Arkea Italiassa

Elämä Italiassa on harvoin tylsää. Johtuen varmaan osittain italialaisten epäorganisoituneesta luonteenlaadusta aina sattuu ja tapahtuu. Kun tähän lisää vielä italialaisten taipumuksen draamaan, niin voitte kuvitella, millainen soppa siitä syntyy. Tässä varmaan yksi syy, miksi viihdyn täällä, vaikka viralliselta taholta katsottuna jokainen järkevä ihminen olisi jo muuttanut täältä pois.

IMG_4511.JPG
Fondo, Trento

Esimerkiksi yksinkertainen apteekkireissukin voi olla monimutkaista. Viime viikolla minun piti hakea pari asiaa apteekista ja menin siis vakioapteekkiini. Sanoin mitä tarvitsen ja minulla oli valmistajakin tiedossa. Kaikki hyvin, apteekki lupasi tilata kaikki tuotteet ja seuraavana päivänä aamulla voisin hakea ne. Ostin sitten pari muuta juttua, jotka sain heti. Siinä samalla olimme keskustelleet Italian ja Suomen ongelmat ja säätilan. Sitten piti maksaa ja koska heillä ei toiminut linjat vain käteinen kelpasi. Juuri ja juuri sain summan kasaan (ja sain vähän alennustakin, kun meinasin ruveta kaivelemaan senttejä). Seuraavana päivänä menin aamulla klo 10 apteekkiin ja kuulin, että tavarat saapuvat vasta klo 12. Illalla ehdin juuri ennen apteekin sulkeutumista sinne ja toinen tuotteista oli tullut, mutta toinen puuttui, koska valmistaja ei enää tehnytkään markkinoille tätä tuotetta. Sitten apteekkarin kanssa etsimme vastaavaa tuotetta ja hän laittoi sen tilaukseen. Tällä kertaa sain maksettua luottokortilla ja koska minulla oli kiire töihin en kiinnittänyt maksuun huomiota. Sitten apteekkari huomasi, että oli ottanut väärän summan ja hänen piti siis perua luottokorttimaksu. Hän soitti jonnekin ja kyseli ohjeita ja aika kului. Lopulta hän sai sen peruttua ja siinä vaiheessa sanoin, että maksan nyt kuitenkin käteisellä – olin jo myöhästymässä töistä. Kaikki hyvin lopulta.

IMG_4512.JPG
Hiihtolatuja Trentossa

Nykyään opetan englantia yhden koulutuskeskuksen kautta aikuisille. Kuun alussa he ilmoittivat, että saisin opetettavakseni eräässä firmassa työskentelevän henkilön, joka lähdössä helmikuussa ulkomaille ja tarvitsee englantia. Kuulema kerran viikossa tunti, kahden tunnin päästä kävi ilmi, että kaksi kertaa viikossa tunti. Muutaman päivän päästä olikin 1,5h kaksi kertaa viikossa. Eli 1h viikossa muuttui 3h viikossa. Tämä kuvastaa hyvin, miten italialaisille on mahdotonta olla järjestelmällisiä ja organisoituneita. Nyt samasta firmasta pitäisi tulla melko paljon tunteja, odotan mielenkiinnolla mihin tuntimäärään päädyn ko. firmassa. Tällä hetkellä opetan samaisen koulutuskeskuksen kautta englantia japanilaisille insinööreille, jotka puhuvat japania, hieman englantia ja minimaalisesti italiaa. Eli minä, suomalainen, opetan japanilaisille englantia Italiassa. Melkoinen kulttuurisekoitus.

IMG_4497.JPG
Canyon Rio Sass, Fondo, Trento

Koululaitos on sitten ihan omaa luokkaansa. Syksyllä ensimmäiset 2-4 viikkoa käydään koulua väliaikaisella lukujärjestyksellä. Ensimmäisellä viikolla yleensä kerrotaan lukujärjestys vain seuraavaksi päiväksi. Varsinkin paikallisella yläasteella ensimmäisen viikon aikana eri aineiden opettajat antoivat listan ostettavista tarvikkeista, jotka tietysti piti hankkia yleensä seuraavaksi päiväksi eli äideillä ei ole täällä muuta tehtävää ensimmäisellä kouluviikolla kuin ostaa mitä ihmeellisimpiä koulutarvikkeita. Ongelma, että monet käyvät töissä eivätkä ehdi kuluttaa tuntikausia paperikaupassa /supermarketissa. Välillä olen mennyt kylämme paperikauppaan ja antanut myyjälle luettelon tarvikkeista, koska suurin osa on sellaisia, ettei itselläni ole aavistustakaan mitä ne ovat millään kielellä. Aikoinaan Suomessa käydessäni koulua emme todellakaan jossain kuvaamataidossa tarvinneet mitä ihmeellisimpiä asioita. Pari kertaa vuodessa kouluissa on mahdollisuus tavata opettajat iltapäivällä/illalla. Tämä tarkoittaa, että hyvällä tuurilla ehdit jutella 2-3 opettajan kanssa 2-3h aikana. Ensin selvität missä luokassa eri opettajat ovat, sen jälkeen yrität selvittää missä ao. luokka sijaitsee ja luultavasti pääset sellaisen loputtoman jonon päähän. Siinä sitten ehtii jutella tuttujen ja tuntemattomien kanssa säästä ja jonottamisesta. Kun vihdoin pääset juttelemaan opettajien kanssa niin, jos kyseessä uusi opettaja, yleensä jossain vaiheessa ihmettelyä miksi suomalainen perhe asuu täällä. Sitten opettaja ihailee Suomea ja mahdollisesti Suomen koululaitosta. Yrität samalla epätoivoisesti vaihtaa muutaman sanan lapsestasi, mutta se ei välttämättä opettajaa kiinnosta, jos kyseessä on koulussa hyvin pärjäävä, kiltti tyttöoppilas. Mielestäni suurin osa tapaamisista on ollut ajanhukkaa, mutta kun ainakin kerran vuodessa opettajat olettavat, että menet juttelemaan heidän kanssaan, niin pakko siellä on käydä näyttäytymässä.

IMG_4488.JPG
Fondo, Trento

Nämä ovat vain ensiksi mieleen tulevia seikkoja. Oman tarinansa voisin kertoa poliiseista, terveydenhuollosta, eläkelaitoksesta ym. Vaikka tämä kaaos välillä hermostuttaa niin toisaalta se tuo väriä elämään ja pitää mielen virkeänä, kun ikinä ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu.

 

Mainokset