Avainsana-arkisto: Kauppa

Koronamietteitä Lombardiasta

Entinen normaali loppui täällä Lombardiassa helmikuun lopussa, kouluthan suljettiin 24.2. Enpä osannut silloin kuvitella, että 20.4 olisin yhä kotona liikkumiskiellossa ja koulut olisivat kiinni ja luultavasti pysyvätkin syksyyn asti. Koulujen sulkemisen jälkeen alkoi tulla yhä uusia rajoituksia tiheään tahtiin. Maaliskuun 9. päivä koko Italia laitettiin lockdown-tilaan. Vähän myöhemmin tuli kielto liikkua kotoa ilman painavaa syytä eli käytännössä liikkeelle sai lähteä vain kauppaan, apteekkiin, lääkäriin tai töihin. Lenkkeilykin kiellettiin jossain vaiheessa. Mutta miten ihminen sopeutuu siihen, että yhtäkkiä perusoikeus eli oikeus vapaaseen liikkumiseen otetaan pois?

Aluksi iski pelko, iskeekö virus perheeseen. Lisäksi tuli ahdistus siitä, ettei saanut liikkua minnekään, TV:stä tulvi vain uutisia koronaviruksesta ja joka päivä protezione civile kertoi kuinka monta uutta kuollutta ja sairastunutta on. Ensimmäisen kerran kun menin kauppaan, ulkona oli pilvinen, synkkä alkukevään päivä. Ihmiset jonottivat supermarketin ulkopuolella kiltisti. Pelkästään matka sinne oli pelottava, koska en ollut varma oliko itselläni oikeutta mennä sinne. Olin täyttänyt lupalappuun, että menen kauppaan, mutta entä jos poliisi pysäyttää tarkastukseen ja antaa sakot. Matkalla oli tarkastuspiste, mutta itseäni ei pysäytetty. Myöhemmin tulikin sitten määräys, että oman kunnan alueelta ei saa poistua. Yhä minulla on lähes rikollinen olo, kun lähden kauppaan –  pitää olla mukana lupalappu ja poliisi voi pysäyttää koska tahansa ja tarkistaa miksi olet liikkeellä.

Kuntayhtymäämme kuuluu 4 pikkukuntaa ja alueella on 3-4 pienehköä kauppaa. Valikoimat ovat hyvin rajoittuneet ja hinnat olivat jo aikaisemmin korkeat ja epidemia aikana nousseet entisestään. Eilen luin tiedotteen kunnan sivuilta, että saamme mennä kauemmaksi kauppaan eli nyt pääsen pariin isompaan supermarkettiin. Tämä helpottaa jo huomattavasti elämää. Yksi syy luvan antamiseen provinssin päättäjiltä oli juuri, että lähikauppojemme valikoimat ovat pienet ja hinnat korkeat. Viimeksi kun kävin vajaa viikko sitten yhdessä lähikaupoistamme olin hämmästynyt – ulkona ei jonoa, ovella Punaisen Ristin edustajat antoivat desinfiointiainetta ja mittasivat kuumeen. Kaupan sisällä oli vähän paremmin tavaraa saatavilla, mutta erityisesti ihmetytti ihmisten vähyys. Väistämättä tuli mieleen onko ihmisillä rahat loppu.

Koulut ovat olleet kiinni jo kohta 2kk. Koulusta riippuen etäopiskelu on käynnistynyt enemmän tai vähemmän hyvin. Itse huomaan, että nuorisolle tämä on luultavasti raskainta. He eivät voi nähdä kavereitaan, heillä ei ole laisinkaan ”omaa elämää” vaan kaikki tapahtuu kotona. Jokainen muistaa kuinka nuorena oli oma elämä, joka ei kuulunut vanhemmille ja sitten oli perheen kanssa jaettava elämä. Toinen ryhmä, joka on myös saanut kärsiä kohtuuttomasti ovat lapset. Heiltä on kielletty kaverien lisäksi myös heille luontainen tarve purkaa energiaa ulkona leikkien ja touhuten. Nyt heidät on suljettu sisälle neljän seinän sisälle viikoiksi. Tätä pidän myös isona virheenä Italian viranomaisten puolelta. Näen tässä kadullamme usein isän ulkoilevan pienen tyttärensä kanssa ja mahdollisuus ulkoilla pitäisi olla jokaisen lapsen oikeus oli lockdown tai ei.

Kaikki ovat varmasti lukeneet, että koronaviruspandemian taloudelliset seuraukset tulevat olemaan valtavat. Goldman Sachs arvioi, että Italiassa työttömyys nousee 17% ja IMF:n ennusteiden mukaan Italian bkt laskisi -9.1%. Kun näitä lukuja tarkastelee jokainen ymmärtää, että kyseessä on hirvittävä katastrofi Italialle. Näiden lukujen sosiaalisia vaikutuksia emme tiedä, mutta voimme vain kuvitella. Italian valtio on jo tehnyt ensimmäiset tukipaketit, yksityisyrittäjille maksettiin maaliskuun osalta 600€ ja keskustelun alla on, että huhti- ja toukokuulta summa nousisi 800€/kk. Lisäksi yrityksillä on mahdollisuus saada valtion takaamaa lainaa alhaisella korolla. 25000€ saakka valtio takaa 100% ja siitä ylöspäin porrastetusti. Mietin kuinka moni baari, ravintola, kampaaja jne. pienyrittäjä menee konkurssiin tämän lockdownin vuoksi. Herää myös kysymys, milloin hoidon seuraukset ovat vakavampia kuin itse tauti. Täällä suunnitellaan vähitellen avaamista toukokuun alussa, vaikka yhä Italiassa on satoja kuolleita päivässä ja tuhansia uusia tartuntoja. Raaka totuus on, että mikään maa ei voi jatkaa loputtomiin lockdown- tilaa, taloudelliset seuraukset tulevat liian raskaiksi. Taloudellisten seurausten lisäksi ihmisten psykologinen kestävyys joutuu koetukselle. Demokraattisessa, eurooppalaisessa maassa kasvaneelle ihmisille liikkumisvapauden rajoittaminen on järisyttävä kokemus. Pahinta on, että tästä tulee jonkinlainen uusi normaali ainakin joksikin aikaa. Koulunkäynti mullistuu, koska oppilaiden välillä on oltava turvaväli koko ajan, julkisissa kulkuneuvoissa matkustaminen tulee muuttumaan, koska turvaväli, kaupoissa on säilytettävä turvaväli jne. Lombardiassa on tällä hetkellä voimassa pakko pitää maskia julkisilla paikoilla. Itse koen maskin pidon erittäin epämiellyttäväksi, mutta sopeudun. Tällä hetkellä odotan vain koska voin mennä kauppaan ilman rikollista oloa, koska pääsen lenkille oman puutarhan ulkopuolelle, koska voin mennä ihailemaan Lago di Comon kauneutta – näillä näkymin hyvällä tuurilla toukokuun alkupäivinä voin tehdä kaikki nämä.

 

 

 

Havaintoja kaupassa korona-aikana

Kuten olen kirjoittanut ennenkin täällä on täydellinen lockdown, joka on ollut jo niin kauan, etten muista kuinka mones päivä on menossa, mutta monta päivää on kulunut. Ainoa keino päästä liikkeelle on mennä kauppaan tai apteekkiin. Viime viikolla sain kylän fb-ryhmän kautta tiedon, että yhdessä lähiapteekissa olisi hengityssuojia saatavilla. Täällä niitä on lähes mahdotonta saada mistään tai sitten aivan älyttömillä kiskurihinnoilla. Siispä päätin yhdistää apteekkireissun ja kaupassa käynnin.

Autoon otin kertakäyttöhanskat ja yhden kolmesta hengityssuojaimesta, jotka olivat jääneet remonttiajoilta. Lisäksi täytin lomakkeen missä selitin minne ja miksi menen jonnekin siltä varalta, että poliisi pysäyttäisi. Liikennettä ei käytännössä ole eli saa ajaa ilman stressin häivääkään. Kerrankin voi nauttia maisemista varsinkin, kun ei ole pyöräilijöitä, joita pitää aina varoa ja joiden ohi ei yleensä helpolla pääse vilkkaan liikenteen takia. Apteekissa oli sisällä kaksi asiakasta eli odotin kiltisti vuoroani monen metrin päässä. En laittanut vielä hengityssuojainta vaan päätin säästää sen kauppaan. Sain ostettua hengityssuojaimet ja pari muuta asiaa, italialaiseen kulttuuriin tyypillinen small talk puuttui täysin.

Kaupan edessä odotti jono ja kun kyselin, kuka oli viimeinen jonossa, sain tietää, että tässä kaupassa oli käytössä numerojärjestelmä eli menin ottamaan jonotusnumeron, mutta yksi nainen antoi minulle omansa, koska oli luultavasti päätynyt luopumaan jonotuksesta. Jonossa meni muutama minuutti ja ovelle tuli myyjä huutamaan numerot, jotka pääsevät sisään ja oma numeroni oli huudettujen joukossa. Menin ostamaan vihanneksia ja heti olin vaikeuksissa kertakäyttöhanskojeni kanssa – en meinannut millään saada auki muovipussia. Siinä sitä heiluttelin ja vääntelin aikani, kunnes sain sen jotenkin auki. Jos haluatte haastetta kauppareissuun, niin ottakaa käteen kertakäyttöhanskat ja yrittäkää avata kaupan ohuita muovipusseja, siinä kuluu iloisesti tovi, jos toinenkin. Toinen ongelma oli, että silmälasini menivät huuruun hengityssuojaimen kanssa eli jouduin suorittamaan ostokset ilman laseja ja tiiraamaan naama kiinni tuotteiden nimiä.

Opin myös mitä italialaiset tekevät pakkokaranteenin aikana. Menin toivorikkaana viinihyllylle aikomuksenani ostaa viiniä, mutta hylly oli lähes tyhjä. Vain pari huonolaatuista halpisviiniä löytyi. Viinihyllyltä menin oluthyllylle ja sama homma. Vain muutama olutlaji jäljellä. Jauhoja ei ollut kuten odotin ja tuorehiivasta nyt ei ole näkynyt jälkeäkään enää viikkoihin. Yritin myös ostaa käsitiskiainetta, mutta sekin oli loppu. Yksi ystäväni Comosta sanoi, ettei hänkään ole onnistunut löytämään tiskiainetta. Voisinko siis tehdä tieteellisen loppupäätelmän, että italialaiset juovat viiniä ja olutta, leipovat kaiket päivät ja ajan kuluttamiseksi ovat siirtyneet tiskaamaan astiat käsin.

Hinnat ovat myös nousseet kaupoissa. Tämä on huolestuttava ilmiö huomioiden, että todella suuri joukko ihmisiä on menettänyt työnsä ja ovat suurissa taloudellisissa vaikeuksissa. Luin juuri eilen, miten jossain päin Italiaa yksi 12-vuotias oli soittanut poliiseille, koska heillä ei ollut enää ruokaa. Poliisit olivat tulleet ja todenneet tilanteen vakavaksi ja käyneet ostamassa perheelle ruokaa. Näinä päivinä kunnat ovat saamassa ylimääräistä rahaa valtiolta ruokakuponkien jakamiseksi köyhimmille perheille. Vaikka tämä pakkokaranteeni joskus tässä toivon mukaan lähiaikoina loppuu, on varsinainen kriisi monella vasta edessä juuri taloudellisen sekasorron vuoksi. Ympäri maailmaa eletään vaikeita aikoja ja ainakin jo ennestään taloudellisesti heikossa kunnossa olevassa Italiassa tilanne tulee olemaan erittäin vaikea. Yksi isoimmista sektoreista eli turismi on käytännössä seis ja sen myötä tulee paljon työttömyyttä ja konkursseja. Voin vain toivoa, että Italia nousee vähitellen jaloilleen. Comon teatteri valaisi maaliskuussa julkisivunsa Italian lipun väreillä ja seinään oli heijastettu Turandotin kuuluisimman aarian sanat:

”Dilegua, oh notte
Tramontate, stelle
All’alba vincerò”

-Giacomo Puccini, Turandot, Nessun dorma-

Ja näinhän me uskomme – Italia voittaa taistelun ja nousee yön pimeydestä uuteen aamunkoittoon.

 

Italialainen vs. suomalainen supermarketti

Moni vieraistamme nauttii, kun pääsevät kokemaan millainen aito, italialainen supermarketti on. Sama tilanne itselläni käydessäni Suomessa, menen mielelläni kauppaan ja ostan kaikkia lapsuudesta tuttuja tuotteita. Mutta onko italialaisella ja suomalaisella supermarketilla eroa?

Suurin ero on varmasti, että täältä Italiasta puuttuvat ne kilometrien mittaiset karkkihyllyt. Joka kerta haukon henkeä, kun katson sitä karkkimäärää suomalaisessa supermarketissa. Olut-, siideri, lonkero-osasto on myös yleensä Suomessa huomattavasti laajempi. Täällähän ei myydä lonkeroa ja siideriä voi tuurilla löytää jostain kaupoista korkeintaan 1-2 merkkiä. Täällä sitten taas supermarketista löytyy yleensä hyvinkin kattava viiniosasto, jossa myydään myös väkevämpiä eli konjakkia, grappaa ym.  Italiassa taas suomalaisen supermarketin pastavalikoima vaikuttaa aneemiselta, täällähän on hyllymetreittäin erilaisia pastoja: perusvehnäpastaa, täysjyväpastaa, gluteiinitonta pastaa ym. Italiassa löytyy lukuisia erimuotoisia pastalajikkeita, spagettia on eri paksuista ja lyhyistä pastoista sitten löytyy lukematon määrä muunnelmia. Mutta kun suomalaisessa ruokaohjeessa lukee makaroni niin sellaista pastamuotoa kuin makaroni ei täältä löydy. Yksi asia, joka hämmästyttää suomalaisia turisteja on italialaisessa supermarketissa oleva tomaattikastikevalikoima. Täältä löytyy juoksevampaa ja paksumpaa tomaattikastiketta, löytyy tuubissa olevaa ”tomaattitahnaa”. Itsekin olen löytänyt oman suosikkimerkkini, jota ostan aina.

Hedelmä- ja vihannesosastolla Italiassa turisti hämmästyy, koska kaikki laittavat käteensä muovihanskan ennen vihanneksiin/hedelmiin koskemista. Näiden muovihanskojen hyötyä en tiedä ja minusta kamalaa muoviroskan tuottamista, mutta maassa maan tavalla. Suomessa leipäosasto on fantastinen, kaikki eri vaihtoehdot. Ainoa negatiivinen seikka Suomessa on, että monesti tuoreet leivät on pakattu muovipussiin. Täällä tuoreet leivät myydään aina paperipussissa. Valikoima täällä on suppeampi erityisesti siinä suhteessa, että täällä on lähinnä vain joko valkoista vehnäleipää tai täysjyvää. Joistain leipäkaupoista löytyy ruisleipää, tosin vaaleampaa kuin suomalainen ruisleipä.

Italiassa, jos menee tiskiltä ostamaan leikkeleitä niin leikkeleet asetellaan kauniisti lomittain. Suomessa taas olen yleensä huomannut, että leikkeleet asetetaan yhteen pinoon, josta niiden erottaminen on vaikeaa. Joskus olen täällä saanut lähes taiteellisesti asetettuja leikkeleitä. Ero on myös, että täällä leikkeleet leikataan suoraan asiakkaalle, Suomessa leikkeleet ovat yleensä valmiiksi viipaloituina esillä ja myyjä ottaa sitten niistä halutun määrän. Italialaisellehan ei tuollainen sovi, kun yksi haluaa ohuen ohuena leikatun kinkkuleikkeen ja toinen taas vähän paksummin viipaloidun. Sitten välillä pitää maistaa kumpi salami on sopivan makuista. Italialainen on vaativa asiakas ruokakaupassa.

Suomalaisessa supermarketissa maitohyllyjen pituus on valtava. Yksi asia mikä itseäni kummastuttaa on, että kaikki tuotteet ovat HYLA, lähes mahdotonta löytää tuotetta ilman HYLA-merkintää. Sitten viime kesänä hämmästyin valtavaa rahkavalikoimaa kaupoissa, niitä on siis aivan uskomaton määrä. Täällä toki löytyy jogurtteja erimakuisina ja vähärasvaisia ja jokunen vähälaktoosinenkin merkki löytyy. Rahkoja ei löydy kuin joskus harvoin, viiliä täällä ei tunneta. Vasta viime vuoden aikana olen parikertaa löytänyt piimää kaupasta. Juusto valikoimat täällä ovat valtavat ja yleensä kaupoissa myydään lähinnä oman alueen juustoja ja sitten muutamia kaikkialla tunnettuja italialaisia ja ulkomaisia juustoja kuten Emmental, parmesaani, Gorgonzola (sinihomejuusto), Brie.

Valmisruokavalikoima on viime vuosina laajentunut, mutta ei vielä samaa luokkaa kuin Suomessa. Toinen iso ero on, että joskus täältä löytyy muutama valmiiksi marinoitu lihatuote, mutta hyvin vähän. Suomessa taas muistan, että joskus on ollut vaikeaa löytää ilman marinointia olevaa esim. kanaa. Makkaravalikoima on olematon täällä verrattuna Suomen erittäin laajaan grillimakkaravalikoimaan. Täällä löytyy pari nakkilajiketta ja muutama makkarapaketti. Tuoremakkaraa kyllä sitten myydään paljon ja erimuodoissa. Lihahyllyistä löytyy myös mm. mahalaukkua, aivoja, kieltä ym. sisäelimiä. Kanan lisäksi löytyy kalkkunaa ja helmikanaa, kania löytyy myös aina. Nämä siis perinteisen possun- ja naudanlihan lisäksi.