Avainsana-arkisto: #yhteiskunta

Vuokra-asunnon etsintää

Tarjoan ulkomaalaisille relocation-palveluja ja sain asiakkaakseni suomalaisen perheen. Perheeseen kuuluu vanhemmat, kaksi pientä lasta ja kolme koiraa. Sovin perheen kanssa, että yritän löytää heille asunnon täältä Comon läheltä. Siispä aloin selaamaan Internettiä ja samalla kartoitin perheen toiveita tarkemmin. Tässä vaiheessa perheellä oli aikaa kuukausi, että heidän pitäisi muuttaa sen hetkisestä majapaikasta pois.

IMG_5435[1]

Toiveikkaana aloin soitella asuntoilmoituksiin ja aina ensimmäiseksi kysyin ovatko eläimet sallittuja. Hämmästyksekseni kaikki laittoivat stopin kuultuaan kolmesta koirasta. Vihdoin löysin omakotitalon, johon eläimet olisivat tervetulleita ja talo olisi vielä uusikin. Eipä muuta kuin sopimaan tapaaminen kiinteistövälittäjän kanssa ja perheen kanssa.  Yhtenä maaliskuun päivänä sitten tapasin perheen parkkipaikalla ja aika pian bongasin kiinteistövälittäjän. Talolla meitä oli vastassa talon omistaja ja italialaiseen tapaan omistaja ihastui heti pikkutyttöihin. Oma roolini oli tulkata tarvittaessa. Perhe vaikutti tykkäävän talosta ja omistaja sanoi tykkäävänsä perheestä. Hauska yksityiskohta oli, että yhdessä välissä kiinteistönvälittäjä kysyi olinko joskus asunut yhdessä lähikylässä. Vastasin, että kyllä asuin siellä 4 ensimmäistä vuotta. Tämä kiinteistönvälittäjä sanoi vuokranneensa meille aikoinaan sen asunnon – olin kuin puulla päähän lyöty. Kaikista tämän seudun kiinteistönvälittäjistä törmään samaan kuin noin 20 vuotta sitten.

IMG_5439[1]

Perhe lähetti pyydetyt dokumentit välittäjälle ja odotimme tarkempia tietoja. Yhtäkkiä saan perheen äidiltä viestin, että omistaja ei haluakaan vuokrata taloa heille. Soitan saman tien välittäjälle ja kysyn syytä tähän mielenmuutokseen. Kuulema liian alhaiset tulot suhteessa vuokraan. Lopulta saan selville, että perhe tienaa huomattavasti enemmän kuin keskiverto italialainen täällä tai oikeastaan yksikään italialainen ei täällä tienaa niin paljon paitsi ehkä joku Sveitsissä työskentelevä. Siispä aloitin alusta asunnon etsinnän ja aika alkoi käydä vähiin. Lopulta perheen äiti kertoi ottaneensa uudestaan yhteyttä kiinteistönvälittäjään, koska hän ei ollut huomioinut omia tulojaan lainkaan. No, omistaja hyväksyi nyt tulot ja prosessi pääsi etenemään. Mutta ongelma oli, että perhe joutuisi muuttamaan pois nykyisestä asunnostaan ennen kuin pääsisi asumaan vuokrattuun taloon. Onneksi opetan englantia eräälle paikalliselle rouvalle, joka heti sai hankittua väliaikaisen asunnon perheelle siivoojansa kautta tästä lähikylästä.

IMG_5404[1]

Lopulta pääsimme allekirjoittamaan sopimuksen, mutta avaimia perhe ei saanut koska perheen isän piti tulla allekirjoittamaan myöhemmin palattuaan matkoilta. Lopulta miehenkin allekirjoitus saatiin ja nyt vaikuttaa siltä, että ilman ylimääräisiä viime hetken mutkia perhe saisi avaimet tänään ja voivat sitten alkaa viemään vähitellen tavaroitaan uuteen asuntoon, joka tosin on kunnossa vasta toukokuun kolmantena päivänä toivon mukaan, koska yhä sieltä puuttuu keittiö ja sitten pitää tulla vielä keittiön erilaisten liitäntöjen asentaja erikseen. Italiassa kun aikataulut ovat hyvin joustavia, joten saa nähdä milloin keittiö on paikallaan.

Antaisin vinkiksi kaikille tänne muuttoa suunniteleville, että asunnon etsintä kannattaa aloittaa tosi aikaisin varsinkin, jos matkassa on eläimiä. Jostain syystä moni kieltää eläimet vuokralaisilta. Lisäksi pitää olla tarkkana asuntoa tarjoavien kanssa, esim. yksi rakennusliike yritti rahastaa järkyttäviä summia sinänsä laillisella keinolla, mutta kuitenkin vähän harmaalla alueella olevalla keinolla. Jos itse ei osaa italiaa, kannattaa ehdottomasti ottaa avuksi joku kieltä puhuva henkilö. Italiassa, kun ei englantia aina puhuta ainakaan sujuvasti.

Millaisia kokemuksia sinulla on vuokra-asunnon etsinnästä ulkomailla? Ovatko eläimet esteenä?

 

 

Mainokset

Kommunikaatio italialaisittain

Italialaisia pidetään ekstrovertteinä ja meluisina tyyppeinä, jotka hosuvat joka puolelle käsillään puhuessaan. Osittain tämä pitää paikkansa, pari italialaista samassa huoneessa saavat aikaiseksi korvia huumaavan melutason. Yleensäkin Italiassa puhutaan kovempaa ja puhutaan toisen päälle surutta. Täällä pitää olla tietyllä lailla aggressiivinen, jos haluaa saada puheenvuoron. Hiljaisia hetkiä keskustelussa täällä ei ole kuten Suomessa.

Small talk on tärkeä osa italialaista kommunikaatiota. Täällä jutellaan aina – kaupan kassalla vaihdetaan pari sanaa jostain aiheesta, pikkukaupoissa puhutaan jostain. Olen joskus miettinyt, että syy miksi Italiassa harva tilaa sanomalehden kotiin on juuri halu kommunikoida. Kun sen lehden ostaa lähikioskista, niin samalla jutellaan jalkapallosta ja politiikasta. Vaihtoehtoisesti lehti selataan baarissa aamukahvin yhteydessä ja samalla kommentoidaan uutisia. Italialaisille on tärkeää jutella ja olla sosiaalisia. Suomessa taas kaivataan rauhaa ja yksinäisyyttä ja siksi sopii, että lehti tippuu postiluukusta ja sen voi lukea aamulla kotona ilman häiriötekijöitä.

Italialaisiin liitetään yleensä käsillä huitominen ja tämäkin on totta. Italialaisten kommunikoinnista iso osa on ei-verbaalista. Käsimerkeillä on tietty merkityksensä ja varmaan riippuu alueesta, miten paljon ja millaisia käsimerkkejä käytetään. Usein käsimerkeillä vahvistetaan puhetta ja annetaan sille lisäilmettä. Osittain myös italialaisten teatraalinen luonteenlaatu on mielestäni vaikuttanut elekielen käyttöönottoon. Onhan paljon tehokkaampaa selittää jotain, kun kädet ja ilmeet ovat mukana. Toki italialaisilla on enemmän temperamenttia kuin suomalaisilla ja siksi heille on luonnollista elehtiä koko kehollaan kommunikoidessaan.

Italialaisten poliitikkojen tapa kommunikoida on hyvin erikoista. Ensimmäinen asia, joka pistää silmään on monimutkaisten termien käyttö. Monet poliitikot puhuvat kieltä, jota tavallinen kansa ei ymmärrä ja tämä on aiheuttanut sen, että kansa ja poliitikot ovat hyvin vieraantuneita toisistaan. Tämä on myös populaaripoliitikon Salvinin ase eli hän puhuu kansan kieltä eikä käytä sanoja, joita kukaan ei ymmärrä. Tähän liittyy myös se, että Italiassa kielellä osoitetaan mihin yhteiskuntaluokkaan henkilö kuuluu. Italiassa on myös alueellisia eroja kielenkäytössä, etelässä käytetään sellaisia verbimuotoja, joita ei pohjoisessa kukaan käytä.

Murteissa on valtavia alueellisia eroja. Itse en käytännössä ymmärrä paikallista murretta, muutaman sanan sieltä toisen täältä. Esimerkiksi Napolissa puhutaan sellaista murretta, jota harva italialainenkaan ymmärtää. Tosin murteiden käyttö on vähitellen häviämässä ja lähinnä vanhemmat ihmiset käyttävät yhä murretta, nuoremmat puhuvat tavallista puhekieltä. Ääntämisestä erottaa mistä päin Italiaa henkilö on kotoisin, aksentti täällä pohjoisessa on erilainen kuin aksentti Etelä-Italiassa.

 

Italian mammonit

Aina välillä suomalainen lehdistö kirjoittaa italialaisista 30-vuotiaista tai vanhemmista nuorista, jotka asuvat vanhempiensa nurkissa. Moni tuntuu ajattelevan, että italialaiset nuoret eivät halua muuttaa mamman helmoista pois. Ikävä kyllä taustalta löytyy usein paljon arkisempi syy – työttömyys ja siitä johtuva rahanpuute.

Suomi saa aina välillä huomautuksia liian huonosta sosiaaliturvasta. Italialaisesta näkökulmasta suomalainen sosiaalijärjestelmä on lähinnä paratiisi. Suomessa työtön saa rahaa valtiolta ja jos työttömyystuki ei riitä niin sitten on mahdollisuus saada vuokratukea. Lisäksi on lapsilisä ja toimeentulotuki jne. Italiassa valtio ei auta millään lailla. Jotkut työnantajat maksavat jotain minimaalista lapsilisää. Jos opiskelija muuttaa toiseen kaupunkiin opiskelemaan, joutuvat vanhemmat kaivamaan omasta kukkarostaan vuokrarahat. Ei yhteiskunta mitään tukia anna ja jossain Milanossa tai Roomassa vuokrat ovat taivaissa. Sitten löytyy aina henkilöitä, jotka yrittävät hyötyä nuorten ahdingosta ja tarjoavat asuntoa ”luonnollisia palveluja” vastaan. Valtion yliopistojen maksut määräytyvät perheen tulojen mukaan. Tiedän tosin perheitä, jotka maksavat mukisematta korkeimman maksuluokan mukaan, koska eivät halua paljastaa kaikkia tulojaan ja omaisuuksiaan. Jokaisella on tähän omat syynsä.

Työttömät nuoret asuvat kotona, koska ei yhteiskunta maksa mitään tukia. Jos on ollut töissä ja jää työttömäksi, silloin yksilön asema on melko hyvin turvattu ja työnantaja joutuu maksamaan pitkän pennin erottaessaan ja tämä puolestaan on vaikuttanut, että italialaiset työmarkkinat ovat melko kankeat. Yritykset eivät uskalla ottaa vakituiseen työsuhteeseen, kun työntekijästä ei pääse millään eroon. Tosin tässä jokunen vuosi sitten tuli voimaan uusi laki, jolla nuorten, ensimmäistä kertaa töihin menevien irtisanomissuojaa heikennettiin huomattavasti. Nykyinen hallitus on lanseeraamassa ”kansalaispalkkaa”, joka lopulta vastaa suunnilleen muissa maissa annettavaa työttömyystukea.

Italiassa syntyy myös liian vähän vauvoja. Yksi syy tähän on korkea nuorisotyöttömyys ja toinen syy on yritysten rakastama ”stage” – eli harjoittelu. Ei siinä mitään, jos nuori otettaisiin 6kk harjoitteluun ja sitten tarjottaisiin työpaikka. Ei vaan ensin tarjotaan 6kk stage, sitten ehkä toinen 6kk kestävä stage ilman takuita työpaikasta tai sitten stagen jälkeen työnantaja toteaa kylmästi ”Arrivederci” ja sitten yritys palkkaa uuden nuoren 6kk stage-jaksolle jne. Stage-jakson palkka on monelle yliopistosta valmistuneelle 500-600€/kk nettona. Ei siinä kauheasti perhettä perusteta, kun ei ole tietoa jatkosta ja harjoitteluajan palkasta ei jää paljonkaan käteen, jollei asu vanhempien luona. Kaikki tämä epävarmuus johtaa siihen, että yhä useampi nuori suuntaa ulkomaille tai jos jäävät tänne sinnittelemään eivät voi hankkia perhettä, vaikka haluaisivatkin.

Tunnen joitakin todella sympaattisia ja yritteliäitä nuoria, jotka haluaisivat perheen mutta eivät voi perustaa, kun kummallakaan ei vakituista työpaikkaa. Lisäksi tiedän useamman nuoren, jotka ovat lähteneet Italiasta tai suunnittelevat lähtevänsä. Täällä Sveitsin rajalla tilanne on vielä hyvä, koska moni hakeutuu ”frontalieriksi” eli asuu Italiassa ja käy töissä Sveitsin puolella. Opettaessani viime keväänä englantia Sveitsin puolella kaikista oppilaista tasan 1 asui Sveitsissä ja loput Italiassa ja opetin useampaa ryhmää yhdessä yrityksessä.

 

Italialainen vs. suomalainen supermarketti

Moni vieraistamme nauttii, kun pääsevät kokemaan millainen aito, italialainen supermarketti on. Sama tilanne itselläni käydessäni Suomessa, menen mielelläni kauppaan ja ostan kaikkia lapsuudesta tuttuja tuotteita. Mutta onko italialaisella ja suomalaisella supermarketilla eroa?

Suurin ero on varmasti, että täältä Italiasta puuttuvat ne kilometrien mittaiset karkkihyllyt. Joka kerta haukon henkeä, kun katson sitä karkkimäärää suomalaisessa supermarketissa. Olut-, siideri, lonkero-osasto on myös yleensä Suomessa huomattavasti laajempi. Täällähän ei myydä lonkeroa ja siideriä voi tuurilla löytää jostain kaupoista korkeintaan 1-2 merkkiä. Täällä sitten taas supermarketista löytyy yleensä hyvinkin kattava viiniosasto, jossa myydään myös väkevämpiä eli konjakkia, grappaa ym.  Italiassa taas suomalaisen supermarketin pastavalikoima vaikuttaa aneemiselta, täällähän on hyllymetreittäin erilaisia pastoja: perusvehnäpastaa, täysjyväpastaa, gluteiinitonta pastaa ym. Italiassa löytyy lukuisia erimuotoisia pastalajikkeita, spagettia on eri paksuista ja lyhyistä pastoista sitten löytyy lukematon määrä muunnelmia. Mutta kun suomalaisessa ruokaohjeessa lukee makaroni niin sellaista pastamuotoa kuin makaroni ei täältä löydy. Yksi asia, joka hämmästyttää suomalaisia turisteja on italialaisessa supermarketissa oleva tomaattikastikevalikoima. Täältä löytyy juoksevampaa ja paksumpaa tomaattikastiketta, löytyy tuubissa olevaa ”tomaattitahnaa”. Itsekin olen löytänyt oman suosikkimerkkini, jota ostan aina.

Hedelmä- ja vihannesosastolla Italiassa turisti hämmästyy, koska kaikki laittavat käteensä muovihanskan ennen vihanneksiin/hedelmiin koskemista. Näiden muovihanskojen hyötyä en tiedä ja minusta kamalaa muoviroskan tuottamista, mutta maassa maan tavalla. Suomessa leipäosasto on fantastinen, kaikki eri vaihtoehdot. Ainoa negatiivinen seikka Suomessa on, että monesti tuoreet leivät on pakattu muovipussiin. Täällä tuoreet leivät myydään aina paperipussissa. Valikoima täällä on suppeampi erityisesti siinä suhteessa, että täällä on lähinnä vain joko valkoista vehnäleipää tai täysjyvää. Joistain leipäkaupoista löytyy ruisleipää, tosin vaaleampaa kuin suomalainen ruisleipä.

Italiassa, jos menee tiskiltä ostamaan leikkeleitä niin leikkeleet asetellaan kauniisti lomittain. Suomessa taas olen yleensä huomannut, että leikkeleet asetetaan yhteen pinoon, josta niiden erottaminen on vaikeaa. Joskus olen täällä saanut lähes taiteellisesti asetettuja leikkeleitä. Ero on myös, että täällä leikkeleet leikataan suoraan asiakkaalle, Suomessa leikkeleet ovat yleensä valmiiksi viipaloituina esillä ja myyjä ottaa sitten niistä halutun määrän. Italialaisellehan ei tuollainen sovi, kun yksi haluaa ohuen ohuena leikatun kinkkuleikkeen ja toinen taas vähän paksummin viipaloidun. Sitten välillä pitää maistaa kumpi salami on sopivan makuista. Italialainen on vaativa asiakas ruokakaupassa.

Suomalaisessa supermarketissa maitohyllyjen pituus on valtava. Yksi asia mikä itseäni kummastuttaa on, että kaikki tuotteet ovat HYLA, lähes mahdotonta löytää tuotetta ilman HYLA-merkintää. Sitten viime kesänä hämmästyin valtavaa rahkavalikoimaa kaupoissa, niitä on siis aivan uskomaton määrä. Täällä toki löytyy jogurtteja erimakuisina ja vähärasvaisia ja jokunen vähälaktoosinenkin merkki löytyy. Rahkoja ei löydy kuin joskus harvoin, viiliä täällä ei tunneta. Vasta viime vuoden aikana olen parikertaa löytänyt piimää kaupasta. Juusto valikoimat täällä ovat valtavat ja yleensä kaupoissa myydään lähinnä oman alueen juustoja ja sitten muutamia kaikkialla tunnettuja italialaisia ja ulkomaisia juustoja kuten Emmental, parmesaani, Gorgonzola (sinihomejuusto), Brie.

Valmisruokavalikoima on viime vuosina laajentunut, mutta ei vielä samaa luokkaa kuin Suomessa. Toinen iso ero on, että joskus täältä löytyy muutama valmiiksi marinoitu lihatuote, mutta hyvin vähän. Suomessa taas muistan, että joskus on ollut vaikeaa löytää ilman marinointia olevaa esim. kanaa. Makkaravalikoima on olematon täällä verrattuna Suomen erittäin laajaan grillimakkaravalikoimaan. Täällä löytyy pari nakkilajiketta ja muutama makkarapaketti. Tuoremakkaraa kyllä sitten myydään paljon ja erimuodoissa. Lihahyllyistä löytyy myös mm. mahalaukkua, aivoja, kieltä ym. sisäelimiä. Kanan lisäksi löytyy kalkkunaa ja helmikanaa, kania löytyy myös aina. Nämä siis perinteisen possun- ja naudanlihan lisäksi.

 

Roskia Italiassa

Aamulla ajaessani täällä Lombardiassa, Comon keskustassa, havahduin taas kerran, miten saastunut ilma täällä on. Kadut ovat täynnä autoja ja ilma sakenee jonossa seisovien autojen pakokaasuista. Muutama pyöräilijä yrittää selvitä hengissä autojen seassa ja useimmissa autoissa istuu yksi henkilö matkalla töihin. Jonkun verran näkee toki vanhempia, jotka vievät lapsiaan kouluun ja jatkavat sitten töihin. Katselen busseja, jotka ovat jo parhaimmat päivänsä nähneet ja eivät ole kuulletkaan mistään hybridistä tai päästörajoituksista. Sellaiset pöllähdykset ne päästävät lähtiessään pysäkiltä. Aamuisin lapseni ottavat yleensä bussin Comoon, mutta välillä mietin, että ehkä olisi terveellisempää viedä lapset omalla hybridi Priuksella, kuin käyttää saastuttavia busseja.

IMG_4969.JPG
Auringosta nauttien

Miksi Italia ja erityisesti Padanian tasanko on niin saastunut? Lombardiassa asuu 10 miljoonaa asukasta ja pinta-alaltaan se on suunnilleen Uusimaan kokoinen. Joten suuri väkimäärä selittää myös suuren liikennemäärän.  Lisäksi ainakin täällä pohjoisessa julkisessa liikenteessä olisi huomattavasti parantamisen varaa. Italialaiset eivät myöskään ikinä ajattele ”hyötyliikuntaa” vaan paikasta a otetaan auton paikkaan b, vaikka matkaa olisi vain muutama sata metriä. Tietysti osa syy autolla liikkumiseen on, että monessa paikassa ei ole pyörä- ja kävelyteitä vaan, jos haluaa liikkua jalan tai pyörällä niin joutuu kulkemaan liikenteen seassa ja Italian liikenteessähän riittää näitä kamikaze-kuskeja, jotka vähät välittävät muista tiellä liikkujista.

IMG_4971.JPG
Ruska

Joskus tuntuu, että Italiassa on muovia aivan kaikkialla. Muutama vuosi sitten kiellettiin muovikassit ja kauppoihin tulivat biopussit tilalle. Toisaalta riittää, että menee vihannesosastolle niin ensin pitää käteen laittaa muovihanska ja sitten vihannekset (ja hedelmät) laitetaan biopussiin, jotka tulivat tänä vuonna maksullisiksi eli jokaisesta pussista veloitetaan muutama sentti. Jos ostaa valmiiksi pakattuja vihanneksia/hedelmiä, niin niissä on aina muutama muovikerros päällä ja useimmiten laatikkokin on muovista. Italialaiset ostavat juomavetensä kaupasta, vaikka Italian vesijohtovesi on juomakelpoista. Vesi on tietysti pakattu muovipulloon ja usein nämä muovipullot on laitettu 6 pullon pakkaukseen pakkaamalla ne muovilla yhteen. Onneksi yhä useammassa kunnassa on vesipisteitä, joista voi hakea vettä pulloon ilmaiseksi. Yhdessä yrityksessä, jossa opetan englantia kerran viikossa, on kahviautomaatti ja tietysti kahvi tarjotaan kertakäyttöisestä muovimukista.

IMG_4977.JPG
Vanha kissa kaipaa rapsutuksia

Yksi ikävimmistä tavoista on heittää roskat suoraan autosta luontoon. Teiden varsilta löytyy tavallisten roskapussien lisäksi sohvia, pesukoneita jne. Italialainen ystäväni selitti kerran, että italialainen ei ole kiinnostunut muusta kuin siitä mikä on omaa. Siksi italialainen heittää roskat maahan, koska julkiset alueet eivät ole hänen omaa. Kokemuksesta kyllä sanon, että täällä Lombardiassa on vielä vähän roskia verrattuna Etelä-Italiaan. Toisaalta, jos menee rajan yli Sveitsin puolelle, niin roskien määrä ympäristössä vähenee reippaasti. Jotkut sveitsiläiset tuovat roskapussejaan rajan yli Italian puolelle ja jättävät ne katujen varsille, koska Sveitsissä roskapussit maksavat ja jätteiden tuottaminen on kallista. Halvempaa laittaa tavalliseen mustaan muovisäkkiin ja tuoda ne tänne Italiaan. Onneksi muutama on jo jäänyt kiinni tästä toiminnasta.

Silvio_camerlata.jpg
Silvio Curti – comolaisen taiteilijan näkemys yhdestä Comon nähtävyyksistä. 

 

Pyhän byrokratian pauloissa

Italia on tunnettu byrokraattisena maana. Juuri ennen lomalle lähtöä sain pitkästä aikaa tutustua Italian ihanaan byrokratiaan. Italiassa ei saa pankkitiliä avattua alaikäiselle. Esikoinen on jo kauan ollut täysi-ikäinen, mutta tilinavaus on aina jäänyt, kun ei ole ollut tarvetta. Nyt vihdoinkin päätin aktivoitua ja etsin esikoiselle pankin, jossa ei olisi ylimääräisiä tilikuluja. Aloitimme yhdessä tutkimaan nettisivuja ja miten avaus sujuu. Muutama asia oli vähän epäselvä, mutta sivujen mukaan konttorissa voi myös avata ja koska itselläni oli asiaa pankkiin otin esikoisen mukaan ja käskin hoitaa avauksen siellä. Ehei, vastaus oli, että kannattaa avata netissä, koska voi voittaa jotain palkintoja. Siispä kotona auttelin avauksessa ottamalla kuvia henkkareista ja latasimme niitä sivuille. Muutaman päivän päästä tuli ilmoitus, että menkää konttoriin, kun dokumentit epäselviä. Esikoinen meni ja virkailija oli jotain kirjoitellut ja sanoi, että kaikki kunnossa. Kohta pankista otetaan taas yhteyttä, että dokumenteissa epäselvää. Lopulta selvisi, ettei Suomen passi kelpaa toiseksi dokumentiksi vaan tunnistautuminen tulee tehdä konttorissa. Tässä kohtaa mietin, että jos suomalainen passi ei kelpaa ja esikoisella on italialainen henkilökortti ainoana italialaisena virallisena dokumenttina niin miten pankki voi tunnistaa. Mieheni meni asioille esikoisen kanssa ja meni samalla esikoisen tueksi pankkiin. Nyt virkailija oli sanonut, että kaikki ok eli kun palaamme lomalta saa nähdä ovatko pankkitunnukset saapuneet.

Toinen asia, jonka muistin tehdä ennen lomallelähtöä oli pyytää tarjous autovakuutuksesta. Enpä arvannut mihin törmään. Vakuutusasiamiehemme totesi, että oikeastaan nykyinen vakuutuksemme on laiton. Syy laittomuutteen, että vakuutusasiakirjassa lukee vain miehen nimi ja auto on meidän molempien nimissä. Siispä vakuutusasiamies teki pyynnön nykyiselle vakuutusyhtiölle, että korjaavat virheen. Mutta nykyisen vakuutusyhtiön puhelinnumero ei vastannut, nettisivut eivät toimineet ja valituksen pystyi tekemään vain Online. Niinpä oli yhden päivän ajamatta autoa paniikissa ja stressasin mitä nyt. No, lopulta valitus saatiin tehtyä ja nyt autossa on todistus, että virhettä korjataan (ehkä, koska vakuutus umpeutuu elokuussa) eli periaatteessa kaiken pitäisi olla kunnossa. Tosin nyt en ole kuullut mitään, mutta toivotaan parasta.

Vanha sanonta kuuluu, ettei kahta ilman kolmatta. Aikoinaan esikoisella jäi erinäisistä seikoista johtuen lukio kesken. Nyt aukesi tilaisuus yhden tuttumme kautta opiskella teknisessä oppilaitoksessa alaa, joka häntä kiinnostaa. Kävimme juttelemassa rehtorin kanssa, koska esikoisella on tiettyjä vaikeuksia. Kului viikko ja ylikin eikä koulusta kuulu mitään. Lopulta saimme viestin, jossa rehtori kysyi, olemmeko ilmoittaneet esikoisen syyskuun tentteihin (hänen pitää tentata 3 ainetta, joita ei ole opiskellut taidelukiossa). Tämän vastauksen saimme tietysti lähtöämme edeltävän päivän iltapäivällä. Monen mutkan kautta lähetin rehtorille viestin ja koulun kansliaan viestin ja sanoin, ettemme pääse paikan päälle tällä hetkellä. Tuttumme myös selvitti kirjat mitkä pitää lukea. Mitään papereita en ole kouluun toimittanut, mitään todisteita mitä aineita lukenut en ole toimittanut, mutta kun palaamme kotiin alamme lukemaan tentteihin, vaikka mitään tietoa ajankohdasta ja miten ilmoittaudutaan niihin emme ole saaneet ja Italiassahan seuraavat parikolme viikkoa kaikki on seis. Mitään ei tapahdu, koska kaikki ovat lomalla. Mutta olemmehan Italiassa eli yleensä kaikki selviää jollain lailla.

Nyt itselleni riittäisi byrokratiakuviot toistaiseksi ja toivon, että tili saadaan auki, vakuutus hoidettua ja koulun tentit suoritettua. Mutta ainahan Italiassa on varauduttava yllätyksiin eli jos kotona ei ole pankkitunnuksia, vakuutuksessa on uusia mutkia ja kouluhommat osoittautuvat monimutkaisiksi niin en hämmästy, huokaisen syvään ja ryhdyn setvimään asioita. Teinkin jo johtopäätöksen, että kaikilla italialaisilla on pakko olla mahahaava, koska asioita on välillä niin stressaavan monimutkaista hoitaa.

 

Rasismia belpaesessa

Jokin aika sitten kirjoitin miten koen käänteistä rasismia, josta sitten syntyikin vilkas keskustelu voiko rasismi olla positiivista. Ikävä kyllä viime aikoina Italiassa on ollut muutama episodi, joka on suoraa rasismia. Kohteena on aina ollut tummaihoinen henkilö tai henkilöt.

Yksi erittäin valitettava tapahtuma tapahtui lähellä kotikylääni. Tummaihoinen lääkäri, joka on valmistunut Italiassa lääkäriksi, oli päivystävänä lääkärinä guardia medica -palvelussa (lääkäri päivystää usein esim. punaisen ristin yhteydessä, kyseessä on siis palvelu, johon kansalainen voi olla yhteydessä, kun perhelääkärillä ei ole vastaanottoa. Guardia medica hoitaa ei-akuutteja tapauksia eli kun ei ole tarvetta mennä sairaalaan ensiapuun). Yksi vanhempi naishenkilö lääkärin nähtyään totesi, että häneen ei neekeri koske ikinä. En tiedä oliko paikalla toista, oikeanväristä lääkäriä tälle henkilölle – toivottavasti eivät ainakaan hoitaneet. Yksinkertaisesti törkeää toimintaa. Pahinta, että kyseisen kaupungin kaupunginjohtaja puolusti naisen käytöstä.

Viime viikolla ihan tässä omassa kylässämme oli tappelu, jossa oli osallisena kaksi pakolaista. Vieläkään en varmaan tiedä mitä tapahtui, mutta kaksi pakolaista tappelivat jostain ruokaan liittyvästä ja tämän seurauksena toinen näistä nuorista miehistä löydettiin makaamassa kadulla verilammikossa. Tietysti tästä syntyi keskustelua kylämme FB-sivuilla. Osa kommenteista oli niin uskomattoman rasistisia, että vaikeaa on varmaan näillä pakolaisilla täällä elää. Yksi kirjoittaja oli lähettämässä kaikki tummaihoiset kotimaihinsa. Yksi äiti oli huolissaan, miten hän uskaltaa lähettää 12-vuotiaan tyttärensä kirkon tilaisuuksiin, kun kadulla kuljeksii näitä tummaihoisia huumekauppiaita ja rikollisia. Kylässämme on siis vähän alle 5000 asukasta ja ikinä en ole kuullut kenellekään mitään tapahtuneen kadulla kulkiessaan.

Järkyttävin tapaus tapahtui eilen. Alkuviikosta yksi 18-vuotias tyttö tapettiin ja ruumis paloiteltiin. Tämä tapahtui huumepiireissä. Tekijäksi epäillään nigerialaista miestä. Eilen sitten yksi paikallinen nuorimies päätti ottaa oikeuden omiin käsiinsä ja ajoi autolla tulittamassa tummaihoisia ihmisiä. Tuloksena 6 loukkaantunutta, joista yksi vakavasti. Kyseinen henkilö oli kesäkuussa ehdolla Lega Nordin listoilla kunnallisvaaleissa. Tytön tapon jälkeen FB:ssä yksi ryhmittymä julkaisi kuvan parlamentin puhemiehestä pää irti leikattuna, koska monien mielestä Boldrini puolustaa pakolaisia. Boldrini on aikaisemmin urallaan toiminut YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n edustajana.

Italiaan on tullut paljon pakolaisia Välimeren yli ja koska naapurimaat ovat sulkeneet rajansa, ovat pakolaiset jääneet vasten tahtoaan tänne. Ikävä kyllä monet vastaanottokeskukset keräävät vain rahaa omistajilleen (osuuskuntia) ja pakolaisia ei edes yritetä auttaa sopeutumisessa. Jos nuoret miehet maleksivat päivät pitkät ilman tekemistä, niin heidät on helppo rekrytoida mm. huumekauppiaiksi tai tekemään muita pikkurikoksia, saavathan ne sillä rahaa. Osuuskunnilta he saavat majoituksen ja ruoan ja pari euroa rahaa päivässä. Comossa tietyillä alueilla näkee todella paljon näitä nuoria miehiä maleksimassa. Keskustassa joka kadunkulmassa on joku kerjäämässä. Joulun alla Comon kaupunginjohtaja kielsi kerjäämisen. Lisäksi hän poisti tietyltä alueelta penkit ja vessat ja desinfioi alueen. Tämä oli hänen ratkaisunsa pakolaisiin. Eiväthän pakolaiset mihinkään hävinneet sieltä.

Olen aina pitänyt Italiaa suvaitsevana maana ja ulkomaalaisiin tottuneena kansakuntana. Ikävä kyllä tämä käsitykseni on kokenut melkoisen kolauksen viime aikoina. Tämä toinen kotimaani on nyt näyttänyt myös pimeän puolensa. Ja en pidä näkemästäni.