Aihearkisto: Yhteiskunta

Italialaiset ja englanti

Moni Italiaan muuttava saattaa ajatella, että varsinkin suurissa kaupungeissa pärjää hyvin englannilla. Totuus on usein jotain aivan muuta. Vanhemmat sukupolvet eivät ole usein ikinä opiskelleet englantia, monet ovat opiskelleet saksaa tai ranskaa koulussa. Näin ollen on ymmärrettävää etteivät he osaa englantia, mutta sitten löytyy iso joukko nuoria, jotka eivät osaa englantia.

img_5110[1]

Nykyään Italiassa aloitetaan englannin opiskelu heti ala-asteen ensimmäisellä luokalla ja yhä useampi tarha tarjoaa jonkinlaista englannin opetusta jo ennen koulun alkua. Ongelma on usein kouluissa annettavan opetuksen taso. Aikoinaan ala-asteella riitti, että opettaja kävi 40 tunnin erillisen koulutuksen saadakseen pätevyyden opettaa englantia. Ylemmillä luokilla opettajat ovat opiskelleet opettamaansa ainetta yliopistossa ja periaatteessa heidän pitäisi osata englantia hyvin. Ikävä kyllä olen törmännyt muutamiin englannin opettajiin, joiden kielitaito oli heikko. Tyttäreni nykyinen lukion englannin opettaja välillä kysyy tyttäreltäni onko joku ilmaisu oikein ja minulle tytär on sanonut, että turha mennä juttelemaan ainakaan englanniksi (olen välillä mennyt testaamaan opettajien englannin taitoa puhumalla englantia – olenhan ulkomaalainen), koska en kuulema ymmärtäisi mitään hänen englannistaan voimakkaan aksentin takia.

img_5103[1]

Itse opetan englantia pääasiassa aikuisille. Olen nyt 3 vuotta vetänyt Business English -kursseja yhdessä isohkossa, kansainvälisessä yrityksessä. Yleensä oppilaat ovat hyvin motivoituneita ja haluavat oppia kieltä. Monilla edistyneemmillä oppilailla on ongelmana, että he osaavat kieltä mutta eivät uskalla puhua. He tuntevat kaikki kielioppikiemurat, mutta eivät pysty ylläpitämään minkäänlaista keskustelua. Italialaisilla on kyllä hyvä itsetunto toisaalta, koska kaikki sanovat tasokseen B1/B2 vaikka todellinen taso on jotain aivan muuta.

 

img_5111[1]

Englannintunnit ovat iso bisnes Italiassa. Kaupungit pursuavat kielikouluja ja suuri osa koululaisista ottaa yksityistunteja. Yksityistunnit tietysti maan tavan mukaan yleensä tehdään pimeänä. Onkin laskettu, että yksityistuntien ympärillä olevassa bisneksessä liikkuu vuodessa rahaa 850 000 000 €. Jotkut tienaavat jopa 3500€ kuukaudessa antamalla yksityistunteja. Yksityistuntien suuri suosio kertoo jotain myös koulujen opetuksen tasosta. Italiassa koulujen välillä on suuria tasoeroja, joissakin kouluissa varsinaisen englanninopettajan rinnalla on englantia äidinkielenään tai äidinkielen tasoisesti puhuva henkilö.

 

Mainokset

Italialainen jonotus

Yksi asia, joka varsinkin alkuvuosina hämmästytti täällä Italiassa, oli italialaisten käsitys jonottamisesta. Suomessa lapsuuteni ja nuoruuteni eläneenä olin tottunut, että jonossa seistään kiltisti ja odotetaan omaa vuoroa, etuileminen on jotain äärimmäisen moukkamaista. Aika äkkiä sain täällä oppia, että käsitys jonottamisesta on hyvin kulttuurisidonnaista.

Ensimmäinen kosketukseni italialaiseen tapaan jonottaa oli jo ennen kuin muutin tänne. Joskus 90-luvun alkupuolella olin silloisen poikaystäväni, nykyisen mieheni, kanssa Interraililla ja jo silloin päädyimme Italiaan. Kerran monen tapahtuman summana, onnistuin saamaan mieheni silmäkulmaan haavan. Koska verta riitti ja haava oli ihan kunnon kokoinen, päätimme etsiä päivystävän lääkärin. Kieltä emme osanneet kunnolla, mutta jotenkin päädyimme johonkin vastaanotolle. Huoneessa istui useampi ihminen ja päättelimme, että varmaan menemme sitten sisälle, kun kaikki edellä olleet ovat menneet. Ihmisiä meni vastaanotolle ja uusia tuli huoneeseen ja kaikki menivät edellemme. Lopulta kysyimme huonolla italialla, miten tämä järjestelmä toimii. Vastaukseksi saimme, ettei täällä mitään järjestelmää ole vaan sisään menee, kuka ehtii. No, lopulta sitten pinkaisimme vastaanotolle ja mieheni sai tikit silmäkulmaansa.

Kun muutimme tänne ensimmäisen kerran mieheni stipendin turvin 90-luvun puolivälissä, halusin opiskella yliopistossa kursseja. Suomesta olin jo valmistunut yliopistosta, joten ensin piti käännättää kaikki tutkintopaperit virallisesti italiaksi. Sitten minun piti muuttaa oleskelulupani (ennen EU-aikaa) syyksi opiskelu (alun perin perusteena oli joku muu, ehkä perhesyyt). Menin poliisiasemalle pitkän jono hännille valmiina jonottamaan iäisyyden, kun yhtäkkiä yksi poliisi käveli ja näki minut jono hännillä. Kysyttyään asiaani hän vei minut mukanaan koko jonon ohi selvittämään asiaani ja lopulta sain oleskeluluvan opintojen takia, vaikka en ollut edes kirjoilla vielä yliopistossa, koska en voinut olla kirjoilla ennen kuin oleskelulupani peruste oli muutettu. Ehkä tätä rakastan täällä, että umpikujastakin selviää, kun virkailijatkin tietävät, ettei pykäliä noudattamalla pilkulleen asiat suju.

Nykyään täällä on lähes kaikkialla numerolappusysteemi, mutta ennen tosiaan jonottaminen oli taidelaji. Vieläkin esim. torilla ihmiset kerääntyvät yhteen röykkiöön tiskin eteen ja kuka ensin ehtii, saa asiansa hoidettua eli näissä tilanteissa pitää unohtaa kaikki kohteliaisuussäännöt ja käyttää tarvittaessa kyynärpäätaktiikkaa ja kovaa ääntä. Heikot ja ujot jäävät jalkoihin. Ja kyllähän vielä esim. busseihin rynnätään sekaisena joukkiona tai jonnekin tapahtumaan ovien avautuessa. Italialaiset eivät yksinkertaisesti kykene muodostamaan siistiä jonoa. Katselen aina ihastuneena kuvia Suomesta, jossa ihmiset siististi jonottavat esim. ämpäreitä tai viime aikoina olen nähnyt kuvia Amos Rexin jonosta Helsingissä. Kaikki siistissä jonossa odottamassa vuoroaan. Nykyään Suomessa käydessäni yritän aina muistaa, että jonossa ei saa etuilla vaan pitää kiltisti odottaa vuoroaan.

Italian mammonit

Aina välillä suomalainen lehdistö kirjoittaa italialaisista 30-vuotiaista tai vanhemmista nuorista, jotka asuvat vanhempiensa nurkissa. Moni tuntuu ajattelevan, että italialaiset nuoret eivät halua muuttaa mamman helmoista pois. Ikävä kyllä taustalta löytyy usein paljon arkisempi syy – työttömyys ja siitä johtuva rahanpuute.

Suomi saa aina välillä huomautuksia liian huonosta sosiaaliturvasta. Italialaisesta näkökulmasta suomalainen sosiaalijärjestelmä on lähinnä paratiisi. Suomessa työtön saa rahaa valtiolta ja jos työttömyystuki ei riitä niin sitten on mahdollisuus saada vuokratukea. Lisäksi on lapsilisä ja toimeentulotuki jne. Italiassa valtio ei auta millään lailla. Jotkut työnantajat maksavat jotain minimaalista lapsilisää. Jos opiskelija muuttaa toiseen kaupunkiin opiskelemaan, joutuvat vanhemmat kaivamaan omasta kukkarostaan vuokrarahat. Ei yhteiskunta mitään tukia anna ja jossain Milanossa tai Roomassa vuokrat ovat taivaissa. Sitten löytyy aina henkilöitä, jotka yrittävät hyötyä nuorten ahdingosta ja tarjoavat asuntoa ”luonnollisia palveluja” vastaan. Valtion yliopistojen maksut määräytyvät perheen tulojen mukaan. Tiedän tosin perheitä, jotka maksavat mukisematta korkeimman maksuluokan mukaan, koska eivät halua paljastaa kaikkia tulojaan ja omaisuuksiaan. Jokaisella on tähän omat syynsä.

Työttömät nuoret asuvat kotona, koska ei yhteiskunta maksa mitään tukia. Jos on ollut töissä ja jää työttömäksi, silloin yksilön asema on melko hyvin turvattu ja työnantaja joutuu maksamaan pitkän pennin erottaessaan ja tämä puolestaan on vaikuttanut, että italialaiset työmarkkinat ovat melko kankeat. Yritykset eivät uskalla ottaa vakituiseen työsuhteeseen, kun työntekijästä ei pääse millään eroon. Tosin tässä jokunen vuosi sitten tuli voimaan uusi laki, jolla nuorten, ensimmäistä kertaa töihin menevien irtisanomissuojaa heikennettiin huomattavasti. Nykyinen hallitus on lanseeraamassa ”kansalaispalkkaa”, joka lopulta vastaa suunnilleen muissa maissa annettavaa työttömyystukea.

Italiassa syntyy myös liian vähän vauvoja. Yksi syy tähän on korkea nuorisotyöttömyys ja toinen syy on yritysten rakastama ”stage” – eli harjoittelu. Ei siinä mitään, jos nuori otettaisiin 6kk harjoitteluun ja sitten tarjottaisiin työpaikka. Ei vaan ensin tarjotaan 6kk stage, sitten ehkä toinen 6kk kestävä stage ilman takuita työpaikasta tai sitten stagen jälkeen työnantaja toteaa kylmästi ”Arrivederci” ja sitten yritys palkkaa uuden nuoren 6kk stage-jaksolle jne. Stage-jakson palkka on monelle yliopistosta valmistuneelle 500-600€/kk nettona. Ei siinä kauheasti perhettä perusteta, kun ei ole tietoa jatkosta ja harjoitteluajan palkasta ei jää paljonkaan käteen, jollei asu vanhempien luona. Kaikki tämä epävarmuus johtaa siihen, että yhä useampi nuori suuntaa ulkomaille tai jos jäävät tänne sinnittelemään eivät voi hankkia perhettä, vaikka haluaisivatkin.

Tunnen joitakin todella sympaattisia ja yritteliäitä nuoria, jotka haluaisivat perheen mutta eivät voi perustaa, kun kummallakaan ei vakituista työpaikkaa. Lisäksi tiedän useamman nuoren, jotka ovat lähteneet Italiasta tai suunnittelevat lähtevänsä. Täällä Sveitsin rajalla tilanne on vielä hyvä, koska moni hakeutuu ”frontalieriksi” eli asuu Italiassa ja käy töissä Sveitsin puolella. Opettaessani viime keväänä englantia Sveitsin puolella kaikista oppilaista tasan 1 asui Sveitsissä ja loput Italiassa ja opetin useampaa ryhmää yhdessä yrityksessä.

 

Roskia Italiassa

Aamulla ajaessani täällä Lombardiassa, Comon keskustassa, havahduin taas kerran, miten saastunut ilma täällä on. Kadut ovat täynnä autoja ja ilma sakenee jonossa seisovien autojen pakokaasuista. Muutama pyöräilijä yrittää selvitä hengissä autojen seassa ja useimmissa autoissa istuu yksi henkilö matkalla töihin. Jonkun verran näkee toki vanhempia, jotka vievät lapsiaan kouluun ja jatkavat sitten töihin. Katselen busseja, jotka ovat jo parhaimmat päivänsä nähneet ja eivät ole kuulletkaan mistään hybridistä tai päästörajoituksista. Sellaiset pöllähdykset ne päästävät lähtiessään pysäkiltä. Aamuisin lapseni ottavat yleensä bussin Comoon, mutta välillä mietin, että ehkä olisi terveellisempää viedä lapset omalla hybridi Priuksella, kuin käyttää saastuttavia busseja.

IMG_4969.JPG
Auringosta nauttien

Miksi Italia ja erityisesti Padanian tasanko on niin saastunut? Lombardiassa asuu 10 miljoonaa asukasta ja pinta-alaltaan se on suunnilleen Uusimaan kokoinen. Joten suuri väkimäärä selittää myös suuren liikennemäärän.  Lisäksi ainakin täällä pohjoisessa julkisessa liikenteessä olisi huomattavasti parantamisen varaa. Italialaiset eivät myöskään ikinä ajattele ”hyötyliikuntaa” vaan paikasta a otetaan auton paikkaan b, vaikka matkaa olisi vain muutama sata metriä. Tietysti osa syy autolla liikkumiseen on, että monessa paikassa ei ole pyörä- ja kävelyteitä vaan, jos haluaa liikkua jalan tai pyörällä niin joutuu kulkemaan liikenteen seassa ja Italian liikenteessähän riittää näitä kamikaze-kuskeja, jotka vähät välittävät muista tiellä liikkujista.

IMG_4971.JPG
Ruska

Joskus tuntuu, että Italiassa on muovia aivan kaikkialla. Muutama vuosi sitten kiellettiin muovikassit ja kauppoihin tulivat biopussit tilalle. Toisaalta riittää, että menee vihannesosastolle niin ensin pitää käteen laittaa muovihanska ja sitten vihannekset (ja hedelmät) laitetaan biopussiin, jotka tulivat tänä vuonna maksullisiksi eli jokaisesta pussista veloitetaan muutama sentti. Jos ostaa valmiiksi pakattuja vihanneksia/hedelmiä, niin niissä on aina muutama muovikerros päällä ja useimmiten laatikkokin on muovista. Italialaiset ostavat juomavetensä kaupasta, vaikka Italian vesijohtovesi on juomakelpoista. Vesi on tietysti pakattu muovipulloon ja usein nämä muovipullot on laitettu 6 pullon pakkaukseen pakkaamalla ne muovilla yhteen. Onneksi yhä useammassa kunnassa on vesipisteitä, joista voi hakea vettä pulloon ilmaiseksi. Yhdessä yrityksessä, jossa opetan englantia kerran viikossa, on kahviautomaatti ja tietysti kahvi tarjotaan kertakäyttöisestä muovimukista.

IMG_4977.JPG
Vanha kissa kaipaa rapsutuksia

Yksi ikävimmistä tavoista on heittää roskat suoraan autosta luontoon. Teiden varsilta löytyy tavallisten roskapussien lisäksi sohvia, pesukoneita jne. Italialainen ystäväni selitti kerran, että italialainen ei ole kiinnostunut muusta kuin siitä mikä on omaa. Siksi italialainen heittää roskat maahan, koska julkiset alueet eivät ole hänen omaa. Kokemuksesta kyllä sanon, että täällä Lombardiassa on vielä vähän roskia verrattuna Etelä-Italiaan. Toisaalta, jos menee rajan yli Sveitsin puolelle, niin roskien määrä ympäristössä vähenee reippaasti. Jotkut sveitsiläiset tuovat roskapussejaan rajan yli Italian puolelle ja jättävät ne katujen varsille, koska Sveitsissä roskapussit maksavat ja jätteiden tuottaminen on kallista. Halvempaa laittaa tavalliseen mustaan muovisäkkiin ja tuoda ne tänne Italiaan. Onneksi muutama on jo jäänyt kiinni tästä toiminnasta.

Silvio_camerlata.jpg
Silvio Curti – comolaisen taiteilijan näkemys yhdestä Comon nähtävyyksistä. 

 

Julkinen liikenne Italiassa

Italiassa on eniten autoja per 100 henkilöä eli 61 autoa. Italialaiset kulkevat kaikkialle omalla autolla, herätän ihmettelyä, kun kävelen kilometrin matkan kylämme keskustaan. Käsite hyötyliikunta on täällä tuntematon käsite ja sen huomaa liikenteessä. Itse asun maaseudulla tai sanottaisiinko suomalaisittain esikaupunkialueella, kun ei tämä maaseutu nyt oikein vastaa suomalaista, harvaan asuttua maaseutua.

green grass field during sunset
Photo by David Jakab on Pexels.com

Kylästämme on bussiyhteys Comoon (noin 12 km) ja aamuisin monet koululaiset ottavat bussin. Kun koulut alkavat klo 8 pääsee bussilla melko kivasti, ainoa haittapuoli on liian täynnä olevat bussit, joiden jousitus on nähnyt parhaimmat päivänsä. Mutta, jos jostain syystä koulu alkaakin klo 9 yhteydet Comoon heikkenevät huomattavasti. Mentäessä klo 8 katumme vierestä isoa tietä pitkin kulkee useampi bussi, joista voi sitten halutessa vaihtaa eri puolille Comoa ja lähikuntia meneviin busseihin lähikylässä. Jos haluaa mennä klo 9 Comoon, läheltämme ei kulje yhtään bussia vaan ensin on käveltävä kilometri ylämäkeen kylämme keskustaan (korkeuseroa noin 200 metriä) ja sitten sieltä otettava bussi Comoon. Meiltä nyt tämä kävely vielä onnistuu, mutta jotka asuvat kauempana laaksossa matkasta tulee 2 km ja vielä enemmän nousua. Kaupungeissa bussit kulkevat huomattavasti paremmin. Esikoiseni lopettaa kerran viikossa koulun klo 14.10 Comossa. Hänen pitää kävellä noin 10-15 min lähimmälle pysäkille. Ensimmäinen bussi, johon hän lähtee, menee klo 15.10 eli hän joutuu odottamaan noin tunnin bussia. Tämä on siinä mielessä mielenkiintoista, että ihan keskustassa olevista kouluista ehtii juuri ja juuri juoksemalla klo 14.05 lähtevään bussiin ja yhä useampi lukio/tekninen opisto on siirtynyt 5-päiväiseen kouluviikkoon eli koulu loppuu joka päivä klo 14 tai myöhemmin (ks. Italialainen kouluItalian schools). Viimeinen bussi kylältämme Comoon lähtee klo 19.51 ja Comosta tänne viimeinen bussi lähtee klo 20.40. Niinpä vanhemmat kuskaavat nuorison iltaisin Comoon ja yöllä takaisin. Tämän vuoksi myös paikalliset menevät aina autolla, kun nuo bussit kulkevat miten kulkevat.

bus bench seats
Photo by Jakob Scholz on Pexels.com

Junaliikenne on toinen tarina. Täältä Milanoon on kätevä mennä junalla, jos menee Milanon keskustaan, koska näin välttää liikenneruuhkat ja kalliit parkkimaksut. Siispä muutama viikko sitten päätin nuorison kanssa mennä lauantaina koulun jälkeen Milanoon shoppailemaan. Asemalla selviää, että junaliikenne katki onnettomuuden takia, mutta korvaava bussiyhteys taattu ensimmäiselle onnettomuuspaikan jälkeiselle asemalle. Niinpä ihmiset vyöryvät odottamaan bussia, jota ei kuulu ja joka ei ikinä tullut. Korvaavat bussit jättivät tämän yhden aseman kokonaan välistä. Moni comolainen käy töissä Milanossa ja kulkeee työmatkat junalla. Como-Milano junat aamuisin ovat lähes säännöllisesti myöhässä tai peruttu kokonaan. Esikoiseni kulki vuoden verran yhdelle kurssille provinssin toiselle puolelle junalla. Useamman kerran hän soitti, voisinko tulla hakemaan, kun juna peruttu ja kaikki muutkin illan junat kurssipaikalta Comoon peruttu. Siispä ajelin 30 km suuntaansa hakemaan esikoista, kun ei sieltä bussejakaan tullut.

shallow focus photography of railway during sunset
Photo by Albin Berlin on Pexels.com

Italiassa valmistetaan autoja (FIAT jne.) ja luultavasti tämä on yksi syy, miksi joukkoliikenteeseen on satsattu vähän. Autoteollisuudellehan sopii, että jokaisella perheellä on vähintään pari autoa ja se kakkosauto usein, ainakin ennen, oli juuri Fiat. Noidankehähän on valmis, kun julkinen liikenne toimii heikosti niin ihmiset käyttävät mieluummin omaa autoa ja kun julkista liikennettä ei käytetä ei sitä kannata kehittää. Tosin varsinkin Padania tasangon saasteongelmat ja muuallakin täällä Pohjois-Italiassa alkavat olla niin vakavat, että jotain radikaaleja ratkaisuja on vähitellen pakko tehdä. Milano ja Comokin tukehtuvat smogiin ja saasteisiin varsinkin talvisin.

 

hobby leisure fiat model cars

Italialaiset ja organisointi

Olen näiden lähes 20 vuoden kuluessa tullut siihen tulokseen, että italialaisilta puuttuu geneettisesti organisointikyky. Mikä tahansa tapahtuma kyseessä, niin sen organisointi on yhtä kaaosta, mutta jotenkin taianomaisesti tapahtuma kuitenkin onnistutaan järjestämään.

IMG_4866.JPG
Chioggia, kalastusaluksia

Täällä alkoivat koulut osassa maata viime viikolla osassa maata tällä viikolla. Nyt ensimmäiset viikot oppilailla on väliaikaiset lukujärjestykset ja osa opettajista puuttuu, kun sijaisia ei vielä saatu kaikkiin paikkoihin. Samoin aina lukuvuoden alussa oppilaat saavat listan tavaroista, joita pitää hankkia – näitä listoja ei voida antaa keväällä, koska eihän kukaan tiedä keväällä kuka on opettaja luokalle syksyllä. Siispä lähinnä äidit kuluttavat koulun alkamispäivän iltapäivän ostamassa mitä ihmeellisimpiä tavaroita. Joskus vielä elokuussa ei ole ollut varmuutta, milloin koulu alkaa ja esim. tänä vuonna vielä elokuussa mietittiin pitäisikö Comon koulujen siirtyä 5 päiväiseen viikkoon vai saavatko koulut itse valita. No, koulut saivat valita ja niinpä täällä käydään lauantaisin koulua monessa koulussa.

IMG_4868.JPG
Chiaggio, yksi kaupungin kanaaleista

Kylässämme aloitettiin viemärityöt lähikadulla elokuun 20. päivä. Alun perin töiden piti olla valmis elokuun lopussa, sitten korjattiin, että työt päättyvät, kun työt ovat valmiit. No, yhä ovat käynnissä ja tänään oli avattu taas sellainen osa katua, joka oli kertaalleen asfaltoitu ja katu oli suljettu liikenteeltä. Mitään ilmoitusta ei tietystikään asukkaille annettu vaan siinä sitten pähkäillään miten pääsisi ajamaan kotiin. Ongelmana on, että koulut ovat alkaneet ja nyt bussit täältä Comoon kulkevat poikkeusreittejä ja ovat takuulla myöhässä aikataulusta, koska reitti monta kilometriä pidempi. Siksi olen nyt aamuisin kuskannut nuorisoa Comoon ja taidan kuskata vielä hyvän tovin, kun katua kaivetaan ja asfaltoidaan vuoron perään. Samoin Comossa aloitettiin isot katutyöt samaan aikaan, kun koulut alkoivat ja liikennemäärä tuplaantui.

IMG_4861.JPG
Lago di Garda

Lääkärimme taas on järjestänyt reseptien annon niin, että ensin pitää viedä kirjekuoressa lappu, jossa nimi ja lääkkeen nimi ja se jätetään vastaanotolle. Sitten seuraavana päivänä voi käydä hakemassa reseptin. Mutta puhelimitse ei voi pyytää, jos vakioresepti vaan ensin ajetaan kilometrikaupalla vastaanotolle, jätetään kirjekuori ja seuraavana päivänä ajetaan taas kilometritolkulla hakemaan resepti. Oletettavasti lääkärimme ei ole kuullut esim. sähköpostista, jolla voisi pyytää reseptit. Ajanvaraus pitää tehdä aamulla klo 7.30-8.00, mutta silloin soitetaan suoraan lääkärille, joka voi heti sanoa onko tarvetta tulla vastaanotolle ja vastaanotolle pääsee samana päivänä. Eli vaikka joskus aamulla menee hermot, kun numero varattu niin ainakin saa suoraan yhteyden lääkäriin.

IMG_4867.JPG
Chioggia

Olen työskennellyt ja yhä työskentelen eri kielikouluille opettajana. Aina puuttuu materiaalia eli kirjoja ei ole tai ovat myöhässä, välillä puuttuu Cd. Näiden perään sitten pitää kysellä välillä useamman kuukauden ajan. Tuntuu, että italialaiset elävät tätä hetkeä eikä tulevaisuudesta jakseta stressata. Kaikki hoituu sitten jotenkin kuitenkin. Vähitellen olen itseksi yrittänyt omaksua tämän asenteen, että kyllä se sitten jotenkin järjestyy omalla ajallaan, koska turha minun on yksikseni stressata asioita, joille en voi mitään.

Tämä organisointikyvyn puute tekee elämästä toisaalta stressaavaa toisaalta mielenkiintoista. Elämä Italiassa on harvoin tasaisen tylsää, ennemminkin vuoristorataa. Ehkä siksi pidän niin paljon tästä maasta.

 

Loma ja lomaltapaluu

Vietimme kaksi viikkoa uskomattoman lämpimässä Suomessa, hellettä ja auringonpaistetta riitti päivästä toiseen. Meillä oli vuosi väliä, ettemme käyneet Suomessa ja muutama seikka pisti silmään. Ehkä yksi suurimmista kummastelun aiheista oli itsepalvelukulttuurin kukoistus Suomessa. Useammassa ravintolassa törmäsimme siihen, että piti itse mennä tilaamaan ruoat ja viedä aterimet pöytään. Italiassa asuvana olen tottunut, että ravintolassa asiakasta palvellaan alusta loppuun ja kun huomioi suomalaisten ravintoloiden hintatason niin odottaisi ainakin peruspalvelua eli tarjoilija tulee pöytään kysymään tilauksen, pöytä on katettu valmiiksi. Koskahan joku keksii konseptin, että asiakkaan pitää itse tiskata astiat ruokailun jälkeen.

IMG_4749

Toisaalta Suomessa ihastutti luonto. Sitä on joka puolella ja mikä sen rentouttavampaa kuin lenkkeillä keskellä luontoa. Toinen asia, jota ihailen, on ne lukemattomat kilometrit pyöräteitä, joita on joka puolella. Suomessa ei tarvitse lausua paria Ave Mariaa joka kerta ennen lenkille menoa ja pelätä koko ajan koska joku ajaa päälle on sitten liikkeellä pyörällä tai kävellen. Tosin pyöräillessä piti tottua, että pyöriä tulee joka suunnalta ja siihen kävelijät päälle niin tämä vaati tottumista kieltämättä. Muuten liikenne Suomessa on niin rauhallista Italiaan verrattuna. Nopeudet ovat alhaiset ja liikennevaloista lähdetään kaikessa rauhassa ja ajetaan nopeusrajoitusten mukaan, STOP-merkin edessä myös pysähdytään. Täällä Italiassahan nopeus määräytyy liikennemäärän mukaan, STOP-merkkien eteen pysähdytään, jos ihan pakko ja muutenkin liikennesääntöjä sovelletaan melko vapaalla kädellä.

IMG_4748

 

Lomaltapaluumme olikin sitten vähemmän rentouttava. Tullessamme kotiin kylämme kohdalla oli todella raju ukkonen ja katuviemärit heittivät vettä ulos, kun eivät enää pystyneet vetämään vettä. Kotona avatessani autotallin huomasin, että yläkerrasta tippui vettä autotallin. Mies juoksi äkkiä yläkertaan ja keittiön pesuallas sylki vettä vuolaana virtana ulos. Siispä tyhjentämään sangoilla vettä keittiöstä ja samalla pähkäilimme missä syy. Osasimme yhdistää vedentulon ukkoskuuroon, mutta emme tienneet onko vika meillä vai jossain kauempana. Lopulta mieheni pähkäili, että syy on putkessa, joka tulee katolta ja johon keittiön poistoputki on yhdistetty. Rajuilman seurauksena putki oli mennyt tukkoon roskista (tuuli oli myrskylukemissa ja puista oli lentänyt kasapäin roskia ja siihen lisäksi jo katolla olleet roskat). Yritimme avata ja vähän saimme auki, mutta juuri kun olimme saaneet keittiön jotenkin kuivaksi tuli uusi ukkosmyrsky ja vettä alkoi taas tulvia sisälle. Siispä sangot käteen ja vettä ulos ikkunasta minkä ehdimme. Onneksi sade laantui pian. Yön pimeydessä menimme sitten ulos ja mieheni alkoi avata putkea rautalangan avulla ja käsin ja lopulta tukos lähti liikkeelle ja kaikki putkessa ollut vesi valui pois. Nyt piti vielä siivota keittiö ja lopulta klo 5 aamulla pääsimme nukkumaan pariksi tunniksi.

IMG_4750

 

Onni onnettomuudessa oli, että lentomme oli 1,5h myöhässä ja tulimme kotiin juuri, kun tulviminen oli alkanut. Vettä oli valunut vasta vähän olohuoneen puolelle. Jos olisimme tulleet ajoissa, olisimme luultavasti nukkuneet ja vaikka olisimme heränneet ukkoseen, tuskin olisimme menneet keittiöön. Tein ilmoituksen vakuutusyhtiöön ja nyt viikonlopun aikana tarkastamme, onko vahinkoja, joista voi hakea korvausta.

IMG_4746

Viimeisimmässä blogissani, Pyhän byrokratian pauloissa, kirjoitin Italian ihanasta byrokratiasta. Lopulta saimme esikoisen tilin avattua. Tosin vielä kerran jouduimme menemään konttoriin, kun pankin lähettämä sms, jossa nettipankin salasana ei ikinä tullut perille. Virkailija oli aluksi vähän ynseä, mutta yhtäkkiä innostui, kun huomasi esikoisen syntyneet Turussa. Alkoi kyselemään eikö Turussa ole telakka ja siitä alkoi jutella telakoista Euroopassa ja laivanrakennuksesta. Periaatteessa meidän olisi pitänyt maksaa palvelusta, mutta telakan ansiosta emme maksaneet mitään. Tämä näissä italialaisissa jaksaa ihastuttaa. Autovakuutuksenkin sain maksettua ja uudessa on molempien nimet, vanha vakuutusyhtiö oli vastannut, ettei tarvita kahta nimeä. Myös tämä on Italiaa eli asiat tulkitaan monella tavalla ja lopulta hullukaan ei tiedä mikä on oikea tulkinta. Esikoinen on uuden koulun sivuilla ilmoitettu syyskuun tentteihin – vielä kouluasioissa on säätämistä, mutta ainakin menty eteenpäin ja eiköhän kaikki joskus selviä.