Uskonto Italialaisessa Arkielämässä: Katolilaisuus ja Kulttuurillinen Monimuotoisuus

Italiaa yhdistetään usein katolilaisuuteen, ja vaikka suuri osa italialaisista identifioi itsensä katolilaisiksi, uskonnon rooli yksilöiden elämässä ja yhteiskunnassa voi vaihdella merkittävästi. Vaikka valtaosa italialaisista ilmoittaa kuuluvansa katoliseen kirkkoon, vain vähemmistö käy säännöllisesti messussa. Tämä osoittaa, että katolilaisuus on osa Italian kulttuuriperintöä, mutta sen käytännön merkitys arkielämässä on vähentynyt ajan myötä.

Katolilaisuuden vaikutus näkyy kuitenkin monin tavoin, kuten julkisten sairaaloiden käytännöissä aborttien suhteen. Vaikka abortti on laillinen, monissa sairaaloissa gynekologit kieltäytyvät tekemästä sitä uskonnollisista syistä, mikä vaikeuttaa naisten pääsyä aborttipalveluihin. Tämä kuvastaa katolisen moraalin vaikutusta terveydenhuoltojärjestelmässä.

Uskonnolliset perinteet näkyvät myös esimerkiksi lasten rippijuhlissa ja kirkollisissa seremonioissa, kuten ensimmäisen ehtoollisen saamisessa ja konfirmaatiossa. Vaikka osa seurakunnista noudattaa perinteisiä valmistautumisaikoja, jotkut yhdistävät nämä seremoniat nopeammin. Tämä osoittaa, että uskonnolliset käytännöt voivat vaihdella ja seurakunnat pyrkivät sopeutumaan muuttuvaan yhteiskuntaan.

Italia on sekulaari valtio, mutta uskonnolliset juhlapäivät ja perinteet ovat tärkeä osa kulttuuria. Esimerkiksi karnevaalit ja karnevaalikulkueet ovat merkittäviä tapahtumia, jotka yhdistävät sekä uskonnollisia että maallisia elementtejä. Uskontoa opetetaan kouluissa, mutta osallistuminen on vapaaehtoista, ja vaihtoehtoisia aktiviteetteja tarjotaan niille, jotka eivät osallistu uskonnonopetukseen.

Kaiken kaikkiaan Italia näyttäytyy maallis-katolisena maana, jossa uskonnollisuus ilmenee monin eri tavoin ja jossa yksilöt sovittavat uskonnolliset käytännöt omaan elämäntyyliinsä sopivaksi. Taikausko ja uskonnolliset perinteet ovat osa arkipäivää, mutta samalla italialaiset ovat avoimia sovittamaan uskontoa moderniin elämäntapaansa.

Elämä koiran kanssa Italiassa

Koiran tuonti Italiaan on helppoa, jos sinulla on oikeat asiakirjat. Ensinnäkin, jos tuot karvaisen ystäväsi toisesta EU-maasta, varmista, että sillä on mukanaan eurooppalainen passi. Tämä tärkeä asiakirja vahvistaa, että koirasi on saanut tarvittavan raivotautirokotuksen, jonka on oltava voimassa. Lisäksi koirallasi on oltava mikrosiru tai tatuointi tunnistamista varten. Kun nämä asiat on hoidettu, olet matkalla!

Nyt seikkailuun, joka liittyy koiran kanssa elämiseen Italiassa. Onko se haastavaa? No, se on hieman vaihtelevaa. Lemmikkieläinystävällisen asunnon löytäminen, varsinkin jos olet vuokralla, voi aiheuttaa joitakin esteitä. Monet vuokranantajat suhtautuvat epäröiden lemmikkieläimiin, ja jos sinulla on monta koiraa, asunnon löytyminen voi tuntua lähes mahdottomalta. Mutta ei hätää, sitten kun olet saanut paikan itsellesi ja karvaiselle kumppanillesi, elämä sujuu paljon helpommin.

Yksi koiranomistajan eduista Italiassa on se, että nelijalkainen ystäväsi otetaan lämpimästi vastaan lähes kaikkialla. Kuvittele tämä: kävelet viihtyisään italialaiseen kahvilaan, uskollinen kumppanisi rinnallasi, kun siemailet espressoa ja herkuttelet herkullisilla leivonnaisilla. Monet baarit ja ravintolat eri puolilla maata ottavat mielellään vastaan koiraystäväsi. Tosin taas muistutan, että puhun kokemuksista Pohjois-Italiassa. Keski- ja Etelä-Italiassa en ole käynyt koiriemme kanssa, joten en osaa sanoa millainen suhtautuminen siellä on koiriin.

Kun on aika lähteä lomalle, lemmikkiystävällisistä hotelleista ei ole puutetta. Vaikka jotkin hotellit saattavat periä pienen maksun lemmikkisi oleskelusta, mielenrauha siitä, että hän on tervetullut, on korvaamaton.

Lisäksi eläinlääkintäpalvelut ovat Italiassa huippuluokkaa ja kohtuuhintaisia. Lisäksi on mahdollista ottaa yksityinen vakuutus, joka kattaa odottamattomat eläinlääkärikulut. Omakohtaisesti olen tyytyväinen, että otimme heti vakuutuksen koirillemme, koska toinen koristamme onnistui pentuna syömään kaljapullon metallikorkin. Tietysti tämä tapahtui sunnuntaina eli ensin jouduimme etsimään päivystävän eläinlääkärin. Onneksi löysimme melko läheltä eläinlääkäriaseman ja siellä sitten röntgenissä näkyi korkki mahassa. Ainoa mahdollisuus oli viedä koira Milanoon leikkaukseen välittömästi. Onneksi Milanossa korkki saatiin noukittua suun kautta eli koiraa ei tarvinnut leikata. Kaikkinensa koko hoito maksoi suunnilleen 1000 euroa, josta vakuutuksen ansiosta jouduimme maksamaan vain muutaman satasen omavastuuosouuden.

Vaikka siis matkan varrella saattaa olla joitakin esteitä, koiran kanssa Italiassa asuminen on lopulta palkitseva kokemus, joka on täynnä unohtumattomia hetkiä ja loputtomia seikkailuja.

Italialaista huijausta

Vuosi sitten tammikuussa päätin vaihtaa sekä kaasu- että sähköyhtiötä. Sähköyhtiön vaihto sujui ongelmitta muutamassa viikossa, mutta kaasuyhtiön vaihdosta muodostui aito painajainen.

Ihmettelin, miksei uudesta yhtiöstä kuulu mitään. Sitten sain puhelun, jossa henkilö väitti olevansa uudesta yhtiöstä, mutta heillä oli ongelmia tietojeni kanssa. Epäilyni heräsivät, kun he pyysivät IBAN-numeroani. Katkaisin puhelun ja soitin kaasuyhtiöön, johon halusin vaihtaa. He vahvistivat, etteivät he ole soitelleet.

Maaliskuussa huomasin vanhan yhtiön sivuilla, että he olivat velkaa minulle 3000 euroa. Lisäksi huomasin, että kanssani oli tehty uusi sopimus ilman lupani. Soitin asiakaspalveluun ja selvisi, että uusi sopimus oli tehty vahingossa.

Toukokuussa sain kirjeen, että siirryn uudelle yhtiölle, jota en ollut valinnut. Kävi ilmi, että tämä yhtiö tulee asiakkaille, joilla ei ole kaasusopimusta minkään yhtiön kanssa. Yritin edelleen vaihtaa haluamalleni yhtiölle, mutta aina tuli vastaus ettei onnistu.

Syys-lokakuussa asianajaja sai vihdoin valittua edullisimman yhtiön ja tehtyä sopimuksen, joka astui voimaan marraskuussa. Eli aikaa kului noin 10 kuukautta kaasuyhtiön vaihtoon. Juteltuani muiden kanssa, huomasin etten ollut ainoa, jolla oli ollut näitä ongelmia. Ilmiselvästi tämä alue on täysin villi, eikä siihen ole puututtu. Ihmisille tehdään haamusopimuksia estäen yhtiön vaihtamisen.

Koronapassi Italiassa

Italiassa otettiin koronapassi käyttöön elokuussa. Aluksi koronapassia tarvittiin, että pääsi ravintoloihin sisälle, museoihin ym. Syyskuussa koulujen auettua kouluhenkilökunnalla piti olla koronapassi. Samoin täällä terveydenhoitohenkilökunnalla on pakko olla koronapassi. Koronapassin saa, jos on täysin rokotettu, on sairastanut koronan viimeisten 6kk aikana tai on antanut negatiivisen näytteen korkeintaan 48h sitten.

Koska rokotekattavuus ei tuntunut saavuttavan haluttua tavoitetta, pääministeri Draghi määräsi, että kaikilla työpaikoilla otetaan käyttöön koronapassi eli töihin pääsee ainoastaan koronapassia näyttämällä. Tämä tuli voimaan muutama viikko sitten. Odotetusti tästä syntyi tiettyjä ongelmia eli ihan ensimmäisinä päivinä poissaolot lisääntyivät reippaasti. Lisäksi otettujen näytteiden määrä räjähti eksponentiaaliseen kasvuun. Ihmiset jonottavat nyt esim. apteekkeihin ottamaan testejä ja kun testitulos on voimassa vain 48h niin jonoja riittää. Pikatestit maksavat noin 10-20 euroa.

Nyt joku miettii, että ei nyt Italiassa kukaan mitään tarkasta. Itse teen projekteja kouluissa ja joka kerta aamulla minulta tarkistetaan koronapassi. Ravintolassa tarkastetaan aina, samoin kun olimme hotellissa yötä kysyttiin koronapassia. Siksi olenkin tehnyt siitä ”luottokorttimallin” eli tulostin ja muovitin QR-koodin niin se on helppo näyttää eikä se rypisty lompakossa. Jotkut käyttävät appia sen näyttämiseksi, mutta kuten tyttärelleni kävi, ravintolan kohdalla oli huono kenttä eikä appi auennut, mutta onneksi sitten hän sai ravintolan wi-fi -tunnukset.

Onko koronapassilla ollut sitten jotain vaikutusta? Italiassa tilanne on hyvä, sairaaloissa on vähän koronapotilaita. Nyt kun rokottamattomat käyvät massoittain testeissä voidakseen työskennellä, löytyy paljon oireettomia tartuntoja ja siksi myös tartuntamäärät ovat nousseet. Vuosi sitten kouluissa on tartuntaryppäitä heti syksyllä, nyt tapauksia on valtakunnallisesti vähän. Tähän vaikuttaa myös, että kouluhenkilökunnan koronapassin lisäksi sekä oppilailla että opettajilla on oltava maskit. Pitäessäni tunteja ala-asteella niin kyllähän pienillä ekaluokkalaisilla (6-vuotiaita) se maski helposti unohtuu leuan alle tai muuten tippuu ja hajoaa. Koulu antaa tarvittaessa uuden maskin. Lisäksi oppilaat tullessaan luokkaan desinfioivat kädet aina (opettaja seisoo ovella desinfiointipurkki kädessä) ja sama tapahtuu ennen ruokailua. Kouluhenkilökunnalta mitataan myös kuume koronapassin lisäksi.

Italiassa on koronapassin lisäksi yhä voimassa maskipakko sisätiloissa ja ulkona, jos paljon ihmisiä. Lisäksi yhä on voimassa etäisyysmääräys ja esim. bussit saavat ottaa 80% kokonaiskapasiteetista matkustajia. lisäksi esim. pitkän matkan junissa on myös koronapassivaatimus. Rokotekattavuus on Italiassa hyvällä mallilla. Täällä rokotetaan yli 12-vuotiaita ja tässä väestönosassa täysin rokotettuja on 82,52% ja osin rokotettuja 86,19%. Nyt tällä on aloitettu 3. rokotuskierros ja tällä hetkellä rokotuksia annetaan terveydenhoitohenkilökunnalle, tietyille pitkäaikaissairaille ja ainakin Lombardiassa avattiin varaukset juuri yli 60-vuotiaille. Täällä on kuitenkin yhä muutama miljoona yli 50-vuotiasta ilmaan mitään rokotetta. No vax -mielenosoituksia on ollut suurimmissa kaupungeissa ja ikävä kyllä joukkoon on ujuttautunut tiettyjä ääriaineistoja, jotka menevät sinne missä voi mellakoida. Kuten kaikki itsekin toivon, että koittaa päivä, jolloin voin kulkea ilman maskia taskussa käyttövalmiina. Juuri luin, että jos tartunnat jatkuvat kuten nyt täällä niin ehkä loppuvuodesta voidaan luopua maskipakosta ja etäisyysmääräyksistä. Sitä odotellessa taidan taas keittää muutaman maskin tulevaa käyttöä varten.

Syystuulia Italiassa

Vähitellen tänne Etelä-Eurooppaankin saapuu syksy. Päivät lyhenevät vauhdilla ja ilmassa on syksyn tuntua vaikka välillä lämpötilat pyörivät 25 asteen kieppeillä. Tämä on syksy, jolloin maat yrittävät palata uuteen normaaliin lähes 2 vuotta kestäneen pandemia-ajan jälkeen. Mitä täällä Italiassa on tehty asian eteen?

Italiassa on rokotettu ahkerasti ja alkuhankaluuksien jälkeen rokotustahti on ollut kiitettävä paitsi loppukesästä vauhti hiipui huolestuttavasti. Siispä hallitus päätteli, että jotain on tehtävä rokotustahdin kiihdyttämiseksi. Elokuun alussa voimaan tuli koronapassi, Green Pass italialaisittain – miksi englanninkielinen nimi, en tiedä. Elokuussa koronapassi tuli pakolliseksi, jos haluaa ravintolan sisätiloihin syömään, museoihin, teattereihin jne. Mutta yhä tietty osa kansasta viis veisasi rokotuksesta ja niinpä hallitus päätti kiristää ruuvia entisestään. Lokakuun puolivälissä Green Pass tulee pakolliseksi kaikissa työpaikoissa, julkisella ja yksityisellä sektorilla. Terveydenhoitohenkilökunnalle ja koulussa työskenteleville se on jo pakollinen. Idea on, että joko olet saanut rokotteen tai sitten käyt muutaman päivän välin testissä omalla kustannuksella (paitsi jos vapautettu rokotuksesta terveydellisistä syistä, heille testit ovat ilmaiset). Ilman Green passia olevat työntekijät lähetetään kotiin ilman palkkaa, mutta heitä ei voi irtisanoa. Tämän päätöksen jälkeen ainakin täällä Lombardiassa rokotusten varausmäärät kolminkertaistuvat. Tällä hetkellä täällä rokotetaan 12-vuotiaista ylöspäin. Oppilailta ei vaadita Green Passia. Muuten kyllä kouluissa on maskipakko, pidettävä tietty etäisyys ym.

Miten italialaiset sitten ovat tähän Green Passiin suhtautuneet? No vax -ihmiset järjestävät säännöllisesti mielenosoituksia, jotka toistaiseksi ovat pysyneet melko väkivallattomina. Tosin pelko on, että ne jossain vaiheessa muuttuvat väkivaltaisiksi, kun joukkoon soluttautuu ääriliikkeiden kannattajia jotka hakevat vain mahdollisuutta mellakoida riippumatta mielenosoituksen aiheesta. Rokotekattavuus on kuitenkin yksi Euroopan korkeimmista eli italialaiset haluavat suojautua Covidilta ja jos huomioi miten pahasti Covid on tätä maata runnellut niin tämä ei yllätä. Kukaan ei halua enää yhtään täyslockdownia, sitä kokemusta kun ei kotoa voinut poistua ilman pätevää syytä.

Tämä kesä oli ilmastollisesti outo. Heinäkuussa saimme vettä niin paljon muutamassa päivässä ettei sellaisia määriä olla saatu miesmuistiin. Como-järven ympärillä oli pahoja maanvyöryjä ja tulvia, mutta ihme kyllä kuolonuhreilta vältyttiin. Tuhot olivat miljoonaluokkaa ja elokuussa saatiin päätös hätätilasta näiden kuntien alueelle, joka helpottaa rahan saamista valtiolta korjaustöihin. Etelä- ja Keski-Italiassa maastopalot raivosivat ja tekivät tuhojaan. Täällä Pohjois-Italiassa olemme taas viime päivinä saaneet nauttia hurjista ukkosmyrskyistä ja mm. Malpensan lentokentällä ihmisiä jäi jumiin autoon tulvivan veden keskelle ja heitä pelastettiin kumiveneillä pari päivää sitten. Eilen täällä Lombardiassa oli myös useampi tornado, joka ei ole kovin yleistä.

Iso osa työntekijöistä palailee vähitellen työpaikoilleen ja etätyösuositus loppuu. Nyt koulujen avauduttua monissa kaupungeissa liikenne on lisääntynyt huomattavasti. Osa syy lienee, että ihmiset arastelevat laittaa lapsiaan julkisiin peläten viruksen leviämistä täysissä busseissa (virallisesti bussit saavat ottaa 80% täyteen) ja vievät siksi lapsiaan enemmän kouluun. Yliopistot alkavat näinä päivinä ja jos haluaa mennä luennoille, on oltava Green Pass. Tosin monet yliopistot tarjoavat hybridimallia eli opiskelijat voivat seurata luentoja myös etänä. Tentit pyritään tekemään paikan päällä. Muutenkin hallituksen tavoite on ettei kouluja enää suljettaisi vaan nyt korkeintaan yksi luokka joutuu etäopiskeluun, jos luokassa havaitaan Covid-tapaus. Nyt on mietinnässä, että vain sairastuneen oppilaan lähellä istujat joutuisivat karanteeniin eikä koko luokka. Lisäksi rokotettujen karanteeni on 7 vrk ja sen jälkeen negatiivinen testitulos ja ei-rokotetuilla oppilailla se on 10 vrk ja negatiivinen testitulos.

Itse toivo, että vähitellen voisimme jättää pandemia-ajan taakse ja jatkaa tämän tietynlaisen seisahduskauden jälkeen elämässä eteenpäin. Lähes kaksi vuotta elämä on ollut jotenkin seisahduksissa ja vasta viime aikoina tuntuu, että horisontissa näkyy toive paremmasta.

MELKEIN VAPAA

Vihdoinkin maanantaina Lombardia muuttui valkoiseksi maakunnaksi. Mitä ihmeellistä tässä värissä sitten on? Tämä väri tarkoittaa paluuta aikaan, joka muistuttaa jollain lailla normaalia elämää. Yöllinen ulkonaliikkumiskielto poistui, uimahallit aukesivat, ravintoloissa on rajoituksia sisätiloissa, diskot aukesivat – tosin tanssia ei saa, mutta ovat kuitenkin auki. Baarissa voi juoda tiskillä aamukahvit tai illalla aperitiivin. Maskipakko on vielä toistaiseksi voimassa sekä ulkona että sisällä.

Tuntuu jopa hieman oudolta liikkua ilman rajoituksia. Eihän se ollut kuin muutama kuukausi sitten, kun piti olla lupalappu liikuttaessa kotikunnassa ja kotikunnasta poistuttaessa nousi kylmä hiki, jos kuitenkin syy ei olisi ollutkaan pätevä. Tosin täytyy myöntää, että tänä talvena / keväällä ei käytännössä tarkistuksia poliisien osalta ollut ainakaan täällä. Juuri yksi päivä havahduin, että minua ei ole kertaakaan pysäytetty tarkistusta varten näiden 15 pandemiakuukauden aikana. Nyt kun ajelee, tulee jollain lailla hyvä tunne, kun näkee liikennettä ja voi taas manata varomattomia mopoilijoita ja ikuisia autojonoja, menettää hermot parkkipaikkaa metsästäessä. Enpä olisi uskonut näiden ärsyttävien asioiden voivan ilahduttaa.

Aamulla kävin kylän keskustassa aamiaisella baarissa ja samalla seurailin. Oli ilahduttavaa nähdä kauppojen availevan oviaan ja nonnien istuvan aamukahvilla vakiopöydässään vakiobaarissa. Kaikki tämä on jotenkin rauhoittavaa, koska se muistuttaa elämää ennen pandemiaa. Nyt tuntuu, että vähitellen voimme jättää taakse nämä tuskaiset 15 kuukautta ja opetella elämään tätä uutta normaalia. Koska liian suuria muutoksia pandemia aiheutti, että elämä olisi enää samanlaista kuin ennen sitä.

Italiassa rokotukset edistyvät kiitettävää tahtia, vaikka välillä viranomaiset vähän aiheuttavatkin sähellystä. Ensin suositeltiin Astra Zenecaa yli 60-vuotiaille, mutta maakunnat antoivat sitä kuitenkin myös nuorille, lähinnä kriteerinä oli, että mikä tahansa perussairaus oli vain esteenä. Tosin minkä rokotuksen saa tuntuu riippuvan rokotuspaikasta. Kaksi ystävääni sai Johnsonin ja toisella on perussairaus, ja toinen on sairastanut Covidin ja molemmat kävivät samalla rokotuspaikalla. Kaikki, jotka ovat käyneet samalla rokotuspaikalla kuin minä, ovat saaneet Pfizerin kuten minäkin. Käymälläni rokotuspaikalla kaikki toimi kuin unelma. Tietysti kohdalleni osui Suomifanilääkäri. Kun kävelin rokotettavaksi, hoitaja kyselin osoitteen ja muita tietoja, äkkiä lääkäri kysyi missä olen syntynyt ja kun sanoin Suomessa hän totesi hoitajalle, että arvasi minun olevan ulkomaalainen. Kysyin sitten mistä niin hän sanoi, että kävelytyylistä ja ulkonäöstä. Sen jälkeen sitten käytiin läpi, olemmeko viikinkien jälkeläisiä ja miten ihana on kunnon suomalainen sauna (tosin nimen perusteella hänellä oli joku saksalainen sauna, mutta nyökyttelin sujuvasti, kun kehui sen olevan aito suomalainen). Lombardiassa tartuntamäärät ovat romahtaneet, tänään luin tartuntojen olevan 20/100 000 viikossa. Samoin sairaalat ovat tyhjentyneet ja nyt kuulema sairaalaan joutuu ihmisiä, joilla ei rokotusta. Rokotus vaikuttaisi suojelevan jo ensimmäisen annoksen jälkeen vakavalta taudilta ja myös tartunnalta melko hyvin.

USKOMATON KOULUKOKEMUS

Sen sijaan, että kirjoitan tätä blogia minun pitäisi opettaa tällä hetkellä englantia. Tämä uskomattomin kokemukseni italialaisista kouluista alkoi huhtikuussa. Alkusyksystä lähetin CV:ni eri paikkoihin ja myös tähän kouluun. Koko talvena en kuullut täältä mitään ja olin jo unohtanutkin lähettäneeni CV:n sinne. Huhtikuussa sain soiton tästä koulusta ja halusivat tietää, olisinko kiinnostunut opettamaan siellä englantia. Olin juuri lopettamaisillani kaikki Cambridge-kurssini, joten ajattelin hyväksyä tarjouksen. Tiesin, että koulun maine Italiassa on mikä on, mutta ajattelin kuitenkin sen toimivan kuten koulut toimivat. Tämä koulu siis tarjoaa mahdollisuuden tehdä useamman vuoden yhdessä vuodessa toisen asteen koulutuksessa tai vaan vuoden halutessa. Täällä voi opiskella mitä tahansa opintosuuntausta (lukio, kaupallinen, tekninen, ammatillinen koulutus jne.).

Kävin koulussa juttelemassa johtajan kanssa pitkään ja hän selitti pintapuolisesti, miten koulu toimii. Vähän jo ihmettelin siinä vaiheessa, mutta ajattelin oppivani sitten vauhtiin päästyäni. Palkka on surkea ja se maksetaan vasta 2kk kuluttua, mutta koska tein sopimuksen vain muutamaksi kuukaudeksi ja ajattelin, että CV:ssä hyvä opetuskokemus, niin päätin hyväksyä tämänkin seikan. Koulu käyttää opetusalustana Discordia, jota en tuntenut ennestään, mutta se oli helppo oppia – olenhan reilun vuoden aikana joutunut opettelemaan erilaisten opetusalustoiden käyttöä.

Vähitellen alkoi selvitä, miten kaoottinen koulu on. Oppilaat tulevat tunneille (online) milloin sattuu – suurin osa ei tule laisinkaan. Opettajille maksetaan vain tunneista, joilla oppilaat ovat läsnä. Itse olen päättänyt, että odotan noin 20 minuuttia ja jos ei oppilasta näy poistun Discordista. Kukaan ei ole osannut sanoa mitä oppilaat ovat jo käsitelleet. Johtaja syyttää oppilaita siitä, että eivät muista kaikkea opiskelemaansa, mutta minusta on oudointa, ettei opettajien tarvitse laittaa mitään tietoa minnekään mitä tunneilla tehdään tai on olemassa rekisteri, johon pitäisi merkitä pidetyt tunnit ja aiheet, mutta minulle ei koulu ole vaivautunut kertomaan yhdenkään oppilaan kohdalla mitä oppilas on jo käsitellyt. Koululla ei ole kirjoja vaan opetus perustuu koulun antamiin moduuleihin, jotka löytyvät online.

Viime viikolla koulussa oli koeviikko. Kukaan ei ohjeistanut millaisia kokeiden pitäisi olla, tiesin vain, että osa oppilaista ei tee koetta koska tulleet kouluun vasta hiljattain. Eilen kävin hakemassa kokeet koulusta ja tänään tarkastin ne odotellessani taas yhtä no-show-tapausta Discordissa. Nämä oppilaat saivat surkean tuloksen ja kysynkin mitä he ovat koko talven englannissa tehneet. Lisäksi koe oli annettu parille sellaiselle oppilaalle, joille se ei ollut tarkoitettu. Yhden kohdalla luki, ettei ainekirjoitus ollut sopiva koe vaan olisi pitänyt olla luetun ymmärtämiskoe – ihan kiva, jos joku olisi sen minullekin kertonut. Oppilaiden pitäisi tehdä tasokoe kesällä, mutta juuri tänään yksi oli vihainen, kun koulu ei ole hankkinut koepaikkaa (tekevät kokeet jossain toisessa koulussa). Pahinta on, että oppilaat tietävät pääsevänsä läpi, vaikka eivät tee mitään. Luit ihan oikein – Italiassa monet, eivät kaikki, yksityiskoulut ovat tunnettuja lepsusta suhtautumisesta luokalta pääsemiseen. Tämän koulun oppilaat menevät täältä Comosta jopa Roomaan saakka tekemään kokeita, koska koululla suhteet tiettyihin yksityiskouluihin, jotka takuuvarmasti päästävät nämä oppilaat tasokokeista läpi. Joukossa on myös oppilaita, jotka erinäisistä syistä ovat valinneet tämän opiskelutavan, mutta ottavat opiskelun hyvinkin tosissaan.

Itse olen päättänyt, että kun työsopimukseni päätyy niin en sitä jatka. Kukaan, joka haluaa edes yrittää työskennellä tosissaan, pystyy työskentelemään tässä koulussa. Tämän koulun olemassaolo Italiassa on häpeä koko italialaiselle koulujärjestelmälle. Nämä oppilaat eivät välttämättä osaa mitään, kun pääsevät koulusta.

JAKSAA TAI EHKÄ EI

Pandemia on nyt kestänyt yli vuoden ja yhä jatkuu. Euroopassa korona iski ensimmäisenä Italiaan ja erityisesti tänne Lombardiaan. Siitä lähtien elämä täällä on ollut erilaisten rajoitusten sävyttämää ja en edes tiedä montako kuukautta olemme viettäneet enemmän tai vähemmän tiukassa lockdownissa. Maaliskuun 8 päivä 2020 Lombardia meni ensimmäiseen lockdowniin ja sen jälkeen Lombardia on mennyt lockdowniin 6 kertaa 12 kuukauden aikana. Siinä välissä on ollut useampi oranssikausi (saa liikkua oman kunnan alueella ilman lupalappua) ja muutama keltainen (saa liikkua maakunnan sisällä / koko Italiassa riippuen säädöksestä joka milloinkin voimassa). Kesällä koko Italia oli melko vapaa rajoituksista, mutta syksystä eteenpäin sitten ei vapautta ole pahemmin ollut.

Koulut ovat olleet vuorotellen auki ja kiinni. Opettajaystäväni kertovat, että toisen asteen kouluissa odotetaan pelolla oppilaita, jotka ovat käytännössä käyneet puolet yläasteesta etänä koulua, koska suuri osa kouluista ei ole saanut käsiteltyä opetussuunnitelmaan kuuluvia asioita. Sitten on sellaisia oppilaita, jotka varsinkin aluksi eivät pystyneet osallistumaan etäopetukseen joko tietokoneen puutteen vuoksi tai puuttuvan nettiyhteyden takia. Nyt jo kouluissa puhutaan Covid-sukupolvesta. Viime vuonna ylioppilaskirjoituksia muutettiin rajusti ja tänä vuonna oletettavasti seurataan viime vuoden mallia.

Pitkin vuotta viranomaiset ovat sanoneet, että tunnelin päässä näkyy valoa. No, oletettavasti näissä tunneleissa on ollut useampi maavyöry, kun se valo on aina hävinnyt näkyvistä. Tällä hetkellä sairaaloiden nuorispsykiatriset vuodepaikat ovat täynnä, julkisen puolen psykologit ja psykiatrit ylityöllistettyjä. Yliopistot tarjoavat psykologin palveluja ja niihin on pitkät jonot. Nuoriso oirehtii ja pahasti. Tytöt kuulema viiltelevät ja pojat oirehtivat väkivallalla.

Viime viikosta alkaen melkein joka päivä järjestetään mielenosoituksia ja osa niistä on muuttunut väkivaltaisiksi. Monet yksityisyrittäjät ovat epätoivoisia, koska tietyt sektorit ovat olleet käytännössä vuoden kiinni. Ravintolat ovat kuukausia kaupalla voineet tarjota vain take awayta tai kotiinkuljetusta, baarit vain take awayta. Kesällä ravintolat pystyivät vähän hengähtämään, mutta syksystä alkaen niiden toiminta on ollut äärimmäisen rajoitettua. Turismisektori on myös kärsinyt raskaasti. Lombardia oli juuri pari kolme viikkoa täydellisessä lockdownissa ja nyt olemme vähän löysemmässä lockdownissa eli voimme kulkea oman kunnan alueella ilman lupalappua ja kaikki kaupat ovat auki, ravintolat ja baarit tarjoavat yhä vain take awayta. Tänään vein yhden kaulakorun korjattavaksi ja sain kuulla, että täyden lockdownin aikaan koruliikkeet saivat olla auki korjauksia varten, mutta he eivät saaneet myydä. Tämä ja moni muukin määräys menee tavallisen kansalaisen ymmärryksen yli.

Miltä tämä kaikki tuntuu? Itselläni kaikki työt ovat Online, tilaan ruokakaupasta kotiinkuljetuksen, Amazon tuo sitten lähes muun tarvittavan. Viikon kohokohta on, jos pitää mennä jonnekin kodin ulkopuolelle hoitamaan asioita. Viimeksi olen tavannut ystäviäni joskus helmikuun lopussa. Viime aikoina soitellessa ystävieni kanssa olen huomannut, että ihmiset eivät tahdo enää jaksa tätä ikuista rajoitusten kanssa elämistä. Koko ajan takaraivossa jäytää ajatus, että nyt on luvallista tehdä tätä niin teen, koska kohta ehkä olemme taas lockdownissa. Mitään pitkän ajan suunnitelmia ei kannata tehdä. Asun parin kilometrin päässä Sveitsin rajasta ja yleensä käyn tankkaamassa Sveitsissä. Nyt ei rajan yli pääse ilman syytä (kun periaatteessa saa liikkua vain oman kunnan alueella ilman lupalappua) ja ei tosin autoakaan tarvitse tankata, kun ei sillä kukaan paljon minnekään kulje.

Kuten otsikossa totesin, että jaksaa tai ehkä ei. Ihminen on sosiaalinen olento ja kaipaa muiden näkemistä ja juttelua muiden kuin perheen jäsenten kanssa juttelua. En edes osaa kuvitella yksinäisten ihmisten elämää tässä tilanteessa. Itse haluaisin mennä rauhassa pienille retkille, käydä Comossa (provinssien pääkaupunkeihin meno kiellettyä) ihailemassa järveä, nauttia aperitiivin ystävien kanssa, soittaa aamulla kaverille ja kysyä koska ehdittäisiin lounaalle. Kaikki tämä normaali on kiellettyä. Siksi voikin vain ihmetellä jaksaako tätä. Ehkä, ehkä ei.

ITALIALAISTA YLENSYÖNTIÄ

Vasta muutettuani Italiaan olen ymmärtänyt mikä merkitys ruualla on tässä maassa. Kaikki tietävät, että Italiassa syödään paljon pastaa ja pizzaa, espresso ja cappuccino ovat myös monelle tuttuja. Italialaiset viinit ovat kuuluisia ja Alkosta löytää hyvän valikoiman italialaisia viinejä. Kun muutin ensimmäisen kerran Italiaan vuodeksi 90-luvun puolivälissä, sain ensimmäisen häivähdyksen, miten intohimoisesti italialaiset suhtautuvat ruokaan. Naapurin rouva teki itse pastat ja kutsui usein meidän kaksi suomalaista nuorta maistamaan keitoksiaan, toisen naapurin isäntä taas keskittyi juottamaan meitä ja kun tulimme kaupasta vesipulloja kantaen, saattoi hän tokaista meille ”vesi aiheuttaa vain ruostetta”. Jos hän osallistui naapurin järjestämälle illalliselle kanssamme, hän kaatoi aina lisää viiniä, kun hän näki, että lasista oli edes kerran juotu.

Ylensyöntiin tutustuin myös samana vuonna. Muistaakseni juuri pääsiäisenä naapurimme kutsui meidät mukaan lounaalle. Ajoimme kohti vuoria ja pysähdyimme tyypilliseen, italialaiseen paikallisravintolaan. Kukaan ei ollut kertonut etukäteen mitä pääsiäisateria tarkoittaa. Silloin olimme vielä nuoria ja jaksoimme syödä isojakin määriä, mutta meilläkin oli kuitenkin rajamme. Italiassa alkupalat, antipastot, ovat ihania ja niitä on monenlaisia. Tällä aterialla niitä todella oli monenlaisia – eteemme tuotiin aina uusi lautanen ja lopulta laskimme niitä olleen suunnilleen 15 erilaista alkupalaa. Kaikkia en syönyt mm. kieli jäi syömättä (se todella näytti kieleltä). Tämän jälkeen tarjoiltiin primo eli pastaa ja niitäkin oli useampi. Tässä vaiheessa olin jo täysin ylensyönyt, mutta eihän italialainen ateria lopu primoon vaan sitten oli vuorossa secondo, joka koostui useammasta erilaisesta lihasta. Tämän kaiken jälkeen sitten tarjoiltiin vielä jälkiruoka, dolce, joka sisälsi useita erilaisia herkkuja. Tämän lisäksi tietysti viiniä kului ja lopuksi sitten vielä ruuansulatuksen parantamiseksi piti ottaa digestivo.

Vuonna 2000 muutimme toisen kerran Italiaan ja sillä matkalla olemme yhä. Näiden vuosien aikana olen vasta kunnolla ymmärtänyt ruuan merkityksen italialaisille. Lasten ollessa pieniä yksi yleinen keskustelunaihe äitien keskuudessa oli, miten jokin ruoka valmistetaan tai mistä saa ostettua parasta lihaa kaupungissa. Reseptejä vaihdettiin innokkaasti. Joku on joskus todennut, että italialaiset lopetettuaan lounaan alkavat jo puhua illallisesta. Juhlapyhien syömingit ovat kuitenkin olleet minulle seikka, joka on minua hämmästyttänyt eniten italialaisessa ruokakulttuurissa. Usein pääsiäisaikaan olemme menneet jonnekin pienelle lomalle ja näillä reissuilla olen oppinut mitä on italialainen pääsiäisateria, se on juuri sellainen, jonka koimme 90-luvun puolivälissä. Tämän vuoksi emme mene pääsiäisenä ravintolaan, jossa mainostetaan pääsiäisateriaa. Mutta suosittelen kaikille sen kokemista ainakin kerran. Siellä perheet syövät yhdessä useamman sukupolven voimin, lapset vilistävät jaloissa ja suvun naiset komentelevat jälkikasvua syömisen ohessa. Lapset maksavat yleensä vähemmän, mutta mitään erillistä menua ei ole lapsille, vaan he syövät sen minkä syövät pääsiäismenusta. Pyynnöstä kyllä varmaan pienimmille löytyy aina pasta bianca tai pasta al pomodoro.

Toinen juhlapyhä, jolloin italialaiset ylensyövät on joulu. Silloin syödään useampi päivä ja kulutetaan aikaa perheen parissa. Jouluna pysytään enemmän kotona syömässä, Pääsiäisenä mennään usein ravintolaan, onhan Italiassa olemassa sanonta ”Natale con i tuoi, Pasqua con chi vuoi” eli joulu omiesi kanssa, pääsiäinen kenen kanssa haluat. Yllättävintä tässä ylensyömisessä on, että keskimäärin italialaiset ovat hoikkia, vaikka nykyään puhutaan lasten ylipainosta, mutta kansainvälisten lihavuustaulukoiden mukaan italialaiset ovat Euroopassa hoikimmasta päästä. Siksi en vieläkään ymmärrä miten italialaiset pystyvät syömään sen määrän ruokaa juhlapyhinä, koska niiden aterioiden ruokamäärä on käsittämätön – suomalainen, keskimääräinen jouluateria kalpenee italialaisen jouluaterian rinnalla.

TöiTÄ JA VÄHÄN KORRUPTIOTA

Italiassa on muisteltu koronapandemian vuosipäivää, 20.helmikuuta illalla Codognon sairaalaan tuli potilaan 1 koronatestitulos – positiivinen Sars-CoV2 virukselle. Tähän mennessä Italiassa on kuollut noin 95500 henkilöä, joista lähes 330 lääkäriä. Kuten hyvin tiedämme, pandemia jatkuu yhä ja täällä Italiassa ollaan taas suunnitteilla uusia, mahdollisesti koko maata koskevia, tiukempia rajoituksia. Tähän pandemia keskelle saatiin vähän vaihtelua, kun Italiaan tuli hallituskriisi. Conte lähti ja nyt uusi pääministerimme on Mario Draghi. Vielä on vaikea sanoa mitään uudesta hallituksesta, koska se on hädin tuskin päässyt töihin.

Itse aloitin tammikuun alussa uuden, osa-aikaisen työn. Alku oli haparoivaa, koska työsopimukseni alkoi 07.01, mutta silloin minulta puuttuivat vielä kaikki työhön liittyvät hallinnolliset asiat ja käytännön asiat. Tammikuun puolivälissä hallinnolliset asiat hoituivat, mutta tärkein eli tietokone puuttui yhä, koska ainakin nyt kaikki työ on etätyötä. Lopulta saapui tietokonekin, mutta sitten kului lähes viikko ennen kuin sain kaikki tarvittavat tunnukset eri ohjelmiin. Käytännössä ensimmäiset 2-3 viikkoa olin työsuhteessa, mutta en voinut käytännössä työskennellä. Olen nyt ensimmäiset 3 kuukautta työnvälitysfirman kautta töissä isolle, kansainväliselle firmalle. Tehdessäni työsopimusta sain osittain virheellistä tietoa eli ei niin suurena yllätyksenä palkkani on ainakin aluksi pienempi kuin puheiden mukaan piti olla. Olisi pitänyt tarkastaa kaikki, mutta ei tullut mieleen tarkistaa jotain erään ex-pääministerin antaman asetuksen sisältöä koskien tiettyjen työntekijöiden palkkoja.

Olen nyt ehtinyt työskennellä lähes kuukauden lähinnä opetellen uusien ohjelmien käyttöä. Olen kuitenkin saanut jo tietynlaisen käsityksen työpaikasta ja se ei ole kauhean imarteleva. Toiminta on vähintäänkin kaoottista. Suora esimieheni ei ole oikeastaan yhtään yhteydessä vaan ruotsalainen kollegani hoitaa opettamiseni omien töiden ohessa. Tämä kollegani on jo ehtinyt polttaa päreensä, miten asiat hoidetaan, kukaan ei organisoi vaan jokainen tekee miten huvittaa. Lisäksi kuulema mielellään selitetään, miten paljon tehdään ylitöitä. Itse olen onneksi vain osapäiväisesti töissä ja en muutenkan tunne muita työntekijöitä eli teen työni oppien jatkuvasti uutta.

Muutama vuosi sitten aloin myös tarjoamaan apua tänne muuttaville ulkomaalaisille esim. oleskeluluvan hakuprosessissa, residenssin hankkimisessa ym. Viime viikolla sain yhteydenoton koskien erästä entistä asiakastani. Tämä vanha asiakkaani kuulema tarvitsisi mahdollisimman nopeasti oleskeluluvan Italiaan. Minulle soitti tämän asiakkaan italialainen liikekumppani, jonka tunnen opetettuani ko. yrityksessä englantia muutaman kuukauden. Puhelun aikana tämä liikekumppani kysyi, tunnenko jonkun Comon poliisilaitokselta, koska jos joku hoitaisi asian nopeasti he antaisivat huomattavan ”lahjan” tälle henkilölle. Olin tyrmistynyt. Näin siis lahjonta toimii täällä. Ehkä johtuen suomalaisuudestani (Suomessa on hyvin vähän suoraa lahjontaa) en edes osaisi lahjoa. Hyvä paikallinen ystävättäreni haltioitui, kun totesin tämän hänelle – joku ei osaa lahjoa oli hänestä hyvin hurmaavaa. En tosin pystynyt auttamaan tässä lahjontayrityksessä, kun en tunne oikeita henkilöitä ja kuten sanottu en kuitenkaan osaisi lahjoa.