Avainsana-arkisto: Italia

Pitkä ja paljon läksyjä – kesäloma italialaisittain

Italiassa kouluissa on 3kk kesäloma. Tämä tietysti aiheuttaa vanhemmille harmaita hiuksia, kun Italiassa ei pieniä lapsia saa jättää yksin kotiin, Italian lain mukaan alle 14-vuotiaan jättäminen yksin kotiin on rangaistava teko. Käytännössä kuitenkin tuomari huomioi lapsen kypsyyden ja usein täällä aletaan 10-vuotiaita jättämään yksin lyhyeksi aikaa, mutta lain edessä tämäkin voidaan katsoa lapsen heitteillejätöksi.

 

Mitä vaihtoehtoja sitten vanhemmilla on, etteivät joudu vankilaan heitteillejätöstä? Italiassa monet kunnat yhdessä paikallisen seurakunnan kanssa järjestävät kesäleirejä lapsille. Omassa kunnassamme esim. kunta on vastuussa aamupäivän toiminnasta ja iltapäiväksi lapset siirtyvät seurakunnan vastuulle. Nykyään olen nähnyt, että tätä toimintaa on jopa heinäkuun loppuun saakka joissakin kunnissa. Nämä tällaiset kesäleirit maksavat yleensä hyvin vähän, joten perheille ei tule suurta taloudellista kuormitusta ja saattaa olla, en tiedä, että köyhimmät perheet voivat saada tähän avustusta kunnalta tai kirkolta.

Sitten on tietysti lukematon määrä yksityisiä yhdistyksiä ja urheiluseuroja, jotka järjestävät kesätoimintaa. Esimerkiksi WWF järjestää täällä useita kesäleirejä eri teemoilla eri puolilla Italiaa ja näihin järjestetään aina kuljetus eripuolilta. Monet perheet lähettävät lapset kielikouluun ulkomaille, mutta tämä tietysti maksaa tuhansia euroja. Italialaiset nonnat ovat tietysti ehtymätön luonnonvara, joita ilman moni perhe ei selviäisi. Nykyään täälläkin monet perheet asuvat kaukana isovanhemmista, joten lapset lähetetään kesäksi nonnan hoiteisiin toiselle puolelle Italiaa.

Otsikossa puhuin kesäläksyistä. Suomessahan tällaista käsitettä ei tunneta. Muistan aina, kun esikoinen oli aloittanut koulun ja kesän alkaessa annettiin pari harjoituskirjaa. Minä suomalaisena äitinä ajattelin, että ovat vapaaehtoista kesätekemistä varsinkin, kun esikoisella oli vielä pientä ongelmaa lukemisen kanssa. Syksyllä koulun alkaessa vasta ymmärsin, että ne kirjat olisi pitänyt tehdä, mutta kenellekään ei tullut mieleen selittää tällaiselle ulkomaalaiselle, että ne kirjat ovat pakollisia kesäläksyjä.

Kuten kirjoitin alussa vanhemmille tulee harmaita hiuksia keksiessään, minne sijoittaa koululaiset pitkän kesäloman ajaksi. Toinen yhtä lailla harmaita hiuksia aiheuttava aihe ovat juuri kesäläksyt. Suuri osa koululaisista ei todellakaan halua mitään läksyjä tehdä kesällä ja sitten varsinkin ylemmillä luokilla niitä voi olla paljon. Omalla esikoisellani oli yksi vuosi yli 200 matematiikan harjoitusta ja yksi kesä kuopuksen piti lukea 8 eri kirjaa (tyyliin Madame Bovary ja muita klassikoita). Siksi joka kesäinen keskustelunaihe onkin kesäläksyjen tekeminen. Mainitsemillani kunnan kesäleireillä yleensä tehdäänkin jossain välissä keäsläksyjä. Päivittäin saa kysyä joko olet alkanut tekemään läksyjä, koska niin usein viimeisenä yönä ennen koulujen alkamista nuoriso vääntää viimeisiä harjoituksia. Minusta voi antaa ainakin ylemmillä luokilla vähän läksyjä huomioiden kesäloman pituuden täällä, mutta opettajien mielestä kesällä ei voi olla tärkeämpää tekemistä kuin tehdä läksyjä. Tosin nyt viime vuosina olen huomannut, että annettuja kesäläksyjä on vähän vähemmän.

Täällähän on kansanliike ”Basta compiti”, joka haluaa poistaa läksyt italialaisista kouluista. Esimerkkinä tämä liike käyttää Suomea, jossa heidän mukaansa ei ole läksyjä. Itse kyllä olen kuullut sukulaisilta, että kyllä Suomessakin on läksyjä – ei kesäläksyjä ja kouluvuotena vähemmän kuin täällä. Nyt omalla nuorisollani on vielä kuukausi aikaa tehdä läksyjä ja nauttia Italian helteistä.

 

Mainokset

Italialaiset ja ilmasto

IMG_5594[1]
Isola Comacina
Tällä hetkellä saamme nauttia tai kärsiä huippuhelteistä myös täällä Pohjois-Italiassa. Kuten aina täällä niin kuumuuden lisäksi kosteusprosentit ovat korkeat ja ilmansaasteet, erityisesti otsoniarvot, ovat huippulukemissa. Ilmansaasteet ovat täällä ongelma ympäri vuoden ja mielestäni paikalliset viranomaiset tekevät hyvin vähän tilanteen parantamiseksi. Yleisesti ottaen täällä ilmasto on hyvä, talvisin ei ole kylmä ja lunta sataa yleensä vain muutamana päivänä. Kesät tahtovat olla kuumia ja kosteita, mutta harvoin täällä päästään tällaisiin lämpötiloihin kuin näinä päivinä – Comossa oli eilen mitattu 38 astetta. Kuten olen aikaisemmin kirjoittanut italialaisten sairastamisesta ja terveydenhoidosta niin samanlaisia uskomuksia löytyy säätilaa koskien.

IMG_5587[1]

Ensinnäkin italialainen pukeutuu kalenterin mukaan, ei säätilan. Virallisesti kesä alkaa kesäpäiväntasauksesta ja sitä ennen on kevät. Keväällä pitää välttää liian ohutta pukeutumista, koska aina vaarallinen colpo d’aria (veto) vaanii kaikkialla. Siksi toukokuussa lämpötilojen ollessa jo 20 asteen paremmalla puolella voi hyvin nähdä italialaisilla toppaliivi päällä. Koulussa ala-asteella äidit pohtivat milloin lapsilta voisi ottaa pois käytöstä aluspaidat – tässä keskustelussa kyllä olin aina ulkopuolinen, kun lapseni jo yleensä tässä vaiheessa kulkivat pelkällä t-paidalla.

IMG_5593[1]
Como-järvi
Kylmää italialaiset kammoavat ja siksi hiihtokeskuksissa monet pukeutuvat kuin napajäätikölle mentäessä. Toisaalta olen yllättäen törmännyt yllättävän moneen italialaiseen, jotka eivät kestä kuumuutta – 30 astetta on heille jo puhdasta kärsimystä. Näinä päivinä tietysti yleisin puheenaihe on kuumuus. Uutisissa neuvotaan miten selvitä kuumuudesta, lääkärit antavat neuvoja ja terveysministeriö on aktivoinut yleisen numeron, johon voi soittaa ja ilmoittaa esim. vanhuksista naapurissa, jotka vaarassa. Jotkut uimalat päästävät sisään ilmaiseksi yli 65-vuotiaat näinä kuumimpina päivinä. Ostoskeskukset ovat hyviä paikkoja näinä päivinä, ihanan viileää sisällä.

 

Tietysti ongelma on, että ulkona on kuumaa ja esim. kaupoissa kylmää. Sama juttu auton kanssa, ajaessa ilmastointilaite puhaltaa täysillä viileää ilmaa ja sitten parkkipaikalla vastaan tulee tukahduttava kuumuus. Monille tämä aiheuttaa flunssankaltaisia oireita ja hartiakipuja. Nyt kunnassamme on vesipula. Tämä tuntuu oudolta parin päivän helteiden jälkeen, kun vain muutama viikko sitten satoi niin, että Como-järvi tulvi keskuspiazzalle. Mietin vain, kuinkahan paljon vettä hupenee huonon vesijohtoverkon takia eli vettä vuotaa putkista maanalle ja välillä ihan maanpinnallekin. Tässäkin lähellämme aina säännöllisesti joku putki vuotaa samassa kohtaa ja sitten joku jotenkin korjaa sitä ja taas parin viikon päästä samassa kohtaa vuoto.

Vuokra-asunnon etsintää

Tarjoan ulkomaalaisille relocation-palveluja ja sain asiakkaakseni suomalaisen perheen. Perheeseen kuuluu vanhemmat, kaksi pientä lasta ja kolme koiraa. Sovin perheen kanssa, että yritän löytää heille asunnon täältä Comon läheltä. Siispä aloin selaamaan Internettiä ja samalla kartoitin perheen toiveita tarkemmin. Tässä vaiheessa perheellä oli aikaa kuukausi, että heidän pitäisi muuttaa sen hetkisestä majapaikasta pois.

IMG_5435[1]

Toiveikkaana aloin soitella asuntoilmoituksiin ja aina ensimmäiseksi kysyin ovatko eläimet sallittuja. Hämmästyksekseni kaikki laittoivat stopin kuultuaan kolmesta koirasta. Vihdoin löysin omakotitalon, johon eläimet olisivat tervetulleita ja talo olisi vielä uusikin. Eipä muuta kuin sopimaan tapaaminen kiinteistövälittäjän kanssa ja perheen kanssa.  Yhtenä maaliskuun päivänä sitten tapasin perheen parkkipaikalla ja aika pian bongasin kiinteistövälittäjän. Talolla meitä oli vastassa talon omistaja ja italialaiseen tapaan omistaja ihastui heti pikkutyttöihin. Oma roolini oli tulkata tarvittaessa. Perhe vaikutti tykkäävän talosta ja omistaja sanoi tykkäävänsä perheestä. Hauska yksityiskohta oli, että yhdessä välissä kiinteistönvälittäjä kysyi olinko joskus asunut yhdessä lähikylässä. Vastasin, että kyllä asuin siellä 4 ensimmäistä vuotta. Tämä kiinteistönvälittäjä sanoi vuokranneensa meille aikoinaan sen asunnon – olin kuin puulla päähän lyöty. Kaikista tämän seudun kiinteistönvälittäjistä törmään samaan kuin noin 20 vuotta sitten.

IMG_5439[1]

Perhe lähetti pyydetyt dokumentit välittäjälle ja odotimme tarkempia tietoja. Yhtäkkiä saan perheen äidiltä viestin, että omistaja ei haluakaan vuokrata taloa heille. Soitan saman tien välittäjälle ja kysyn syytä tähän mielenmuutokseen. Kuulema liian alhaiset tulot suhteessa vuokraan. Lopulta saan selville, että perhe tienaa huomattavasti enemmän kuin keskiverto italialainen täällä tai oikeastaan yksikään italialainen ei täällä tienaa niin paljon paitsi ehkä joku Sveitsissä työskentelevä. Siispä aloitin alusta asunnon etsinnän ja aika alkoi käydä vähiin. Lopulta perheen äiti kertoi ottaneensa uudestaan yhteyttä kiinteistönvälittäjään, koska hän ei ollut huomioinut omia tulojaan lainkaan. No, omistaja hyväksyi nyt tulot ja prosessi pääsi etenemään. Mutta ongelma oli, että perhe joutuisi muuttamaan pois nykyisestä asunnostaan ennen kuin pääsisi asumaan vuokrattuun taloon. Onneksi opetan englantia eräälle paikalliselle rouvalle, joka heti sai hankittua väliaikaisen asunnon perheelle siivoojansa kautta tästä lähikylästä.

IMG_5404[1]

Lopulta pääsimme allekirjoittamaan sopimuksen, mutta avaimia perhe ei saanut koska perheen isän piti tulla allekirjoittamaan myöhemmin palattuaan matkoilta. Lopulta miehenkin allekirjoitus saatiin ja nyt vaikuttaa siltä, että ilman ylimääräisiä viime hetken mutkia perhe saisi avaimet tänään ja voivat sitten alkaa viemään vähitellen tavaroitaan uuteen asuntoon, joka tosin on kunnossa vasta toukokuun kolmantena päivänä toivon mukaan, koska yhä sieltä puuttuu keittiö ja sitten pitää tulla vielä keittiön erilaisten liitäntöjen asentaja erikseen. Italiassa kun aikataulut ovat hyvin joustavia, joten saa nähdä milloin keittiö on paikallaan.

Antaisin vinkiksi kaikille tänne muuttoa suunniteleville, että asunnon etsintä kannattaa aloittaa tosi aikaisin varsinkin, jos matkassa on eläimiä. Jostain syystä moni kieltää eläimet vuokralaisilta. Lisäksi pitää olla tarkkana asuntoa tarjoavien kanssa, esim. yksi rakennusliike yritti rahastaa järkyttäviä summia sinänsä laillisella keinolla, mutta kuitenkin vähän harmaalla alueella olevalla keinolla. Jos itse ei osaa italiaa, kannattaa ehdottomasti ottaa avuksi joku kieltä puhuva henkilö. Italiassa, kun ei englantia aina puhuta ainakaan sujuvasti.

Millaisia kokemuksia sinulla on vuokra-asunnon etsinnästä ulkomailla? Ovatko eläimet esteenä?

 

 

Italialaiset – tottelematon kansa

Täällä asuttujen vuosien aikana olen huomannut useassa eri yhteydessä italialaisten synnynnäisen tottelemattomuuden. Jokaisessa maassa on yksilöitä, jotka eivät noudata sääntöjä ja haluavat tahallaan rikkoa niitä, mutta Italiassa tuntuu tämän olevan massailmiö. Lisäksi tämä on tarttuva taipumus, koska olen huomannut itselleni olevan yhä vaikeampaa noudattaa sääntöjä ja puhumattakaan jälkikasvusta, joiden mielestä sääntöjen rikkominen tietyssä määrässä on ihan ok ja ihmettelevät, jos joku sellaista edes jaksaa kommentoida (esim. tämä suomalainen äiti).

IMG_5265.JPG
Erämaata Dubaissa

Liikenteessä tämä näkyy selkeästi. Italialaisille liikennemerkit tuntuvat olevan lähinnä tienvarsien koristeita. Nopeusrajoitukset tarkoittavat, että aja autovirran nopeuden mukana paitsi nopeuskontrollipönttöjen kohdalla pitää lyödä jarrut pohjaan ja ajaa 20km alle nopeusrajoituksen. STOP-merkin kohdalla ehkä vähän hidastetaan ja pysähdytään vain, jos toinen ajoneuvo estää ajon jatkamisen. Kirjoitin aikoinaan blogin Italian liikenteestä.

Yllättäen muutama kuukausi sitten huomasin, että italialaisten tottelemattomuus tulee ilmi myös kielessä. Pohjois-Italiassa ei käytetä tiettyjä verbimuotoja laisinkaan ja toisaalta Etelä-Italiassa niitä kuulema käytetään liikaa. Ihmiset ovat selkeästi aikojen kuluessa yksinkertaistaneet kielen ja jättäneet pois hankalat verbimuodot, en sitten tiedä miksi etelässä näitä muotoja viljellään runsain mitoin. Toisaalta Italiassa kielellä näytetään mihin sosiaaliluokkaan kuulutaan, koulutetut ihmiset haluavat käyttää monimutkaisempia ilmaisuja ja vaikeampia sanoja. Italialaiset poliitikot ovat tässä mestareita, heidän puheensa vilisee sanoja, joita suurin osa väestöstä ei tunne.

IMG_5262.JPG
Dubai

Italia on katolinen maa ja katolisella kirkolla on vahva asema italialaisessa yhteiskunnassa. Katolinen kirkkohan on ehkäisyä ja aborttia vastaan, silti Italiassa on alhainen syntyvyys – enkä usko italialaisten kärsivän enemmän hedelmättömyydestä kuin muunmaalaiset. Italialainen vaan soveltaa säännöt sopimaan omaan elämäntilanteeseen. Sama koskee työelämää. Julkisesti tuomitaan pimeänä työskentely, mutta silti monella käy siivooja, puutarhuri, muurari, lastenhoitaja pimeänä. Yksityistunteja annetaan pimeänä. Yksi syy tähän on myös, että täällä ALV on 22%, joka muodostaa ison summan laskuun. Toinen syy on tietysti, että näin ei makseta veroja. Monihan kokee täällä, että verorahat menevät valtion pohjattomaan kaivoon ja tavallinen työntekijä ei saa vastinetta rahoilleen. Italialaisten luottamus poliitikkoihin on nolla.

IMG_5158.JPG
Jossain Turkin ja Irakin rajalla 10000m korkeudessa

Joku sanoi joskus, että Italiassa on säädöksiä ja lakeja ehkä eniten Euroopassa, mutta kukaan ei niitä noudata. Kuten aikaisemmin sanoin italialainen noudattaa sääntöjä siinä määrin kuin ne sopivat omaan elämäntilanteeseen. Jos on tarpeen rikkoa jotain sääntöä, italialaisella ei värähdä ripsikään. Sen sijaan itse Suomessa kasvaneena koen aina syyllisyyttä, jos vaikka jätän auton hetkeksi kiellettyyn paikkaan vaikkei auto edes haittaisi liikennettä. Italialainen sen sijaan laittaa hätävilkut päälle ja jättää autonsa, vaikka keskelle risteystä.

Blogia piristämään laitoin muutaman kuvan Dubaista. Arabimaissa italialainen tottelemattomuus ei onnistu, kontrolli on huomattavasti tiukempi. Mikä sitten parempi – lienee makuasia.

Kommunikaatio italialaisittain

Italialaisia pidetään ekstrovertteinä ja meluisina tyyppeinä, jotka hosuvat joka puolelle käsillään puhuessaan. Osittain tämä pitää paikkansa, pari italialaista samassa huoneessa saavat aikaiseksi korvia huumaavan melutason. Yleensäkin Italiassa puhutaan kovempaa ja puhutaan toisen päälle surutta. Täällä pitää olla tietyllä lailla aggressiivinen, jos haluaa saada puheenvuoron. Hiljaisia hetkiä keskustelussa täällä ei ole kuten Suomessa.

Small talk on tärkeä osa italialaista kommunikaatiota. Täällä jutellaan aina – kaupan kassalla vaihdetaan pari sanaa jostain aiheesta, pikkukaupoissa puhutaan jostain. Olen joskus miettinyt, että syy miksi Italiassa harva tilaa sanomalehden kotiin on juuri halu kommunikoida. Kun sen lehden ostaa lähikioskista, niin samalla jutellaan jalkapallosta ja politiikasta. Vaihtoehtoisesti lehti selataan baarissa aamukahvin yhteydessä ja samalla kommentoidaan uutisia. Italialaisille on tärkeää jutella ja olla sosiaalisia. Suomessa taas kaivataan rauhaa ja yksinäisyyttä ja siksi sopii, että lehti tippuu postiluukusta ja sen voi lukea aamulla kotona ilman häiriötekijöitä.

Italialaisiin liitetään yleensä käsillä huitominen ja tämäkin on totta. Italialaisten kommunikoinnista iso osa on ei-verbaalista. Käsimerkeillä on tietty merkityksensä ja varmaan riippuu alueesta, miten paljon ja millaisia käsimerkkejä käytetään. Usein käsimerkeillä vahvistetaan puhetta ja annetaan sille lisäilmettä. Osittain myös italialaisten teatraalinen luonteenlaatu on mielestäni vaikuttanut elekielen käyttöönottoon. Onhan paljon tehokkaampaa selittää jotain, kun kädet ja ilmeet ovat mukana. Toki italialaisilla on enemmän temperamenttia kuin suomalaisilla ja siksi heille on luonnollista elehtiä koko kehollaan kommunikoidessaan.

Italialaisten poliitikkojen tapa kommunikoida on hyvin erikoista. Ensimmäinen asia, joka pistää silmään on monimutkaisten termien käyttö. Monet poliitikot puhuvat kieltä, jota tavallinen kansa ei ymmärrä ja tämä on aiheuttanut sen, että kansa ja poliitikot ovat hyvin vieraantuneita toisistaan. Tämä on myös populaaripoliitikon Salvinin ase eli hän puhuu kansan kieltä eikä käytä sanoja, joita kukaan ei ymmärrä. Tähän liittyy myös se, että Italiassa kielellä osoitetaan mihin yhteiskuntaluokkaan henkilö kuuluu. Italiassa on myös alueellisia eroja kielenkäytössä, etelässä käytetään sellaisia verbimuotoja, joita ei pohjoisessa kukaan käytä.

Murteissa on valtavia alueellisia eroja. Itse en käytännössä ymmärrä paikallista murretta, muutaman sanan sieltä toisen täältä. Esimerkiksi Napolissa puhutaan sellaista murretta, jota harva italialainenkaan ymmärtää. Tosin murteiden käyttö on vähitellen häviämässä ja lähinnä vanhemmat ihmiset käyttävät yhä murretta, nuoremmat puhuvat tavallista puhekieltä. Ääntämisestä erottaa mistä päin Italiaa henkilö on kotoisin, aksentti täällä pohjoisessa on erilainen kuin aksentti Etelä-Italiassa.

 

Italialaiset ja jätteet

Liian usein kuulemme uutisista, miten Napolin kadut ovat täynnä jätesäkkejä ja samoin Roomassa. Mutta onko tämä totuus Italian jätetilanteesta? Tunnetaanko tässä maassa lainkaan kierrätystä? Aikaisemmin olen käsitellyt aihetta blogissani Roskia Italiassa vuonna 2017.

Omassa kylässämme kierrätys toimii mielestäni melko hyvin. Helmikuun alusta alkaen ovelta kerätään 2 kertaa viikossa biojätteet, kerran viikossa sekajätteet, kerran viikossa lasi/metalli ja vuoroviikoin muovit ja paperit/pahvit. Kävin eilen hakemassa uudet jäteastiat ja säkit eri jätteille. Uutuus on lasin/metallin keräys ovelta. Tähän mennessä laseille on ollut omat keräyspaikat ja metallit on pitänyt viedä kaatopaikalle. Ikävä kyllä reilu vuosi sitten kylästä poistettiin useampi lasinkeräyspiste ja lopulta jäljelle jäi vain yksi paikka. Tässä kohtaa kyllä paikalliset voivat osoittaa syyttävä sormensa itseään kohti. Näissä pisteissä on lasinsiruja ympäriinsä, kaikkea mahdollista muuta jätettä ympärillä (pyykinkuivaustelineen olen nähnyt, öljykanistereita ym.). Usein myös keräyssäiliöt ovat täynnä. Kylällämme on oma kaatopaikka, jonka käyttö sisältyy vuotuiseen jätemaksuun.

Useamman kerran itselleni on tapahtunut, että jätteitä ei ole kerätty kadunvarrelta, vaikka olen ne ajoissa sinne raahannut. Ratkaisin ongelman sillä, että laitan ne osittain jalkakäytävälle niin, että jätekuskit näkevät ne väkisin eivätkä pyyhällä täysillä ohi – toiminut erinomaisesti. Tietenkin jätekuskeille voisi suositella optikolla käyntiä vaihtoehtoisesti. En myöskään ymmärrä joidenkin logiikkaa, että paperijätteet sullotaan muovisäkkiin tai kerran näin jonkun laittaneen biojätteisiin kyljykset avaamattomassa pakkauksessa, no silloin jätekerääjät olivat laittaneet huomautuksen eivätkä olleet keränneet.

Roskaaminen myös on erittäin tavallista täällä. Autosta heitetään ulos tupakantumpit ja välillä paljon muutakin. Kaupungilla näkee roskia kadulla. Kerran juttelin asiasta yhden kaverini kanssa ja hän selitti, että italialainen välittää vain siitä mikä on omaa – yhteistä omaisuutta ei arvosteta, ei välitetä. Maanteiden varsilla näkee jätesäkkejä, sohvia, kodinkoneita. Poissa silmistä poissa mielestä, tuntuu olevan liian monen asenne.

Ei täällä Lombardiassa näe sellaisia jätekasoja kuin vaikka Napolissa tai Roomassa. Ainoat hetket, kun jätteitä näkee katujen varsilla ovat aamut, kun jätteet käydään keräämässä. Mielenkiintoinen kysymys sitten onkin minne kaikki jätteet päätyvät. Lombardiassa asuu 10 miljoonaa ihmistä eli jätettä tulee paljon. Jätteidenkäsittely onkin valtava business Italiassa. Kun kyseessä on rahakas business, niin kuvioihin tulee mukaan järjestäytynyt rikollisuus, erityisesti Etelä-Italiassa. Täällä Lombardiassa on paljon teollisuutta ja siten myös teollisuusjätettä syntyy paljon. Säännöllisesti eri jätteiden hoitolaitokset syttyvät palamaan – näin yritykset pääsevät halvalla eroon liiallisista jätteistä. Jätteiden varastointi on kallista ja nykyään yritykset säästääkseen rahaa kääntyvät usein laittomuuksia tekevien jäteyritysten puoleen, jotka tarjoavat palveluja halvalla. Nämä yritykset ovat kuitenkin täysin laillisia yrityksiä ja siksi usein tutkiminen on vaikeampaa kuin jos kyseessä on laiton yritys.

Campanian jäteongelmista on kirjoitettu paljon ja tilanne on surullinen. Mafia on pyörittänyt siellä jätebusinesta häikäilemättömästi. Alue, joka ulottuu Napolin provinssista Caserta provinssiin kutsutaan nimellä terra dei fuochi. Tällä seudulla mafia kätki maahan myrkyllisiä teollisuusjätteitä. Tällä seudulla on havaittu kohonnut määrä lasten syöpätapauksia, kilpirauhaseen liittyviä ongelmia ja muita sairauksia. Tälle alueelle asetettiin laiduntamiskielto, koska ruohosta ja yrteistä löydettiin suuria määriä myrkkyjä. Tämä säädös tosin kumottiin myöhemmin, kun myrkkyrajoja nostettiin sopivasti. Terra dei fuochi tarkoittaa suoraan käännettynä tulien maa. Nimi on siinä mielessä harhaanjohtava, että nimi antaa ymmärtää myrkyllisten tulipalojen olevan suurin syy terveyshaittoihin, vaikka todellinen syy löytyy lukuisista tehtaista, jotka päästävät ympärivuorokauden ilmaan myrkyllisiä savuja ilman asianmukaisia kontrolleja.

Itse henkilökohtaisesti tulen vihaiseksi, kun näen miten italialaiset tuhoavat omaa luontoaan. Italia on henkeäsalpaavan kaunis maa, mutta italialaiset itse eivät sitä aina käsitä. Tuhoamisen sijaan italialaisten tulisi vaalia tätä ainutlaatuista kauneutta.

 

Italialaiset ja englanti

Moni Italiaan muuttava saattaa ajatella, että varsinkin suurissa kaupungeissa pärjää hyvin englannilla. Totuus on usein jotain aivan muuta. Vanhemmat sukupolvet eivät ole usein ikinä opiskelleet englantia, monet ovat opiskelleet saksaa tai ranskaa koulussa. Näin ollen on ymmärrettävää etteivät he osaa englantia, mutta sitten löytyy iso joukko nuoria, jotka eivät osaa englantia.

img_5110[1]

Nykyään Italiassa aloitetaan englannin opiskelu heti ala-asteen ensimmäisellä luokalla ja yhä useampi tarha tarjoaa jonkinlaista englannin opetusta jo ennen koulun alkua. Ongelma on usein kouluissa annettavan opetuksen taso. Aikoinaan ala-asteella riitti, että opettaja kävi 40 tunnin erillisen koulutuksen saadakseen pätevyyden opettaa englantia. Ylemmillä luokilla opettajat ovat opiskelleet opettamaansa ainetta yliopistossa ja periaatteessa heidän pitäisi osata englantia hyvin. Ikävä kyllä olen törmännyt muutamiin englannin opettajiin, joiden kielitaito oli heikko. Tyttäreni nykyinen lukion englannin opettaja välillä kysyy tyttäreltäni onko joku ilmaisu oikein ja minulle tytär on sanonut, että turha mennä juttelemaan ainakaan englanniksi (olen välillä mennyt testaamaan opettajien englannin taitoa puhumalla englantia – olenhan ulkomaalainen), koska en kuulema ymmärtäisi mitään hänen englannistaan voimakkaan aksentin takia.

img_5103[1]

Itse opetan englantia pääasiassa aikuisille. Olen nyt 3 vuotta vetänyt Business English -kursseja yhdessä isohkossa, kansainvälisessä yrityksessä. Yleensä oppilaat ovat hyvin motivoituneita ja haluavat oppia kieltä. Monilla edistyneemmillä oppilailla on ongelmana, että he osaavat kieltä mutta eivät uskalla puhua. He tuntevat kaikki kielioppikiemurat, mutta eivät pysty ylläpitämään minkäänlaista keskustelua. Italialaisilla on kyllä hyvä itsetunto toisaalta, koska kaikki sanovat tasokseen B1/B2 vaikka todellinen taso on jotain aivan muuta.

 

img_5111[1]

Englannintunnit ovat iso bisnes Italiassa. Kaupungit pursuavat kielikouluja ja suuri osa koululaisista ottaa yksityistunteja. Yksityistunnit tietysti maan tavan mukaan yleensä tehdään pimeänä. Onkin laskettu, että yksityistuntien ympärillä olevassa bisneksessä liikkuu vuodessa rahaa 850 000 000 €. Jotkut tienaavat jopa 3500€ kuukaudessa antamalla yksityistunteja. Yksityistuntien suuri suosio kertoo jotain myös koulujen opetuksen tasosta. Italiassa koulujen välillä on suuria tasoeroja, joissakin kouluissa varsinaisen englanninopettajan rinnalla on englantia äidinkielenään tai äidinkielen tasoisesti puhuva henkilö.