Avainsana-arkisto: #opettaja

Työskentely Italiassa

Kävipä vuodenalussa niin hassusti, että tein ensimmäisen työsopimukseni Italiassa. Yhtäkkiä olinkin yhden kielikoulun palkkalistoilla. Syy tällaiseen ylellisyyteen on, että hoidan heidän kurssejaan Sveitsin puolella ja heidän pitää lähettää minut omana työntekijänään pitämään tunteja rajan toiselle puolelle. Työsopimuksessa palkkani on minimi ja loput saan kulukorvauksina. Näin työnantaja ei joudu maksamaan paljonkaan sivukuluja eli eläkettä ei pahemmin kerry. Työnantaja tietysti mainosti, että matkakuluja ei veroteta. Totesin kyllä nuivasti, ettei myöskään kerry eläkettä. Eli huonoilla ehdoilla mennään.

IMG_4552.JPG

Koko kielikoulu on kaoottinen, yksi ei tiedä mitä toinen tekee. Näinkin helppo asia kuin palkanmaksu. Kysyin ensimmäisen kuukauden jälkeen, miten palkanmaksu nyt tapahtuu, kun en enää tee laskuja freelancerina. Vastaus oli, että he lähettävät lomakkeen seuraavan kuun alussa, johon täytä edellisen kuun tunnit. Ongelma, että kukaan ei ollut kertonut tästä eikä myöskään lähettänyt lomaketta. No, sain sitten aikaa yhden illan täyttää lomakkeen, jos halusin palkan siinä kuussa. Seuraavassa kuussa täytin itse lomakkeen ja lähetin sen ja maksoivat palkan ajallaan. Kukaan ei kerro opettajille mitään eli kirjoja puuttuu oppilailta ja monen viestin jälkeen saan selvityksen, miten toimia kirjojen kanssa. Eilen tuli viesti, että ensi viikolla kokeet oppilaille – kukaan ei ole ikinä sanonut mistään kokeista mitään. Oppilaat kysyvät onko tämä firman tilaama koe vai kielikoulun sisäinen. Yritän selittää jotain, koska itselläni ei hajuakaan miksi ja millainen testi kyseessä.

Takatalvi
Takatalvi

Pahempaa on niskaan hengittäminen. Pari viikkoa sitten WhatsAppilla viesti, että nyt hätäkokous koska näissä Sveitsin tunneissa ongelmia. Odotin, että nyt on jotain vakavaa palautetta tullut ja mitä vielä, muutamia hienosäätöjä lähinnä. Mutta italialaiset nyt näkevät kaikessa draamaa ja liioittelevat – olisihan tämä pitänyt muistaa. Kielikoulu kysyy oppilailta parin viikon välein, onko ongelmia ja tiedän yhdessä ryhmässä olevan oppilaita, jotka eivät katsoneet hyvällä opettajan vaihtumista. Ennen minua tässä hommassa oli toinen henkilö 6 vuotta. Joten nämähän sitten valittavat vähän kaikesta. Muutin sitten vähän opetustapaani, mutta sitten yksi toinen ryhmä valitti, ettei halua tällaisia tunteja vaan sellaisia joita pidin ennen. Yritän sitten diplomaattisesti navigoida näiden karikoiden lomassa. Sen verran tämä kielikoulun toimintatapa ottaa päähän, että harkitsen vakaasti lopettavani heinäkuussa, kun työsopimus loppuu. Uusihan solmitaan sitten syksyllä, kun samat kurssit jatkuvat.

img_e4538.jpg
Tällainen tuttavuus tuli pöydälle nukkumaan hiihtopaikassa

Myönnän, että yli 20-vuotinen urani freelancerina on aiheuttanut, etten enää halua olla toisten komennuksessa. Haluan itse määrätä itseäni ja tehdä omalla tavallani, jos asiakas ei ole tyytyväinen niin oma vikani, nyt tiedän muutaman oppilaan olleen tyytymätön koulun toimintaan ja lopettaneen kurssin sen tähden.

Mutta yhdestä ryhmästä nautin. Tämä ryhmä koostuu kuudesta japanilaisesta miesinsinööristä, joille nyt opetan italiaa. Opin itse jatkuvasti uutta heidän kulttuuristaan ja jo heidän tapansa toimia on joka lailla niin erilainen kuin italialaisten oppilaiden. Nämä japanilaiset kunnioittavat opettajaa aivan uskomattoman paljon. Joka tunnin lopuksi he jäävät istumaan ja odottavat, että opettaja poistuu luokasta ensin. Ongelma on, että ainoa yhteinen kielemme on englanti, jota he puhuvat vain hieman ja italiaa vielä vähemmän. He ovat kuitenkin asuneet täällä jo vuoden, mutta en tiedä miten ovat selvinneet. Aina välillä he puhuvat keskenään japania ja naureskelevat ja minä ihmettelen nauravatko minulle, teinkö heistä jotain hassua vai nauravatko jollekin muulle. Opetin heille ennen muutaman kerran englantia ja kun entinen opettaja lopetti ja kun sitten jatkoin italianopettajana yksi heistä totesi, että he ovat iloisia, että jatkan heidän opettajanaan.

Mainokset

Italialainen koulu

scuola.jpeg

Italialaisesta koulusta voisi kirjoittaa romaanin. Muistan hyvin, kun esikoinen oli ensimmäisellä luokalla ala-asteella ja juuri ennen kesäloman alkua opettaja antoi ison harjoituskirjan tehtäväksi. Suomalaisena äitinä ja paikallisia tapoja tuntemattomana ajattelin viattomasti, että harjoitukset olivat ylimääräistä, joita esikoinen voisi tehdä kesällä mielen mukaan. Ehei, syksyllä kuulin, että ne olivatkin olleet kesäläksyjä. Italiassa oppilaat saavat kesäksi ison kasan läksyjä tehtäväksi. Onhan täällä pitkä 3 kk kestävä kesäloma ja ymmärrän, että joitakin harjoituksia on ihan hyvä tehdä, mutta usein opettajat antavat niin paljon tehtäviä, että lomailu muuttuu koulunkäynniksi. Kesäläksyt ovat täällä ikuinen keskustelunaihe äitien kesken, osa kannattaa ja osa vastustaa. Muutenkin italialaisissa kouluissa annetaan paljon läksyjä. Ala-asteelta alkaen on tavallista, että oppilailla kuluu pari tuntia päivässä läksyihin. Tosin tämä riippu opettajasta ja koulusta.

materiale_scolastico.jpgEsikoisen siirtyessä yläasteelle opin, että äitien oletetaan koulun alkaessa kuluttavan ensimmäiset päivät ostamassa koulutarvikkeita. Heti ensimmäisenä päivänä hän sai pitkän listan tavaroista, jotka piti hankkia. Seuraavana päivänä jonkun toisen aineen opettaja oli antanut listan jne. No, eihän äideillä tietenkään muutakaan tekemistä ole, kuin juosta ostamassa mitä ihmeellisimpiä tarvikkeita jälkikasvulleen.Täällä jo yläasteella pitää ostaa valtava määrä tarvikkeita taidetunneille. Ymmärrän, että taidelukiossa tarvitaan erityistarvikkeita, mutta en sitä miksi jo yläasteella. Lisäksi täällä yläasteella kaikilla on sellainen aine kuin tekninen piirustus. Tiedän, että geometra (rakennusmestari) on arvostettu ammatti ja moni jatkaakin yläasteelta tekniseen oppilaitokseen opiskelemaan. Siltikään en ymmärrä miksi sitä pitää kaikkien opiskella yläasteella.

colloqui.pngItalialaisessa koulussa oletetaan, että vanhemmat käyvät muutaman kerran vuodessa keskustelemassa opettajien kanssa henkilökohtaisesti. Kaikilla opettajilla on vastaanottoaika kerran viikossa aamupäivisin ja lisäksi kaksi kertaa vuodessa koulut järjestävät iltatilaisuuden, jossa kaikki opettajat ovat läsnä. Nämä iltatilaisuudet ovat kaameita, koska jonottamiseen yhdelle opettajalle kuluu helposti yli tunti eli hyvällä tuurilla illan aikana ehtii jutella 2-3 opettajan kanssa. Tosin jonottaessa on hyvä aika tutustua muiden oppilaiden vanhempiin ja kuulla kaikki mahdolliset opettajiin liittyvät juorut.

insegnante_rigore.jpgKieltenopetus on keskimäärin heikkotasoista italialaisissa kouluissa. Englannin opetus alkaa täällä heti ensimmäisellä luokalla. Ala-asteella tyttäreni kävi Montessori-yksityiskoulua ja siellä todella panostettiin englantiin. Heillä oli aina läsnä englantia äidinkielenään puhuva opettaja ja viimeisenä vuonna he opiskelivat mm. maantietoa englanniksi. Ikävä kyllä useimmiten ala-asteen opettajat eivät osaa englantia kauhean hyvin ja siksi opetuksen taso on huono. Yläasteella aloitetaan kielioppi alusta ja yläasteen jälkeen seuraavalla kouluasteella taas alusta. Nyt tyttäreni lukiossa hänellä on englannin opettaja, joka ei osaa englantia. Tyttäreni korjaa välillä opettajan virheitä (ei aina uskalla) ja välillä yrittää olla nauramatta opettajan hirvittävälle ääntämiselle. Englannin puhuminen on italialaisille jonkinlainen kollektiivinen trauma. Usein tuntuu, että vanhempien mielestä koulun tärkein aine on englanti.

Montessori.gifItaliassa on julkisten koulujen lisäksi useita yksityiskouluja. Suurin osa yksityiskouluista on katolisia, joissa osassa on yhä nunnia/munkkeja opettajina. Itse ajattelin ennen Italiaan tuloa, että yksityiskoulut ovat tasoltaan parempia kuin julkiset. Täällä olen oppinut, että monet yksityiskoulut ovat tasoltaan huonoja – vanhemmat laittavat lapsensa sinne, koska maksamalla kalliisti lapsia ei jätetä luokalle. Toki löytyy hyviäkin yksityiskouluja ja sitten esim. Montessori-kouluihin vanhemmat laittavat lapsensa metodologian vuoksi.

Colosseum.jpgItalialaiset koulut antavat hyvän yleissivistyksen. Historia on tärkeä aine ja tämä maahan on täynnä historiaa. Lisäksi taidehistoriaa opiskellaan erillisenä aineena ja myönnän, että keskivertoitalialainen tietää paljon enemmän taiteesta kuin itse tiedän. Minun aikanani koulussa taidehistoria oli osa historiaa ja yleensä ne sivut hypättiin yli ja siirryttiin opiskelemaan seuraava sotaa. Italiassa taas tuntuu, että historiaa opiskellaan tarkasti keskiaikaan asti, nykyaikaa ei sitten pahemmin ehditäkään opiskelemaan. Joskus ajattelen, että Italia on unohtunut Rooman valtakunnan aikaan ja tarvitsisi vähän ravistelua, että heräisi nykyaikaan.