Kommunikaatio italialaisittain

Italialaisia pidetään ekstrovertteinä ja meluisina tyyppeinä, jotka hosuvat joka puolelle käsillään puhuessaan. Osittain tämä pitää paikkansa, pari italialaista samassa huoneessa saavat aikaiseksi korvia huumaavan melutason. Yleensäkin Italiassa puhutaan kovempaa ja puhutaan toisen päälle surutta. Täällä pitää olla tietyllä lailla aggressiivinen, jos haluaa saada puheenvuoron. Hiljaisia hetkiä keskustelussa täällä ei ole kuten Suomessa.

Small talk on tärkeä osa italialaista kommunikaatiota. Täällä jutellaan aina – kaupan kassalla vaihdetaan pari sanaa jostain aiheesta, pikkukaupoissa puhutaan jostain. Olen joskus miettinyt, että syy miksi Italiassa harva tilaa sanomalehden kotiin on juuri halu kommunikoida. Kun sen lehden ostaa lähikioskista, niin samalla jutellaan jalkapallosta ja politiikasta. Vaihtoehtoisesti lehti selataan baarissa aamukahvin yhteydessä ja samalla kommentoidaan uutisia. Italialaisille on tärkeää jutella ja olla sosiaalisia. Suomessa taas kaivataan rauhaa ja yksinäisyyttä ja siksi sopii, että lehti tippuu postiluukusta ja sen voi lukea aamulla kotona ilman häiriötekijöitä.

Italialaisiin liitetään yleensä käsillä huitominen ja tämäkin on totta. Italialaisten kommunikoinnista iso osa on ei-verbaalista. Käsimerkeillä on tietty merkityksensä ja varmaan riippuu alueesta, miten paljon ja millaisia käsimerkkejä käytetään. Usein käsimerkeillä vahvistetaan puhetta ja annetaan sille lisäilmettä. Osittain myös italialaisten teatraalinen luonteenlaatu on mielestäni vaikuttanut elekielen käyttöönottoon. Onhan paljon tehokkaampaa selittää jotain, kun kädet ja ilmeet ovat mukana. Toki italialaisilla on enemmän temperamenttia kuin suomalaisilla ja siksi heille on luonnollista elehtiä koko kehollaan kommunikoidessaan.

Italialaisten poliitikkojen tapa kommunikoida on hyvin erikoista. Ensimmäinen asia, joka pistää silmään on monimutkaisten termien käyttö. Monet poliitikot puhuvat kieltä, jota tavallinen kansa ei ymmärrä ja tämä on aiheuttanut sen, että kansa ja poliitikot ovat hyvin vieraantuneita toisistaan. Tämä on myös populaaripoliitikon Salvinin ase eli hän puhuu kansan kieltä eikä käytä sanoja, joita kukaan ei ymmärrä. Tähän liittyy myös se, että Italiassa kielellä osoitetaan mihin yhteiskuntaluokkaan henkilö kuuluu. Italiassa on myös alueellisia eroja kielenkäytössä, etelässä käytetään sellaisia verbimuotoja, joita ei pohjoisessa kukaan käytä.

Murteissa on valtavia alueellisia eroja. Itse en käytännössä ymmärrä paikallista murretta, muutaman sanan sieltä toisen täältä. Esimerkiksi Napolissa puhutaan sellaista murretta, jota harva italialainenkaan ymmärtää. Tosin murteiden käyttö on vähitellen häviämässä ja lähinnä vanhemmat ihmiset käyttävät yhä murretta, nuoremmat puhuvat tavallista puhekieltä. Ääntämisestä erottaa mistä päin Italiaa henkilö on kotoisin, aksentti täällä pohjoisessa on erilainen kuin aksentti Etelä-Italiassa.

 

Mainokset