Arkea Italiassa

Elämä Italiassa on harvoin tylsää. Johtuen varmaan osittain italialaisten epäorganisoituneesta luonteenlaadusta aina sattuu ja tapahtuu. Kun tähän lisää vielä italialaisten taipumuksen draamaan, niin voitte kuvitella, millainen soppa siitä syntyy. Tässä varmaan yksi syy, miksi viihdyn täällä, vaikka viralliselta taholta katsottuna jokainen järkevä ihminen olisi jo muuttanut täältä pois.

IMG_4511.JPG
Fondo, Trento

Esimerkiksi yksinkertainen apteekkireissukin voi olla monimutkaista. Viime viikolla minun piti hakea pari asiaa apteekista ja menin siis vakioapteekkiini. Sanoin mitä tarvitsen ja minulla oli valmistajakin tiedossa. Kaikki hyvin, apteekki lupasi tilata kaikki tuotteet ja seuraavana päivänä aamulla voisin hakea ne. Ostin sitten pari muuta juttua, jotka sain heti. Siinä samalla olimme keskustelleet Italian ja Suomen ongelmat ja säätilan. Sitten piti maksaa ja koska heillä ei toiminut linjat vain käteinen kelpasi. Juuri ja juuri sain summan kasaan (ja sain vähän alennustakin, kun meinasin ruveta kaivelemaan senttejä). Seuraavana päivänä menin aamulla klo 10 apteekkiin ja kuulin, että tavarat saapuvat vasta klo 12. Illalla ehdin juuri ennen apteekin sulkeutumista sinne ja toinen tuotteista oli tullut, mutta toinen puuttui, koska valmistaja ei enää tehnytkään markkinoille tätä tuotetta. Sitten apteekkarin kanssa etsimme vastaavaa tuotetta ja hän laittoi sen tilaukseen. Tällä kertaa sain maksettua luottokortilla ja koska minulla oli kiire töihin en kiinnittänyt maksuun huomiota. Sitten apteekkari huomasi, että oli ottanut väärän summan ja hänen piti siis perua luottokorttimaksu. Hän soitti jonnekin ja kyseli ohjeita ja aika kului. Lopulta hän sai sen peruttua ja siinä vaiheessa sanoin, että maksan nyt kuitenkin käteisellä – olin jo myöhästymässä töistä. Kaikki hyvin lopulta.

IMG_4512.JPG
Hiihtolatuja Trentossa

Nykyään opetan englantia yhden koulutuskeskuksen kautta aikuisille. Kuun alussa he ilmoittivat, että saisin opetettavakseni eräässä firmassa työskentelevän henkilön, joka lähdössä helmikuussa ulkomaille ja tarvitsee englantia. Kuulema kerran viikossa tunti, kahden tunnin päästä kävi ilmi, että kaksi kertaa viikossa tunti. Muutaman päivän päästä olikin 1,5h kaksi kertaa viikossa. Eli 1h viikossa muuttui 3h viikossa. Tämä kuvastaa hyvin, miten italialaisille on mahdotonta olla järjestelmällisiä ja organisoituneita. Nyt samasta firmasta pitäisi tulla melko paljon tunteja, odotan mielenkiinnolla mihin tuntimäärään päädyn ko. firmassa. Tällä hetkellä opetan samaisen koulutuskeskuksen kautta englantia japanilaisille insinööreille, jotka puhuvat japania, hieman englantia ja minimaalisesti italiaa. Eli minä, suomalainen, opetan japanilaisille englantia Italiassa. Melkoinen kulttuurisekoitus.

IMG_4497.JPG
Canyon Rio Sass, Fondo, Trento

Koululaitos on sitten ihan omaa luokkaansa. Syksyllä ensimmäiset 2-4 viikkoa käydään koulua väliaikaisella lukujärjestyksellä. Ensimmäisellä viikolla yleensä kerrotaan lukujärjestys vain seuraavaksi päiväksi. Varsinkin paikallisella yläasteella ensimmäisen viikon aikana eri aineiden opettajat antoivat listan ostettavista tarvikkeista, jotka tietysti piti hankkia yleensä seuraavaksi päiväksi eli äideillä ei ole täällä muuta tehtävää ensimmäisellä kouluviikolla kuin ostaa mitä ihmeellisimpiä koulutarvikkeita. Ongelma, että monet käyvät töissä eivätkä ehdi kuluttaa tuntikausia paperikaupassa /supermarketissa. Välillä olen mennyt kylämme paperikauppaan ja antanut myyjälle luettelon tarvikkeista, koska suurin osa on sellaisia, ettei itselläni ole aavistustakaan mitä ne ovat millään kielellä. Aikoinaan Suomessa käydessäni koulua emme todellakaan jossain kuvaamataidossa tarvinneet mitä ihmeellisimpiä asioita. Pari kertaa vuodessa kouluissa on mahdollisuus tavata opettajat iltapäivällä/illalla. Tämä tarkoittaa, että hyvällä tuurilla ehdit jutella 2-3 opettajan kanssa 2-3h aikana. Ensin selvität missä luokassa eri opettajat ovat, sen jälkeen yrität selvittää missä ao. luokka sijaitsee ja luultavasti pääset sellaisen loputtoman jonon päähän. Siinä sitten ehtii jutella tuttujen ja tuntemattomien kanssa säästä ja jonottamisesta. Kun vihdoin pääset juttelemaan opettajien kanssa niin, jos kyseessä uusi opettaja, yleensä jossain vaiheessa ihmettelyä miksi suomalainen perhe asuu täällä. Sitten opettaja ihailee Suomea ja mahdollisesti Suomen koululaitosta. Yrität samalla epätoivoisesti vaihtaa muutaman sanan lapsestasi, mutta se ei välttämättä opettajaa kiinnosta, jos kyseessä on koulussa hyvin pärjäävä, kiltti tyttöoppilas. Mielestäni suurin osa tapaamisista on ollut ajanhukkaa, mutta kun ainakin kerran vuodessa opettajat olettavat, että menet juttelemaan heidän kanssaan, niin pakko siellä on käydä näyttäytymässä.

IMG_4488.JPG
Fondo, Trento

Nämä ovat vain ensiksi mieleen tulevia seikkoja. Oman tarinansa voisin kertoa poliiseista, terveydenhuollosta, eläkelaitoksesta ym. Vaikka tämä kaaos välillä hermostuttaa niin toisaalta se tuo väriä elämään ja pitää mielen virkeänä, kun ikinä ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu.

 

Mainokset

Perhe – La Famiglia

Italiaa pidetään maana, jossa perhekeskeisyys on yhä valttia. Vanhoissa italialaisissa filmeissä äidit pitivät komentoa ja miehet tottelivat kotona. Sitten tietysti on mafia, jonka kulttuurissa perhe on keskipiste. Mutta millainen on nykyitalia. Olen asunut lähes 20 vuotta täällä. Heti aluksi huomasin miten tärkeä perhe on. Suomessa mielestäni perheen merkitys on erittäin vähäinen. Ihanteena Suomessa tuntuu olevan, että lapset itsenäistyvät mahdollisimman varhain ja hoitavat itsenäisesti velvollisuutensa. Yksi räikeimmistä esimerkeistä tästä lasten itsenäisyydestä on, että Suomessa 10-vuotias voi kieltää terveystietojensa antamisen vanhemmilleen. Joku taho siis ajattelee, että 10-vuotias osaa vastuullisesti harkita rokotukset, tarkastukset ym. Täällä Italiassa, ainakin oman kokemukseni mukaan, lääkäri vaatii alaikäisen mukaan vanhemman. Usein vielä täysi-ikäistenkin lasten kanssa näkee isän tai äidin lääkärin vastaanotolla. Tällöin tietysti lääkäri kysyy nuorelta sopiiko vanhemman tulla mukaan. Mitalin toinen puoli on sitten se, että Italiassa nuoret itsenäistyvät usein hyvin myöhään. Yksi syy on, että äidit pitävät lapsistaan kiinni kynsin ja hampain. Arkisempi syy on ettei monella ole varaa muuttaa pois. Opiskelijat eivät saa mitään opintotukia, asumistukia ei käytännössä ole eli nuorten on pakko pysyä kotona ja kun töitäkin on niukasti ja usein palkka niin huono ettei ole mahdollista muuttaa kotoa pois ja maksaa kalliita vuokria varsinkin isoissa kaupungeissa, joissa myös työpaikat useimmiten ovat.

2017-11-26 13.35.18-1.jpg
Kylän lihakaupan seinustalla (Darfo Boario Terme)

Kerran yksi täällä vähäksi aikaa asumaan tullut suomalainen nainen kertoi miten hänen teini-ikäinen poikansa oli todennut, että kiva kun tulet joskus koulusta hakemaan ja kukaan kaveri ei pidä sitä mitenkään kummallisen asiana. Täällä näkee jatkuvasti teinejä liikkeellä vanhempiensa kanssa – kaupungilla ostoksilla tai illalla ravintolassa – ja se on täysin normaalia täällä. Koulut olettavat, että vanhemmat jaksavat käydä pari kertaa vuodessa juttelemassa henkilökohtaisesti eri opettajien kanssa. Yhteistyö koulun kanssa on hyvinkin tiivistä välillä.

Italiassa perhe on myös siksi tiivis, että täällä valtioon luotetaan melko vähän. Kun tulee avun tarve italialainen uskoo perheeseen eikä edes odota valtion auttavan. Täällä sitten kuulee kertomuksia miten joku antaa kuukausittain rahaa sukulaiselleen eikä edes oleta, että tämä joskus maksaisi rahat takaisin. Paikalliseen kultuuriin kuuluu auttaa sukulaista, jos mahdollista. Lisäksi kun täällä ei kovin kummoista sosiaaliturvaa ole, niin perheen suuri merkitys on oikeastaa itsestäänselvyys.

2017-11-26 11.29.07.jpg
Sammutushelikopteri ottamassa vettä järvestä (lago di Moro)

Monet italialaiset sanovat ettei perhe enää nykyään ole sellainen kuin ennen, mutta suomalaisesta näkökulmasta katsottuna täällä perhe on yhä Perhe isolla kirjaimella.

2017-11-26 13.34.39-1.jpg
Tässä kylässä lapset vielä leikkivät ulkona kaduilla.

Kallis terveydenhoito

Kirjoitin jo aikaisemmin Italian terveydenhoidosta. Yleisesti sanoisin, että italialainen terveydenhoito on korkeatasoista. Tänä syksynä olen taas erään läheiseni sairastumisen takia joutunut enemmän tekemisiin paikallisen terveydenhoidon kanssa. Perhelääkärijärjestelmä toimii täällä, koska aamulla soittaessani puhun suoraan lääkärimme kanssa ja tarvittaessa pääsen samana päivänä vastaanotolle. Tosin ensimmäisen kerran lääkärimme tokaisi, että kohta tämä terveydenhoito romahtaa täällä ylivelkaantumisen vuoksi. No, sitä odotellessa nautin korkealaatuisesta palvelusta.

IMG_4346.JPG
Como-järvi matala, sateet puuttuivat kauan ja kuivuuden vuoksi uusia rantoja ilmestyi järvelle.

Minusta suuri ongelma on tiettyjen palveluiden kalleus. Läheiselleni määrättiin iso kasa verikokeita ja täällä jokaisesta lääkärin kirjoittamasta lähetteestä maksetaan ticket ja kiinteä summa. Ticket ja kiinteä summa määräytyvät jollain oudolla logiikalla, mutta läheiselleni kirjoitettiin kolme lähetettä verikokeisiin ja ensimmäisellä kerralla maksoimme 155€. Toisella kerralla erikoislääkäri kirjoitti vähän erikoisempia verikokeita ja ne maksoivat 135€. Tähän päälle vielä muutama muu tutkimus, niin tämä sairastuminen on nyt maksanut, arvioisin noin 350€. Tämä kaikki siis julkisella puolella. Nykyään tilanne on se, että välillä on halvempaa tehdä verikokeet yksityisesti, koska silloin tietyt maksut jäävät pois.

IMG_4344.JPG
Liceo A. Volta. Rakennus alunperin 1200-luvulta.

Toinen iso ongelma on pitkä odotusaika erikoislääkäreille. Muistan itse muutama vuosi sitten, että olisin saanut julkisella puolella ajan erikoislääkärille 8kk päästä. Sinänsä tehokasta, koska jos olet vielä silloin hengissä, niin kannattaa hoitaa, jos et niin säästyipä nekin rahat. Läheiselleni lääkäri antoi lopulta kiireellisen lähetteen, koska muuten olisi kulunut liian kauan aikaa. Periaatteessa kiireellinen tarkoittaa, että lääkärin on otettava vastaan 72h sisällä. Saimme ajan 7 päivän päähän. Eniten hämmästytti, että useampi italialainen käski menemään ensiapuun ja maksamaan valkoisen koodin maksun (ensiapu ilmainen paitsi valkoinen koodi, joka katsotaan turhaksi käynniksi). Siellä lääkäri sitten tutkii ja ohjaa eteenpäin tarvittaessa. En tähän ryhtynyt, koska se tarkoittaisi helposti 12h odotusta ensiavussa. Ei kiitos.

ruska.jpg
Ruska

Italiassa kieltämättä tutkitaan tarkasti ja lähetetään erilaisiin tutkimuksiin ja kokeisiin. Olenkin aina ajatellut, että italialaiset osaavat sairastaa. Ehkä perhelääkäri sitten alentaa kynnystä hakea apua. Italialaisethan elävät pidempään keskimäärin kuin suomalaiset ja tähän varmasti löytyy monia syitä alkaen ruokavaliosta, ilmasto kenties ja sitten terveydenhoidosta eli ehkä tämä matala kynnys auttaa. Terveydenhoito on varmaan yksi harvoista asioista, jota lähes kaikki tuntemani ulkomaalaiset kehuvat. Surullisena luen uutisia, miten Suomessa on ajettu alas terveydenhoitoa ja kuinka vaikeaa on välillä päästä terveyskeskuslääkärille.

 

Myönteinen rasismi

ronja-syys17.jpg
Ronja, pihakissamme

Viime päivinä olen nähnyt parinkin ulkosuomalaisen bloggaajan kirjoittaneen hiljaisesta rasismista. Itse olen omaksunut viime aikoina käsitteen myönteinen rasismi, koska sellaiseksi voisin kutsua saamaani kohtelua suomalaisena Italiassa. Rasismi tarkoittaa YK:n kansainvälisen yleissopimuksen mukaan ”kaikkea rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, syntyperään tahi kansalliseen tai etniseen alkuperään perustuvaa erottelua, poissulkemista tai etuoikeutta, jonka tarkoituksena tai seurauksena on ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tasapuolisen tunnustamisen, nauttimisen tai harjoittamisen mitätöiminen tai rajoittaminen poliittisella, taloudellisella, sosiaalisella, sivistyksellisellä tai jollakin muulla julkisen elämän alalla.”

 

2017-10-18 15.58.24 (2).jpg
Kopu, toinen pihakissamme

Miten myönteinen rasismi sitten ilmenee? Ajaessani kolarin, johon olin syyllinen, kaikki ihailivat suomalaisuutta ja kyselivät Suomesta. Kun talouspoliisi pysäyttää minut rajan lähellä, havaitessaan olevani Suomesta he lähinnä haluavat kertoa 20 sitten tapahtuneesta Suomen vierailustaan ja samalla antavat rekan ajaa rauhassa ei-kaupallisen tullin läpi. Yksi mainio esimerkki oli, kun olin menossa keisarinleikkaukseen ja anestesialääkäri huudahti tajutessaan olevani suomalainen Forza Häkkinen! Sairaanhoitajat valmistaessaan minua leikkaukseen, olivat tyytyväisiä, kun oli suomalainen ulkomaalainen eikä joku EU:n ulkopuolinen pakolainen – tämä särähti pahasti korvaan silloin. Ihmisten asenne on välittömästi äärimmäisen ystävällinen, kun kuulevat minun olevan suomalainen. Italialaisille Suomi on paratiisi, kaikki toimii siellä, koulut ovat erinomaiset – ainoastaan ilmaston suhteen kuulee epäilyjä.

 

kiwi2.jpgToisaalta tällä myönteisellä rasismilla on pieni sivumaku. Monet italialaiset miehet kokevat suunnilleen velvollisuudekseen flirttailla skandinaavinaisen kanssa – italialaisille siis Suomi, Ruotsi, Norja, Islanti ja Tanska ovat kaikki Skandinaviaa. Harva kuitenkaan osaa Suomea sijoittaa oikeaan kohtaan ja pääkaupungiksikin mainitaan useimmiten Oslo.  Muutenkin, jos paikalliset päivittelevät ulkomaalaisia ja mainitsen itsekin olevani, on aina vastaus, etteivät he tarkoita sellaisia ulkomaalaisia kuin minä olen (eli länsieurooppalainen, vaaleaihoinen, työtätekevä). Lähinnä monet ihmettelevät miksi asun Italiassa, kun voisin asua Suomessa.

ruska.jpgSuomalaisena on hyvin helppoa elää Italiassa. En voi edes kuvitella millaista on elää täällä albanialaisena, marokkolaisena tai tummaihoisena. Joskus tuntuu, että suomalaisena saan parempaa kohtelua kuin italialaiset. Suomella on erinomainen maine täällä ja ainakin oman kokemukseni mukaan myös suomalaisilla.

 

Liikenneympyrä

Italiassa on viime vuosina rakennettu ahkeraan liikenneympyröitä. Pari vuotta sitten naapurikylään rakennettiin miniliikenneympyrä, joka minusta on täysin tarpeeton. Tosin tällä naapurikunnalla tuntuu olevan liikaa rahaa, kun samalla asennettiin liikennevalot jälleen kohtaan, jossa niitä ei tarvita. Viime viikolla sitten luin, että tämä samainen kunta hankkii dronen valvomaan elämää kunnan alueella. Big brother is watching you. 

2015-10-28 10.50.03-1.jpg
Tämäkin sorsa ihmettelee syksyn saapumista Como-järvelle.

Oma kuntani päätti rakentaa keskustan hankalaan risteykseen liikenneympyrän. Kieltämättä asianomainen risteys on aina ollut hankala ja aiheuttanut jonoja. Työt aloitettiin kesällä koulujen loputtua ja niiden sanottiin kestävän 2 kuukautta ja loppuvan elokuun loppupuolella, hyvissä ajoin ennen koulujen alkua. Bussit ohjattiin poikkeusreiteille ja kunta julkaisi tietoa liikennemuutoksista. Siispä kesällä päätin olla ajamatta keskustan kautta, koska oletusarvona oli kaaos.

2015-12-17 11.31.05.jpg
Syksyinen näkymä Como-järvellä.

Elokuu saapui ja seurailin tietyömaan kehittymistä lähinnä kunnan asukkaiden luomalta FB-sivustolta. Pari kertaa kävelin keskustaan ja samalla näin tilanteen. Elokuu kului ja tietyömaa oli seisahduksissa lomien takia. Elokuun loppu tuli ja tietyömaa jatkui ja bussit ajelivat poikkeusreittejään. Syyskuu saapui ja koulujen alkaminen lähestyi ja koska monet kunnan asukkaista kulkevat tämän risteyksen kautta viedessään lapsiaan tarhaan ja kouluun, tuli kunnalle kiire saada liikenneympyrä valmiiksi. Koulut alkoivat ja liikenneympyrä saatiin osittain käyttöön. Tässä vaiheessa kuntalaiset ihmettelivät liikenneympyrän pientä kokoa ja pohtivat miten bussit mahtuvat kulkemaan.

2016-02-11 09.34.25.jpg
Talvinen näkymä Como-järvellä.

Yhtenä päivänä sitten testataan miten bussit mahtuvat kääntymään liikenneympyrässä. Tulos on vähintään naurettava, paikallispoliisi pysäyttää muun liikenteen, poistaa yhden liikennemerkin, bussi tekee pari kolme manööveriä ja lopulta onnistuu kääntymään haluttuun suuntaan. Tässä vaiheessa kaikki muut paitsi kunnan päättäjät ymmärtävät, että tämä liikenneympyrä ei ainakaan auta liikennettä. Nyt lähes 2kk aikataulusta myöhässä liikenneympyrä on otettu käyttöön, mutta vieläkään kaikki bussit eivät kulje siitä tilanpuutteen takia. Tämä aiheuttaa ongelmia koululaisille ja erityisesti vanhuksille, jotka käyttävät bussia. Ennen he pystyivät ottamaan bussin keskustasta ja jäämään pois keskustassa, nyt he voivat ottaa bussin keskustasta, mutta he joutuvat jäämään pois kunnan laitamilla, joka merkitsee vähintään 500m lisämatkaa ja tämä on paljon huonosti liikkuvalle vanhukselle. Koululaisilla sitten haittana on, että koulumatkaan kuluu entistä enemmän aikaa.

2016-11-20 12.29.49-2.jpg
Kiivit odottavat poimijaansa puutarhassa.

Nyt kunta puolustelee liikenneympyrää minkä ehtii, ei vastaa kritiikkiin aikataulun venymisestä ja sen aiheuttaneesta haitasta keskustan kaupoille. Bussien kulkuun etsitään nyt ratkaisua ja yksi ratkaisu olisi, että bussit ajavat suoraan eivätkä käänny siinä ympyrässä vasemmalle vaan ajavat parisataa metriä suoraan ja käyvät kääntymässä toisessa liikenneympyrässä ja näin he pääsevät ongelmana olevaan liikenneympyrään niin, että voivat suoraan kääntyä oikealle. Itse oletan, että liikenneympyrän suunnittelusta vastaavat insinöörit ja teknikot, ja varmasti Italiassa on säädökset siitä, miten paljon tilaa vaaditaan liikenneympyrälle, josta kulkee busseja ja muita isompia autoja. Jotenkin tämä ei kuitenkaan hirveästi hämmästytä, koska täällä on paljon säädöksiä, mutta sitten niitä kierretään ja oikaistaan mutkia suoriksi ja lopussa havaitaan ongelmia, mutta siinä vaiheessa liian myöhäistä tehdä mitään ja tietenkään kukaan ei ole vastuussa. Italialaista luovuutta tämäkin.

 

Italialaiset

Perinteinen stereotypia italialaisista on, että kaikki pukeutuvat tyylikkäästi ja huitovat käsillään puhuessaan. Olen nyt asunut lähes 20 vuotta täällä italialaisten keskellä ja koska aviomieheni on suomalainen, olen tutustunut tähän kansaan ulkopuolisena. Lisäksi olen aina asunut Pohjois-Italiassa, missä kyllä asuu paljon etelämmästä tulleita, työn perässä muuttaneita italialaisia. Millainen kuva minulla sitten on italialaisista?

2017-09-29 15.14.55-2.jpg

Yleisvaikutelmana sanoisin, että pidän italialaisista. Suurin osa tuntemistani henkilöistä on sympaattisia ja mukavia henkilöitä. Kuten Suomessa työssäkäyvät elävät stressaavaa arkea ja kipuilevat samoista asioista kuin varmaan suurimmassa osassa Eurooppaa eli töistä, perheestä, sukulaisista, ainaisesta kiireestä ja stressistä, sairauksista ym. Lähes 30 vuotta sitten asuessamme ensimmäistä kertaa Italiassa nuorena seurustelevana parina ilman lapsia kiinnitin huomiota, että monilla italialaisilla oli vaikeuksista huolimatta pieni hymy silmäkulmassa – ”ei elämä kuitenkaan niin vakavaa ole loppujen lopuksi”. Nyt aikuisena, perheellisenä myös tutut ovat vanhempia ja perheellisiä ja täytyy myöntää, että vähän vähemmän näkee tuota pilkettä silmäkulmassa.

2017-09-29 15.13.49-1.jpgJoskus italialaisia on vaikea ottaa tosissaan. Oikeastaan en itsekään tiedä mistä tämä johtuu, mutta jos miehet asemasta riippumatta pyrkivät aina flirttailemaan niin on se vähän hankalaa suhtautua täydellä vakavuudella näihin henkilöihin. Sitten yksi kategoria muodostuu henkilöistä, jotka luulevat olevansa Jumalasta seuraavia ja eihän tällainen kyyninen keski-ikäinen voi muuta kuin huvittua moisesta asenteesta. Tosin tärkeää on muistaa, että näille ei saa näyttää miten huvittunut olen, koska silloin eivät asiat etene. Opettajat ovat yksi tällainen kategoria, moni luulee olevansa opettajan lisäksi lääkäri, psykiatri ym. Kerrankin äidinkielenopettaja kysyi ihan vakavissaan, onko tyttöni käynyt verikokeissa ja syökö jotain vitamiineja, kun tyttö oli ollut sairaana. Mumisin jotain epämääräistä ja yritin epätoivoisesti pitää naamani peruslukemilla.

IMG_3662.JPGMonet italialaiset ovat myös erittäin joustavia. Välillä asiat vain ajautuvat umpikujaan jonkun idioottimaisen säännöksen takia, mutta sitten virkailija katsoo sormien läpi niin, että lopulta asia hoituu. Täällähän sääntöjä sovelletaan pitkälti sen mukaan, mikä sopii ja tämä myös aiheuttaa paljon ongelmia, kun ikinä ei voi olla varma, miten joku asia pitäisi hoitaa. Liikenteessä tämä luovuus tulee ilmi äärimmäisen selkeästi ja toisaalta se tekee liikenteestä joustavan, toisaalta sitten joskus joustavuus menee liiallisuuksiin ja silloin rytisee.

IMG_3648.JPGSuomalaisille opetetaan, tai ainakin omassa lapsuudessani, että rehellisyys maan perii. Täällä Italiassa ei tuo sananparsi toimi kauhean hyvin. Täällä ihannoidaan lapsissa, että on furbo. Italialainen on tyytyväinen, jos pystyy huijaamaan toista. Itse joudun yhä kamppailemaan sen kanssa, etten usko ja luota kaikkien hyväntahtoisuuteen. Pakko oppia pitämään puolensa ja miettimään omaa etua ensiksi. Vaikka italialaiset ovat sympaattisia ja auttavaisia pitää muista, että viime kädessä jokainen ajaa omaa etuaan. Siksi on opittava lukemaan rivien välistä, kun joku puhuu. Tämä on ollut vaikeaa, koska Suomessa totuin suorapuheisuuteen – täällä samanlainen suoruus on huonoa käytöstä.

IMG_3678.JPGYksi silmiinpistävä piirre italialaisissa on tehdä yksinkertaisesta asiasta monimutkainen. Kun italialainen organisoi jotain, suomalaisesta touhu muistuttaa lähinnä täydellistä kaaosta. Välillä kädet suorastaan syyhyävät puuttua täydelliseen organisoimattomuuteen, mutta yllättäen lopputulos on yleensä toimiva – en tiedä miten tämä tapahtuu, koska oman logiikkani mukaan lopputuloksen pitäisi olla katastrofi. Toki on paljon asioita, jotka tehdään liian vaikeiksi. Eilen ystäväni otti tyttärilleen bussin vuosikortit, virkailija vaati valokopion äidin henkilöllisyystodistuksesta. Tätä ei edes etelästä tuleva ystäväni kyennyt selittämään saatikka ymmärtämään.

Kolari

Unità, Auto, Rotonda, StradaKoin sitten ensimmäisen kolarini Italiassa ja olin syyllinen osapuoli. 30 vuotta selvisin ilman kolaria, mutta tulipa sitten senkin aika. Yhtenä kauniina heinäkuisena päivänä en huomannut autoa liikenneympyrässä ja rysäytin kylkeen. Onneksi vauhdit olivat alhaiset ja ainoastaan autot kärsivät vaurioita. Toinen osapuoli oli erittäin järkyttynyt autonsa kohtalosta ja halusi soittaa poliisit, sanoin että sopii minulle. Pian sieltä tulivatkin paikallispoliisit (Italiassa on useampia poliisityyppejä). Hetken päästä saapui ambulanssikin paikalle. Erittäin ystävällinen poliisi otti tiedot talteen ja ihasteli, miten pohjoismaalaisen rauhallinen olin. Poliisi selitti itse olleensa samanlaisessa onnettomuudessa ja tietävänsä mitä tapahtui. Itse sanoin heti aluksi, että syyllisyyteni on selvä – olin väistämisvelvollinen. Sitten tulikin jotenkin puhetta, miten hän on ainoa, joka puhuu englantia poliisiaseman poliiseista. Siinä sitten pohdimme italialaisten englannin taitoa ja selitin sitten opettavani englantia. Tämän jälkeen ambulanssihenkilöstö kyseli, haluanko mennä ensiapuun – totesin ettei todellakaan ole tarvetta. En edes kaivannut heidän tarkistusta vaikka sitä kovin tarjosivatkin. Poliisikin vielä vannotti, että jos tulee mitä tahansa kipuja niin soitan suoraan ambulanssin ja menen ensiapuun. Toinen ambulanssimiehistä alkoi selittämään, miten on aikoinaan käynyt Suomessa ja päättelimme paikan olleen Tampere (muisti lentokentän nimen, Pirkkala, kun mainitsin sen). Taas sain osakseni ihmettelyä miksi suomalainen on Italiassa, no määrittelin itseni ilmastopakolaiseksi.

auto2.jpgTämän jälkeen sitten oli tehtävä ilmoitus vakuutusyhtiölle ja selvitys tapahtumista sekä oma versioni että poliisien. Ongelma oli, että lomien tullessa automme oli melko huonossa kunnossa kolarin jäljiltä eli sillä ei kauhean kauas uskaltanut ajaa. Onneksi keksimme ratkaisun miten päästä lentokentälle ilman autoa julkisilla kulkuneuvoilla. Nyt kuukausi onnettomuuden jälkeen samainen kolaripaikan sympaattinen poliisi oli käynyt etsimässä minua. Esikoinen taisi olla säikähtäneen näköinen, kun poliisi oli sanonut, ettei mitään vakavaa. Pyysi minua käymään asemalla. No, arvasin että saan sakot. Tosin en tiennyt, että poliisi tuo kotiin saakka sakot. Kolaripaikalla olleet poliisit olivat omalta kylältämme eli päättelin, että kylällä asuville tuodaan kotiin sakot – hyvä palvelu. Eilen menin asemalle ja sain sakot, mutta vain Italiassa saa 30% alennuksen, jos sakot maksaa 5 vrk kuluessa. Maksoin siis saman tien asemalla sakot alennettuun hintaan. Tämän jälkeen poliisi vielä antoi käyntikorttinsa ja käski tulla käymään, kun kuljen kylillä. Italialaiset miehet eivät pääse ikinä eroon flirttailustaan, mutta olen jo niin tottunut, että minusta se on lähinnä sympaattista.

IMG_4303 (2).JPGEnnen minua poliisiasemalla oli nainen, joka oli saanut sakot. Auto oli hänen vasta ajokortin saaneensa pojan nimissä ja Italiassa vasta ajokortin saaneet saavat tuplarangaistukset ensimmäisten 3 vuoden ajan. Näin äiti sanoi olleensa kuskina (saattaa hyvinkin olla), mutta näin myöskään poika ei menettänyt tuplasti pisteitä (Italiassa rikkeistä menettää pisteitä, itse en kyllä menettänyt, kun kysyin) ja sakot olisivat olleet tuplat. Poliisi ei laisinkaan edes miettinyt oliko äiti kuskina vaan neuvoi mitä pitää maksaa ja otti jotain valokopioita papereista.

 

Kerroin samalla asioidessani poliisille, että ymmärtääkseni Suomessa poliisi olisi ensimmäiseksi puhalluttanut kolarin osapuolet. Poliisi sanoi, että he näkivät kaksi naista osallisina ja minä kuulema käyttäydyin täydellisesti kolaripaikalla niin he eivät epäilleet lainkaan, että jompi kumpi olisi ollut alkoholin vaikutuksen alaisena. Täällä siis poliisit arvioivat käytöksestä kuskin kunnon ja jos kaksi naista kolaroi keskellä päivää niin heidän oletusarvionsa on, että puhallusta ei tarvita. Suomessa luulen, ettei ihan näin toimita. Jotenkin nämä italialaiset poliisitkin ovat humaaneja, kolaripaikalla heidän käytös oli todella ystävällistä ja nyt maksaessani sakot samoin. Kolaristakin tuli melkein positiivinen kokemus.

 

Italialaisen elämänmenon tarkastelua pilke silmäkulmassa