palaamme kotiin alamme lukemaan tentteihin, vaikka mitään tietoa ajankohdasta ja miten ilmoittaudutaan niihin emme ole saaneet ja Italiassahan seuraavat parikolme viikkoa kaikki on seis. Mitään ei tapahdu, koska kaikki ovat lomalla. Mutta olemmehan Italiassa eli yleensä kaikki selviää jollain lailla.

Nyt itselleni riittäisi byrokratiakuviot toistaiseksi ja toivon, että tili saadaan auki, vakuutus hoidettua ja koulun tentit suoritettua. Mutta ainahan Italiassa on varauduttava yllätyksiin eli jos kotona ei ole pankkitunnuksia, vakuutuksessa on uusia mutkia ja kouluhommat osoittautuvat monimutkaisiksi niin en hämmästy, huokaisen syvään ja ryhdyn setvimään asioita. Teinkin jo johtopäätöksen, että kaikilla italialaisilla on pakko olla mahahaava, koska asioita on välillä niin stressaavan monimutkaista hoitaa.

 

Ostoksilla Italiassa

Jokaisessa maassa kaupat ovat erilaisia. Italiassa lähes 20 vuotta asuneena en välttämättä edes ymmärrä mikä täällä on erilaista kaupoissa verrattuna muihin maihin. Kun mietin muistojani suomalaisista supermarketeista niin yksi selkeä ero on tietysti pastahyllyjen laajuus. Kuten voitte kuvitella, pastan luvatussa maassa erilaisia pastalajikkeita löytyy lukematon määrä. On peruspastaa, täysjyvästä valmistettua, 5 viljan pastaa, pastaa, jonka valmistuksessa käytetty munaa, riisipastaa, spelttipastaa jne. jne. Löytyy pitkää ja monenlaista lyhyttä, suoraa ja käyrää, sileää ja juovikasta. Toinen iso ero on tomaattikastikkeiden valikoima ja tarkoitan ihan perustomaattikastiketta ilman mitään ylimääräisiä makuja. Näitä erilaisia tomaattikastikkeita löytyy hyllykaupalla, on juoksevampaa ja paksumpaa, on sileää ja kastiketta tomaatinpaloilla.

IMG_4659.JPG
Jasmiinit kukkivat puutarhassa

Suomessa aina häkellyttää maitohyllyjen runsas valikoima. Suurin osa on tuotteita, joita en edes tunne. Yksi asia hämmästyttää maitohyllyissä Suomessa – kaikki tuotteet vaikuttavat olevan Hyla-tuotteita. Kai oletus on, että kaikki suomalaiset kärsivät laktoosi-intoleranssista.  Suomalaisissa supermarketeissa yksi ehkä suurin ero on karkkihyllyjen pituus. Irtokarkkeja on kymmeniä laatikoita ja siihen päälle kaikki muut karkit. Italiassa ei sellaisia määriä karkkeja löydy kuin karkkikaupoista ja nekin taitavat jäädä jälkeen määrässä.

IMG_4660.JPG
Ronja-kissamme

Tänään olin poikkeuksellisen ahkera ja menin Comon halliin ostamaan vihanneksia. Tiesin, että hallin sisäpihalla myy torstaisin yksi paikallinen maanviljelijä, jonka tuotteet ovat todella laadukkaita. Siispä menin ensimmäiseksi häneltä ostamaan vihanneksia ja loput ostin sitten satunnaiselta myyjältä hallista. En muistanut miten leppeä tunnelma siellä on, keskustellaan säästä ja siinä samalla ostellaan ja pohditaan ovatko sisilialaiset vai Emiliasta kotoisin olevat aprikoosit parempia. Päädyin ostamaan sisilialaisia. Kotimatkalla poikkesin kylämme kauppaan ja päätin ostaa lihat siletä, koska ne ovat tunnetusti laadukkaita. Lihamyyjä ystävällisesti leikkasi kanan rintapalan fileiksi ja juustomyyjä suositteli sopivia juustoja.

IMG_4649.JPG
Ukkoskuuro nousemassa Alpeilta

Siinä kulkiessani kylän halki silmälasiliikkeen omistaja vilkutteli iloisesti liikkeestään ja postimies huuteli nimeäni toiselta puolelta katua. Mietin, että tällainen tapa tehdä ostoksia on huomattavasti sosiaalisempaa ja ainakin tuotteiden laadusta voi olla varma, mutta miinuksena on aika. Vie paljon aikaa mennä kaupasta toiseen ja ostaa yhtä sieltä ja toista täältä ja hinnat ovat korkeammat kuin supermarketeissa. Viime aikoina olen sortunut tilaamaan ruoat netistä ja ollut tyytyväinen tavaroiden tullessa eteiseen sovittuna aikana. Ainoa ongelma kotiin tuonnissa on, että välillä varsinkin vihannekset ja hedelmät ovat kolhulla kovan kohtelun seurauksena ja siksi pahenevat liian nopeasti.

 

IMG_4643.JPG
Näkymä Keski-Italiasta

 

Työskentely Italiassa

Kävipä vuodenalussa niin hassusti, että tein ensimmäisen työsopimukseni Italiassa. Yhtäkkiä olinkin yhden kielikoulun palkkalistoilla. Syy tällaiseen ylellisyyteen on, että hoidan heidän kurssejaan Sveitsin puolella ja heidän pitää lähettää minut omana työntekijänään pitämään tunteja rajan toiselle puolelle. Työsopimuksessa palkkani on minimi ja loput saan kulukorvauksina. Näin työnantaja ei joudu maksamaan paljonkaan sivukuluja eli eläkettä ei pahemmin kerry. Työnantaja tietysti mainosti, että matkakuluja ei veroteta. Totesin kyllä nuivasti, ettei myöskään kerry eläkettä. Eli huonoilla ehdoilla mennään.

IMG_4552.JPG

Koko kielikoulu on kaoottinen, yksi ei tiedä mitä toinen tekee. Näinkin helppo asia kuin palkanmaksu. Kysyin ensimmäisen kuukauden jälkeen, miten palkanmaksu nyt tapahtuu, kun en enää tee laskuja freelancerina. Vastaus oli, että he lähettävät lomakkeen seuraavan kuun alussa, johon täytä edellisen kuun tunnit. Ongelma, että kukaan ei ollut kertonut tästä eikä myöskään lähettänyt lomaketta. No, sain sitten aikaa yhden illan täyttää lomakkeen, jos halusin palkan siinä kuussa. Seuraavassa kuussa täytin itse lomakkeen ja lähetin sen ja maksoivat palkan ajallaan. Kukaan ei kerro opettajille mitään eli kirjoja puuttuu oppilailta ja monen viestin jälkeen saan selvityksen, miten toimia kirjojen kanssa. Eilen tuli viesti, että ensi viikolla kokeet oppilaille – kukaan ei ole ikinä sanonut mistään kokeista mitään. Oppilaat kysyvät onko tämä firman tilaama koe vai kielikoulun sisäinen. Yritän selittää jotain, koska itselläni ei hajuakaan miksi ja millainen testi kyseessä.

Takatalvi
Takatalvi

Pahempaa on niskaan hengittäminen. Pari viikkoa sitten WhatsAppilla viesti, että nyt hätäkokous koska näissä Sveitsin tunneissa ongelmia. Odotin, että nyt on jotain vakavaa palautetta tullut ja mitä vielä, muutamia hienosäätöjä lähinnä. Mutta italialaiset nyt näkevät kaikessa draamaa ja liioittelevat – olisihan tämä pitänyt muistaa. Kielikoulu kysyy oppilailta parin viikon välein, onko ongelmia ja tiedän yhdessä ryhmässä olevan oppilaita, jotka eivät katsoneet hyvällä opettajan vaihtumista. Ennen minua tässä hommassa oli toinen henkilö 6 vuotta. Joten nämähän sitten valittavat vähän kaikesta. Muutin sitten vähän opetustapaani, mutta sitten yksi toinen ryhmä valitti, ettei halua tällaisia tunteja vaan sellaisia joita pidin ennen. Yritän sitten diplomaattisesti navigoida näiden karikoiden lomassa. Sen verran tämä kielikoulun toimintatapa ottaa päähän, että harkitsen vakaasti lopettavani heinäkuussa, kun työsopimus loppuu. Uusihan solmitaan sitten syksyllä, kun samat kurssit jatkuvat.

img_e4538.jpg
Tällainen tuttavuus tuli pöydälle nukkumaan hiihtopaikassa

Myönnän, että yli 20-vuotinen urani freelancerina on aiheuttanut, etten enää halua olla toisten komennuksessa. Haluan itse määrätä itseäni ja tehdä omalla tavallani, jos asiakas ei ole tyytyväinen niin oma vikani, nyt tiedän muutaman oppilaan olleen tyytymätön koulun toimintaan ja lopettaneen kurssin sen tähden.

Mutta yhdestä ryhmästä nautin. Tämä ryhmä koostuu kuudesta japanilaisesta miesinsinööristä, joille nyt opetan italiaa. Opin itse jatkuvasti uutta heidän kulttuuristaan ja jo heidän tapansa toimia on joka lailla niin erilainen kuin italialaisten oppilaiden. Nämä japanilaiset kunnioittavat opettajaa aivan uskomattoman paljon. Joka tunnin lopuksi he jäävät istumaan ja odottavat, että opettaja poistuu luokasta ensin. Ongelma on, että ainoa yhteinen kielemme on englanti, jota he puhuvat vain hieman ja italiaa vielä vähemmän. He ovat kuitenkin asuneet täällä jo vuoden, mutta en tiedä miten ovat selvinneet. Aina välillä he puhuvat keskenään japania ja naureskelevat ja minä ihmettelen nauravatko minulle, teinkö heistä jotain hassua vai nauravatko jollekin muulle. Opetin heille ennen muutaman kerran englantia ja kun entinen opettaja lopetti ja kun sitten jatkoin italianopettajana yksi heistä totesi, että he ovat iloisia, että jatkan heidän opettajanaan.

Italialaisen elämänmenon tarkastelua pilke silmäkulmassa