Kirppuja ja sairaalaa

Italialaiseen sairaalaan olin tutustunut tähän mennessä vain tyttären syntyessä ja muutaman ensiapukäynnin yhteydessä. Tyttö alkoi viikko sitten oksentaa ja maha oli sekaisin ja kun kuumetta oli 40 ajattelin, että vatsatauti. Siinä vaiheessa huolestuin, kun parin paremman päivän jälkeen kuume nousi uudestaan yli 40 asteen ja oksennus ja ripuli jatkuivat. Siispä maanantaina soitin uudestaan perhelääkärille, joka oli jo kerran tutkinut tytön edellisellä viikolla. Tällä kertaa tuomio oli, että lasten ensiapuun.

IMG_4823

Niinpä menin tytön kanssa lasten ensiapuun, koska tyttö on 17 ja kuuluu siten sairaalassa vielä lastenpuolelle. Ensiavussa oli vain pari lasta, jotka odottivat jotain koetuloksia. Koputin ohjeiden mukaan oveen – ei vastausta. Vähän ajan kuluttua saapui yksi äiti poikansa kanssa ja äiti koputti hoitajien oveen – ei vastausta. Noin 20 minuutin kuluttua hoitaja aukaisi oven ja pyysi sisälle. Ensin mitattiin kuume ja selvitettiin sairaskertomus – saimme vihreän koodin. Noin vajaan tunnin kuluttua lääkäri otti vastaan ja teki verikokeita. Taas kului tunti ja saimme käskyn mennä röntgeniin. Röntgenistä palasimme odotushuoneeseen ja lopulta uusi lääkäri pyysi sisään. Tässä vaiheessa oli kulunut 5h tulostamme. Koska he eivät osanneet sanoa suoraan syytä, he suosittelivat tyttären ottamista osastolle tarkempia tutkimuksia varten. Alaikäisen ollessa kyseessä yhden aikuisen on yövyttävä osastolla ja vietettävä siellä päivät myös. Onneksi näiden melkein aikuisten kohdalla päivisin voi jättää yksin, kunhan tulee yöksi.

IMG_4824

Menimme siis hoitajan saattamana osastolle ja koska epäilys tarttuvasta taudista saimme yksityishuoneen ja tyttö kiellon poistua huoneesta. Itse lähdin kotiin hakemaan tavaroita itselleni ja tytölle ja järkkäämään asiat esikoisen kanssa ja syömään, olin viimeksi syönyt aamiaisen yli 10h sitten. Yöstä tulikin sitten unohtamaton kokemus eikä suinkaan positiivisessa mielessä. Huoneessa oli vuodesohva vanhempaa varten ja lakanat ja tyynyn sain sairaalalta. Aukaisin vuodesohvan ja sieltä paljastuu erittäin likainen patja. No, etsin kaapista paksun viltin ja laitoin sen alle ja sen päälle lakanan. Hoitajat sanoivat, että patja on likainen ja ihmettelivät, aioinko nukkua siinä. Eipä ollut juuri vaihtoehtoja tarjolla, joten viltti alle eristeeksi. Yöllä hoitajia ravasi parin tunnin välein mittamassa kuumetta ja vaihtamassa tytön tiputuspulloa eli eipä pahemmin tullut nukuttua. Aamulla heräämisen jälkeen jalkani kutisivat. Näin muutaman punaisen näpyn, joita sitten tulikin päivän mittaan lukuisia ja kutiavia. Sängyssä oli ollut luteita tai jotain vastaavia elukoita. Sanani eivät riitä kuvaamaan tunteitani, yö sairaalassa ja tässä tulos. Tänään ilmoitin asiasta yhdelle apuhoitajalle, joka sanoi, että desinfioivat sohvan. Lisäksi aion tehdä ilmoituksen jonnekin korkeammalle taholle sairaalassa.

lutikka1

 

Huvittavaa oli, että periaatteessa TV:n katselu oli maksullista, mutta edellinen potilas oli ostanut niin paljon krediittiä, ettemme missään vaiheessa joutuneet mistään maksamaan. Lisäksi huoneessa oli oma kylpyhuone suihkuineen eli en voi valittaa. Sairaala tarjosi vanhemmalle lounaan kanttiinissa ja illallisen huoneeseen tarjoiltuna. Tähän kuului italialaiseen tapaan pasta/riisi ym., sitten pääruoka (lihaa, kalaa ym.) lisukkeineen ja juoma. Aamiaista vanhemmalle ei tarjottu eli se piti mennä sitten syömään erikseen. Tyttö sai valita aamiaisen ja muut ateriat annetuista vaihtoehdoista. Seuraavaksi yöksi meni isä seuraksi ja mukaansa hän sai kotoa patjan ja lakanat – ei enää kirpunpuremia. Onneksi kaksi yötä riittivät ja tyttö pääsi kotiin.

IMG_4822

Perhelääkärillä käynti, ensiapu ja sairaalassaolo eivät maksaneet mitään. Kaikki ilmaista alusta loppuun. Kirput olisin voinut jättää kokematta, mutta muuten kyllä hoito oli tarkkaa ja pätevää. Eivät yhden päivän jälkeen suostuneet päästämään kotiin, koska aikaisemmin yhden kuumeettoman päivän jälkeen oli noussut uudestaan kova kuume. Onneksi mitään ei tullut ja pääsimme kotiin jatkamaan toipumista.

Loma ja lomaltapaluu

Vietimme kaksi viikkoa uskomattoman lämpimässä Suomessa, hellettä ja auringonpaistetta riitti päivästä toiseen. Meillä oli vuosi väliä, ettemme käyneet Suomessa ja muutama seikka pisti silmään. Ehkä yksi suurimmista kummastelun aiheista oli itsepalvelukulttuurin kukoistus Suomessa. Useammassa ravintolassa törmäsimme siihen, että piti itse mennä tilaamaan ruoat ja viedä aterimet pöytään. Italiassa asuvana olen tottunut, että ravintolassa asiakasta palvellaan alusta loppuun ja kun huomioi suomalaisten ravintoloiden hintatason niin odottaisi ainakin peruspalvelua eli tarjoilija tulee pöytään kysymään tilauksen, pöytä on katettu valmiiksi. Koskahan joku keksii konseptin, että asiakkaan pitää itse tiskata astiat ruokailun jälkeen.

IMG_4749

Toisaalta Suomessa ihastutti luonto. Sitä on joka puolella ja mikä sen rentouttavampaa kuin lenkkeillä keskellä luontoa. Toinen asia, jota ihailen, on ne lukemattomat kilometrit pyöräteitä, joita on joka puolella. Suomessa ei tarvitse lausua paria Ave Mariaa joka kerta ennen lenkille menoa ja pelätä koko ajan koska joku ajaa päälle on sitten liikkeellä pyörällä tai kävellen. Tosin pyöräillessä piti tottua, että pyöriä tulee joka suunnalta ja siihen kävelijät päälle niin tämä vaati tottumista kieltämättä. Muuten liikenne Suomessa on niin rauhallista Italiaan verrattuna. Nopeudet ovat alhaiset ja liikennevaloista lähdetään kaikessa rauhassa ja ajetaan nopeusrajoitusten mukaan, STOP-merkin edessä myös pysähdytään. Täällä Italiassahan nopeus määräytyy liikennemäärän mukaan, STOP-merkkien eteen pysähdytään, jos ihan pakko ja muutenkin liikennesääntöjä sovelletaan melko vapaalla kädellä.

IMG_4748

 

Lomaltapaluumme olikin sitten vähemmän rentouttava. Tullessamme kotiin kylämme kohdalla oli todella raju ukkonen ja katuviemärit heittivät vettä ulos, kun eivät enää pystyneet vetämään vettä. Kotona avatessani autotallin huomasin, että yläkerrasta tippui vettä autotallin. Mies juoksi äkkiä yläkertaan ja keittiön pesuallas sylki vettä vuolaana virtana ulos. Siispä tyhjentämään sangoilla vettä keittiöstä ja samalla pähkäilimme missä syy. Osasimme yhdistää vedentulon ukkoskuuroon, mutta emme tienneet onko vika meillä vai jossain kauempana. Lopulta mieheni pähkäili, että syy on putkessa, joka tulee katolta ja johon keittiön poistoputki on yhdistetty. Rajuilman seurauksena putki oli mennyt tukkoon roskista (tuuli oli myrskylukemissa ja puista oli lentänyt kasapäin roskia ja siihen lisäksi jo katolla olleet roskat). Yritimme avata ja vähän saimme auki, mutta juuri kun olimme saaneet keittiön jotenkin kuivaksi tuli uusi ukkosmyrsky ja vettä alkoi taas tulvia sisälle. Siispä sangot käteen ja vettä ulos ikkunasta minkä ehdimme. Onneksi sade laantui pian. Yön pimeydessä menimme sitten ulos ja mieheni alkoi avata putkea rautalangan avulla ja käsin ja lopulta tukos lähti liikkeelle ja kaikki putkessa ollut vesi valui pois. Nyt piti vielä siivota keittiö ja lopulta klo 5 aamulla pääsimme nukkumaan pariksi tunniksi.

IMG_4750

 

Onni onnettomuudessa oli, että lentomme oli 1,5h myöhässä ja tulimme kotiin juuri, kun tulviminen oli alkanut. Vettä oli valunut vasta vähän olohuoneen puolelle. Jos olisimme tulleet ajoissa, olisimme luultavasti nukkuneet ja vaikka olisimme heränneet ukkoseen, tuskin olisimme menneet keittiöön. Tein ilmoituksen vakuutusyhtiöön ja nyt viikonlopun aikana tarkastamme, onko vahinkoja, joista voi hakea korvausta.

IMG_4746

Viimeisimmässä blogissani, Pyhän byrokratian pauloissa, kirjoitin Italian ihanasta byrokratiasta. Lopulta saimme esikoisen tilin avattua. Tosin vielä kerran jouduimme menemään konttoriin, kun pankin lähettämä sms, jossa nettipankin salasana ei ikinä tullut perille. Virkailija oli aluksi vähän ynseä, mutta yhtäkkiä innostui, kun huomasi esikoisen syntyneet Turussa. Alkoi kyselemään eikö Turussa ole telakka ja siitä alkoi jutella telakoista Euroopassa ja laivanrakennuksesta. Periaatteessa meidän olisi pitänyt maksaa palvelusta, mutta telakan ansiosta emme maksaneet mitään. Tämä näissä italialaisissa jaksaa ihastuttaa. Autovakuutuksenkin sain maksettua ja uudessa on molempien nimet, vanha vakuutusyhtiö oli vastannut, ettei tarvita kahta nimeä. Myös tämä on Italiaa eli asiat tulkitaan monella tavalla ja lopulta hullukaan ei tiedä mikä on oikea tulkinta. Esikoinen on uuden koulun sivuilla ilmoitettu syyskuun tentteihin – vielä kouluasioissa on säätämistä, mutta ainakin menty eteenpäin ja eiköhän kaikki joskus selviä.