Terrorismin sukupolvi

brussels6.jpgAikomukseni oli kirjoittaa jotain Pääsiäiseen liittyvää. Eilisten uutisten jälkeen en voi olla kirjoittamasta millaisia mietteitä Brysselin tapahtumat herättivät. Ensimmäinen tuntemus oli suru, ajatus ihmisistä, jotka elivät tavallista tiistai päivää ja olivat matkalla töihin, kouluun, lomamatkalle jne. Hetkessä heidän ja heidän läheistensä elämä muuttui peruuttamattomasti, osa loukkaantui vakavasti, moni menetti henkensä. Ikävä kyllä useampi loukkaantunut kantaa fyysisiä ja psyykkisiä jälkiä loppuelämänsä.

300px-Coldwar.pngNäiden ajatusten jälkeen mietteeni menivät omiin lapsiini ja heidän sukupolveensa. Millaisessa maailmassa he joutuvat elämään? Muistan, että itseäni lapsena pelottivat ydinpommit ja silloin elettiin kylmän sodan aikakautta. Televisiossa näytettiin filmejä ydinkatastrofeista ja muistan miten joskus ahdistuin niistä. Neuvostoliitto oli suuri uhka Euroopalle ja maailmalle. Suomi mielisteli Venäjälle säilyttääkseen hyvät välinsä naapurijättiläiseen. Lehdistöä sensuroitiin jne. Kouluissa historian opetus ei ollut aina puolueetonta. Elettiin suomettumisen aikaa. Kaiken tämän olen tosin ymmärtänyt vasta vanhempana. Terroristeja oli  Punainen prikaati Italiassa, muistan vieläkin Aldo Moron kidnappauksen ja murhan. Saksassa oli Punainen armeijakunta. Noihin aikoihin kaapattiin lentokoneita, harvemmin pommeja räjäyteltiin ihmisjoukoissa.

climate_change.jpgOmat lapseni ovat syntyneet Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen ja heille Varsovan-liitto on olemassa vain historiankirjoissa. Ydinpommeista heille tulee mieleen Hiroshima, mutta eivät he niitä koe uhkana. Heille todellisempi uhka on ilmastonmuutos, työttömyys ja ikävä kyllä terrorismi. Tänä päivänä terrorimi on erilaista. Nykyterrorismissa ovat vastakkain kristilliset ja islaminuskoiset – ainakin terroristien mielestä. Omassa nuoruudessani terroristeilla oli puhtaasti poliittiset vaikuttimet, nykyään terroristit oikeuttavat tekonsa uskonnolla. Huolestuttavaa on se, että näistä terroristeista monet ovat kasvaneet Euroopassa, joka tarkoittaa etteivät he edes toisen sukupolven siirtolaisina ole sopeutuneet länsimaiseen kulttuuriin. Tässä vaiheessa on pakko miettiä missä on menty pieleen, miksi Isis onnistuu houkuttelemaan näitä nuoria riveihinsä ja onnistuu radikalisoimaan heidät. Oppivatko omat lapseni katsomaan epäillen jokaista arabitaustaista naapuria? Toivon etteivät vaikka siihenhän terroristit myös pyrkivät, syventämään länsimaalaisten ja arabimaista tulevien välistä kuilua.

multiculturalism-.jpgAlkaako Euroopassa aikakausi, jolloin opitaan pelkäämään terrori-iskua vai olemmeko jo siinä aikakaudessa? Nuoriso haaveilee huomisesta huoletta ja elää päivän kerrallaan. Suorastaan sydämestä ottaa, kun mietin millaisen maailman he aivan pian täältä kotikolosta muuttaessaan kohtaavat. Ehkä heidän pelkonsa muodostuu terrorismista kuten minun sukupolvellani ydinpommeista. Äitinä haluaisin suoda heille rauhallisen maailmaan ja turvallisen elämän. En halua, että he joutuvat joka kerta matkustaessaan tai mennessään kauppakeskukseen miettimään räjähtääkö pommi. Toisaalta tiedän, että jotkut ajattelevat ja pelkäävät jo nyt, ennen Brysselin iskuja.

 

Mainokset

Italian liikenne

liikennekaaos.jpgItaliassa liikennekulttuuri on kaoottinen. Mitä etelämmäksi mennään sitä kaoottisemmaksi liikenne muuttuu. Itse asustan täällä Pohjois-Italiassa ja aluksi paikallinen ajotapa pelotti vaikka täällä kuulema liikenne on vielä rauhallista. Joskus tuntuu, että liikennemerkit ovat lähinnä koristeina tienvarsilla. Esimerkiksi nopeusrajoitukset, kotoamme Comoon nopeusrajoitus on 50 km/h suurimman osan matkaa. Harvoin kuitenkaan ajan tätä nopeutta vaan keskinopeus on yleensä 60-70 km/h riippuen liikenteestä. Nykyään on suorastaan ärsyttävää, jos edessä ajaa joku nopeusrajoituksia noudattaen. Yleensä nämä lainkuuliaiset kuskit ovat Fiat Pandalla ajavia vanhempia naishenkilöitä, joiden ajotaidoissa on monesti muutenkin parantamisen varaa. Monilla moottoriteillä on Safety Tutor-järjestelmä eli järjestelmä mittaa auton keskinopeuden tietyllä välillä. Tämän järjestelmän myötä nopeudet ovat alentuneet ja harvoin nykyään käy niin, että parissa sekunnissa takana on Ferrari pyrkimässä ohi ilman, että olin edes nähnyt sitä taustapeilissä aikaisemmin.

parcheggio.jpgKaupunkiliikenne on luku sinänsä. Jokaisessa risteyksessä on useampi auto rinnakkain riippumatta ajokaistojen määrästä. Yleensä niin monta kuin vain mahtuu ja siitä sitten sovussa käännytään eri suuntiin vuoronperään. Liikenneympyröitä on tullut viime vuosina vähän joka paikkaan ja niissäkin on ihan omat sääntönsä. Tärkein on se, että vilkuttaa ”sisäänpäin” eli pyörimissuuntaan, koska muuten on vaarana saada joku liikenneympyrään pyrkivä kylkeen. Olen nähnyt poliisienkin vilkuttavan näin. Hyvin harvoin olen nähnyt jonkun vilkuttavan oikein poistuessaan liikenneympyrästä. Auton voi jättää käytännössä mihin vain vähäksi aikaa kunhan laittaa hätävilkut päälle. Comossa oli kerran auto seisomassa pääväylän yhdellä kaistalla, jonka seurauksena liikenne puuroutui kun kaistalla ajavien oli yhtäkkiä vaihdettava kaistaa juuri ennen risteystä. Mutta kukaan ei tööttäillyt, koska autohan oli vaan väliaikaisesti pysähtynyt. Kaistanvaihto on joustavaa ja aina löytyy rako halukkaalle. Tyyli ajaa on nopeatempoista ja melko aggressiivista.

tutor.jpgLiikennevalvontaa täällä on vähän. Moottoriteillä on yllä mainitsemani Safety Tutor-järjestelmä ja viime vuosina lähialueille on tullut nopeusvalvontakameroita. Näiden seurauksena liikenne toimii niin, että pylvään lähestyessä lasketaan nopeus 30 km/h (vaikka rajoitus on 50 km/h) ja heti perään kiihdytetään. Olen asunut täällä 16 vuotta ja kertaakaan minua ei ole puhallutettu. Joskus iltamyöhällä näkee ratsioita, mutta niistäkin minut on aina ohjattu eteenpäin ilman puhalluttamista. Täällä pienessä kylässämme jäisi erilaisten kyläjuhlien jäljiltä moni kiinni, mutta kukaan ei ikinä puhalluta tällaisissa tilanteissa. Papparaiset istuvat aamupäivisin baarissa ja ajavat sitten useammaan lasillisen jälkeen lounaalle. Ikinä en ole nähnyt poliiseja puhalluttamassa keskellä päivää. Toisaalta Italiassa on nykyään tosi kovat rangaistukset rattijuopumuksesta. Jos törkeän rattijuopumuksen raja ylittyy, niin menettää auton valtiolle ja ajokortti menee kuivumaan. Lisäksi lieväkin rattijuopumus vie pisteitä ajokortista. Italiassa ajokortissa on tietty määrä pisteitä ja erilaiset rikkomukset vähentävät näitä pisteitä eri määrän. Jos pisteet menevät nollille, on mentävä preppauskurssille autokouluun, jolla sitten saa muutaman pisteen ja vähitellen pisteitä kertyy lisää, jos ajaa ilman liikennerikkomuksia.
GF.jpgSilloin tällöin täällä pysäytetään ja tarkistetaan auton paperit. Samoin Sveitsin rajan läheisyydessä näkee usein Guardia di Finanzan (talouspoliisi) kontrolleja. Tosin kerran kun minut pysäytettiin niin poliisit innostuivat suomalaisuudestani niin, että eivät edes menneet laittomasti ei-kaupallisesta rajasta yli tullutta rekkaa pysäyttämään vaan mieluummin keskustelivat Suomesta ja miten toinen heistä oli ollut 20 vuotta sitten Suomessa. Monta vuotta sitten lähikylän poliisi pysäytti minut viikon sisällä kahdesti. Toisella kerralla minulla oli kiire hakemaan lapsia koulusta, joten sanoin että hän pysäytti minut viikko sitten ja yhä olen sama suomalainen, mutta nyt on kiire hakemaan lapsia. Hän ystävällisesti käski minun jatkaa matkaa ja pysäytti vielä muut autot niin, että pääsin heti tielle. Italiassa kaikkialla on tämä inhimillinen aspekti.

turvavyö.jpgItalialaisten välinpitämättömyys liikenteessä toisaalta ärsyttää ja suututtaa. Lapsia ei useinkaan kiinnitetä turvaistuimiin tai edes turvavöihin vaan lapset hyppelevät ympäri autoa ja välillä myös näkee vauvoja istumassa sylissä etupenkillä. Pitkälti syynä lienee välinpitämättömyys ja tiedotuksen puute koskien liikenneturvallisuutta. Kännyköihin puhutaan surutta vaikka se on kiellettyä. Voisinkin todeta, että ajettaessa Italiassa on parasta unohtaa autokoulun opit. STOP-merkki ei tarkoita, että sen taakse pysähdytään vaan siitä joko liu’utaan vähän hiljentäen tai ajetaan suoraan täydellä vauhdilla. Liikennemerkithän ovat vain koristeita italialaisille.

 

Terveydenhoito Italiassa

ospedaleicona.jpgItalia sijoittuu aina kärkikolmikkoon maailmanlaajuisissa terveydenhoitovertailuissa. Kun vielä asuin Suomessa, ajattelin terveyspalvelujen olevan huippuluokkaa. En kuvitellut Italiassa terveyspalvelujen olevan lähelläkään Suomen tasoa – onhan Italia Etelä-Euroopassa ja yleensähän täällä ajatellaan olevan hällä väliä -meininki. Aika äkkiä nämä käsitykset kuitenkin muuttuivat ja nykyään vannon italialaisen terveydenhoidon nimeen.

docgeorge.jpgEnsimmäinen askel tänne muuttaessa on valita perhelääkäri. Täällä perhelääkäri todellakin on nimensä veroinen eli hoitaa yleensä perheen yli 14-vuotiaat jäsenet. Itse tosin käytin vain vähän aikaa lastenlääkärin palveluja ja valitsin lapsillemme 6-vuotiaana perhelääkärimme lääkäriksi. Yleensä täällä käydään lastenlääkärillä 14-vuotiaaksi asti. Perhelääkäri oppii näin tuntemaan potilaan sairaushistorian ja usein kyselee muidenkin perheenjäsenten voinnin.

ambulatorio.jpgAlkuaikoina perhelääkärillemme ei ollut ajanvarausta vaan vastaanotolle piti mennä vastaanottoaikana ja jonottaa vuoroa. Usein istuin siellä toista tuntia ja sinä aikana ehti nähdä monenlaista kulkijaa. Monesti siellä näkyivät samat henkilöt viikosta toiseen. Muutama vuosi sitten lääkärimme muutti järjestelmää ja nykyään hänelle pitää soittaa aamulla klo 7.30-8.30 ja sopia aika. Tämä toimii hyvin, koska heti pääsee keskustelemaan lääkärin kanssa ja hän osaa sitten sanoa onko tarvetta tulla vastaanotolle vai kannattaako vielä odottaa muutama päivä. Reseptit ja lähetteet hän jakaa vastaanotolla tiettyyn aikaan eli riittää, että puhelimessa kertoo mitä tarvitsee. Vastaanottoajan hän antaa aina samalle päivälle.

depositphotos_31294983-Angry-Doctor---Medical-Cartoon-Vector-Character.jpgItalialaisten lääkärien heikkous on omasta mielestäni tietynlainen ylimielisyys. Joskus tuntuu, että he istuvat norsunluutornissa ja katsovat potilaitaan ylhäältä alaspäin. Oma lääkärimme menetti hermonsa vuosi sitten, kun monien tutkimusten jälkeen uskalsin ehdottaa tietyn viruksen tutkimista verikokeilla. Sitä huudon määrää, jonka tämä omatoimisuuteni sai aikaan. Sen jälkeen olenkin käynyt hyvin vähän hänen luonaan. Voisin toki vaihtaa vaikka heti lääkäriä, mutta en tunne muita alueen lääkäreitä ja tutut eivät ole kauhean hyvää kuvaa muista antanut. Omamme on psykologisista ongelmistaan huolimatta lääketieteelliseltä kannalta hyvä ja tarkka lääkäri. Tosin oma luottamukseni meni niin perusteellisesti, että kysyn aina second opinion tuntemaltamme lääkäriltä. Tämä tuttumme on venäläinen lääkäri ja mielestämme ehkä paras tuntemamme lääkäri. Hän ei ikävä kyllä työskentele julkisella eli kaikkien tutkimusten saamiseksi pitää mennä perhelääkärille.

ambulanza.jpgLombardiassa julkisen puolen erikoislääkärit ja tutkimukset ovat ilmaisia 14-ikävuoteen saakka. Sen jälkeen joutuu maksamaan omavastuun, joka viimeksi käydessäni oli 36€. Kroonisiin sairauksiin kuten astmaan saa lääkkeet ilmaiseksi, jos alhaiset tulot tai jos ei tulojen takia ole vapautettu, joutuu maksamaan 1€ / lääke. Sairaalapäivät ovat ilmaisia. Ensiapu on ilmainen paitsi, jos käynti katsotaan turhaksi eli valkoinen koodi niin joutuu maksamaan 25€. Ambulanssi on ilmainen vaikkei olisi edes hengenhätä kyseessä. Perhelääkärillä käynnit ovat aina ilmaisia ja tarvittaessa moni perhelääkäri tulee myös kotikäynnille.

colpo-daria-3.jpgEhkä terveydenhoito on muotoutunut niin hyväksi, koska italialaiset ovat erittäin sairasatietoisia. Suurin uhkahan täällä on colpo d’aria (=veto). Se aiheuttaa käytännössä 90% sairauksista ja se vaanii ympäri vuoden viatonta kulkijaa joka paikassa. Toinen suosittu diagnoosi kansan keskuudessa on cambio stagione (=vuodenajan vaihtuminen). Jos kumpikaan em. ei sovi niin sitten syynä on freddo (=kylmä). Maha on kipeä tai kurkku on kipeä, koska kylmettynyt. Joka taloudessa on kotona antibiootteja, joita sitten napsitaan miten halutaan. Onneksi olen huomannut, että antibioottien määrääminen on vähentynyt huomattavasti ja ehkä tavalliset ihmisetkin vähitellen ymmärtävät mitkä riskit turhien antibioottien syömiseen liittyy.

medico.pngLopuksi muistuttaisin, että kaikki kokemukseni liittyvät terveydenhoitoon Lombardiassa, Pohjois-Italiassa. Mikä tilanne on Etelä-Italiassa en tiedä, uutisten mukaan siellä on ongelmia enemmän ja hoitovirheitä liikaa. Viime kädessä kuitenkin hoito riippuu lääkäristä ja kuten kaikkialla myös täällä on hyviä ja huonoja lääkäreitä. Pääasiassa olen kohdannut päteviä ja hyviä lääkäreitä, mutta jokunen huonokin on osunut tielle.