Avainsana-arkisto: #byrokratia

Loma ja lomaltapaluu

Vietimme kaksi viikkoa uskomattoman lämpimässä Suomessa, hellettä ja auringonpaistetta riitti päivästä toiseen. Meillä oli vuosi väliä, ettemme käyneet Suomessa ja muutama seikka pisti silmään. Ehkä yksi suurimmista kummastelun aiheista oli itsepalvelukulttuurin kukoistus Suomessa. Useammassa ravintolassa törmäsimme siihen, että piti itse mennä tilaamaan ruoat ja viedä aterimet pöytään. Italiassa asuvana olen tottunut, että ravintolassa asiakasta palvellaan alusta loppuun ja kun huomioi suomalaisten ravintoloiden hintatason niin odottaisi ainakin peruspalvelua eli tarjoilija tulee pöytään kysymään tilauksen, pöytä on katettu valmiiksi. Koskahan joku keksii konseptin, että asiakkaan pitää itse tiskata astiat ruokailun jälkeen.

IMG_4749

Toisaalta Suomessa ihastutti luonto. Sitä on joka puolella ja mikä sen rentouttavampaa kuin lenkkeillä keskellä luontoa. Toinen asia, jota ihailen, on ne lukemattomat kilometrit pyöräteitä, joita on joka puolella. Suomessa ei tarvitse lausua paria Ave Mariaa joka kerta ennen lenkille menoa ja pelätä koko ajan koska joku ajaa päälle on sitten liikkeellä pyörällä tai kävellen. Tosin pyöräillessä piti tottua, että pyöriä tulee joka suunnalta ja siihen kävelijät päälle niin tämä vaati tottumista kieltämättä. Muuten liikenne Suomessa on niin rauhallista Italiaan verrattuna. Nopeudet ovat alhaiset ja liikennevaloista lähdetään kaikessa rauhassa ja ajetaan nopeusrajoitusten mukaan, STOP-merkin edessä myös pysähdytään. Täällä Italiassahan nopeus määräytyy liikennemäärän mukaan, STOP-merkkien eteen pysähdytään, jos ihan pakko ja muutenkin liikennesääntöjä sovelletaan melko vapaalla kädellä.

IMG_4748

 

Lomaltapaluumme olikin sitten vähemmän rentouttava. Tullessamme kotiin kylämme kohdalla oli todella raju ukkonen ja katuviemärit heittivät vettä ulos, kun eivät enää pystyneet vetämään vettä. Kotona avatessani autotallin huomasin, että yläkerrasta tippui vettä autotallin. Mies juoksi äkkiä yläkertaan ja keittiön pesuallas sylki vettä vuolaana virtana ulos. Siispä tyhjentämään sangoilla vettä keittiöstä ja samalla pähkäilimme missä syy. Osasimme yhdistää vedentulon ukkoskuuroon, mutta emme tienneet onko vika meillä vai jossain kauempana. Lopulta mieheni pähkäili, että syy on putkessa, joka tulee katolta ja johon keittiön poistoputki on yhdistetty. Rajuilman seurauksena putki oli mennyt tukkoon roskista (tuuli oli myrskylukemissa ja puista oli lentänyt kasapäin roskia ja siihen lisäksi jo katolla olleet roskat). Yritimme avata ja vähän saimme auki, mutta juuri kun olimme saaneet keittiön jotenkin kuivaksi tuli uusi ukkosmyrsky ja vettä alkoi taas tulvia sisälle. Siispä sangot käteen ja vettä ulos ikkunasta minkä ehdimme. Onneksi sade laantui pian. Yön pimeydessä menimme sitten ulos ja mieheni alkoi avata putkea rautalangan avulla ja käsin ja lopulta tukos lähti liikkeelle ja kaikki putkessa ollut vesi valui pois. Nyt piti vielä siivota keittiö ja lopulta klo 5 aamulla pääsimme nukkumaan pariksi tunniksi.

IMG_4750

 

Onni onnettomuudessa oli, että lentomme oli 1,5h myöhässä ja tulimme kotiin juuri, kun tulviminen oli alkanut. Vettä oli valunut vasta vähän olohuoneen puolelle. Jos olisimme tulleet ajoissa, olisimme luultavasti nukkuneet ja vaikka olisimme heränneet ukkoseen, tuskin olisimme menneet keittiöön. Tein ilmoituksen vakuutusyhtiöön ja nyt viikonlopun aikana tarkastamme, onko vahinkoja, joista voi hakea korvausta.

IMG_4746

Viimeisimmässä blogissani, Pyhän byrokratian pauloissa, kirjoitin Italian ihanasta byrokratiasta. Lopulta saimme esikoisen tilin avattua. Tosin vielä kerran jouduimme menemään konttoriin, kun pankin lähettämä sms, jossa nettipankin salasana ei ikinä tullut perille. Virkailija oli aluksi vähän ynseä, mutta yhtäkkiä innostui, kun huomasi esikoisen syntyneet Turussa. Alkoi kyselemään eikö Turussa ole telakka ja siitä alkoi jutella telakoista Euroopassa ja laivanrakennuksesta. Periaatteessa meidän olisi pitänyt maksaa palvelusta, mutta telakan ansiosta emme maksaneet mitään. Tämä näissä italialaisissa jaksaa ihastuttaa. Autovakuutuksenkin sain maksettua ja uudessa on molempien nimet, vanha vakuutusyhtiö oli vastannut, ettei tarvita kahta nimeä. Myös tämä on Italiaa eli asiat tulkitaan monella tavalla ja lopulta hullukaan ei tiedä mikä on oikea tulkinta. Esikoinen on uuden koulun sivuilla ilmoitettu syyskuun tentteihin – vielä kouluasioissa on säätämistä, mutta ainakin menty eteenpäin ja eiköhän kaikki joskus selviä.

Mainokset

Pyhän byrokratian pauloissa

Italia on tunnettu byrokraattisena maana. Juuri ennen lomalle lähtöä sain pitkästä aikaa tutustua Italian ihanaan byrokratiaan. Italiassa ei saa pankkitiliä avattua alaikäiselle. Esikoinen on jo kauan ollut täysi-ikäinen, mutta tilinavaus on aina jäänyt, kun ei ole ollut tarvetta. Nyt vihdoinkin päätin aktivoitua ja etsin esikoiselle pankin, jossa ei olisi ylimääräisiä tilikuluja. Aloitimme yhdessä tutkimaan nettisivuja ja miten avaus sujuu. Muutama asia oli vähän epäselvä, mutta sivujen mukaan konttorissa voi myös avata ja koska itselläni oli asiaa pankkiin otin esikoisen mukaan ja käskin hoitaa avauksen siellä. Ehei, vastaus oli, että kannattaa avata netissä, koska voi voittaa jotain palkintoja. Siispä kotona auttelin avauksessa ottamalla kuvia henkkareista ja latasimme niitä sivuille. Muutaman päivän päästä tuli ilmoitus, että menkää konttoriin, kun dokumentit epäselviä. Esikoinen meni ja virkailija oli jotain kirjoitellut ja sanoi, että kaikki kunnossa. Kohta pankista otetaan taas yhteyttä, että dokumenteissa epäselvää. Lopulta selvisi, ettei Suomen passi kelpaa toiseksi dokumentiksi vaan tunnistautuminen tulee tehdä konttorissa. Tässä kohtaa mietin, että jos suomalainen passi ei kelpaa ja esikoisella on italialainen henkilökortti ainoana italialaisena virallisena dokumenttina niin miten pankki voi tunnistaa. Mieheni meni asioille esikoisen kanssa ja meni samalla esikoisen tueksi pankkiin. Nyt virkailija oli sanonut, että kaikki ok eli kun palaamme lomalta saa nähdä ovatko pankkitunnukset saapuneet.

Toinen asia, jonka muistin tehdä ennen lomallelähtöä oli pyytää tarjous autovakuutuksesta. Enpä arvannut mihin törmään. Vakuutusasiamiehemme totesi, että oikeastaan nykyinen vakuutuksemme on laiton. Syy laittomuutteen, että vakuutusasiakirjassa lukee vain miehen nimi ja auto on meidän molempien nimissä. Siispä vakuutusasiamies teki pyynnön nykyiselle vakuutusyhtiölle, että korjaavat virheen. Mutta nykyisen vakuutusyhtiön puhelinnumero ei vastannut, nettisivut eivät toimineet ja valituksen pystyi tekemään vain Online. Niinpä oli yhden päivän ajamatta autoa paniikissa ja stressasin mitä nyt. No, lopulta valitus saatiin tehtyä ja nyt autossa on todistus, että virhettä korjataan (ehkä, koska vakuutus umpeutuu elokuussa) eli periaatteessa kaiken pitäisi olla kunnossa. Tosin nyt en ole kuullut mitään, mutta toivotaan parasta.

Vanha sanonta kuuluu, ettei kahta ilman kolmatta. Aikoinaan esikoisella jäi erinäisistä seikoista johtuen lukio kesken. Nyt aukesi tilaisuus yhden tuttumme kautta opiskella teknisessä oppilaitoksessa alaa, joka häntä kiinnostaa. Kävimme juttelemassa rehtorin kanssa, koska esikoisella on tiettyjä vaikeuksia. Kului viikko ja ylikin eikä koulusta kuulu mitään. Lopulta saimme viestin, jossa rehtori kysyi, olemmeko ilmoittaneet esikoisen syyskuun tentteihin (hänen pitää tentata 3 ainetta, joita ei ole opiskellut taidelukiossa). Tämän vastauksen saimme tietysti lähtöämme edeltävän päivän iltapäivällä. Monen mutkan kautta lähetin rehtorille viestin ja koulun kansliaan viestin ja sanoin, ettemme pääse paikan päälle tällä hetkellä. Tuttumme myös selvitti kirjat mitkä pitää lukea. Mitään papereita en ole kouluun toimittanut, mitään todisteita mitä aineita lukenut en ole toimittanut, mutta kun palaamme kotiin alamme lukemaan tentteihin, vaikka mitään tietoa ajankohdasta ja miten ilmoittaudutaan niihin emme ole saaneet ja Italiassahan seuraavat parikolme viikkoa kaikki on seis. Mitään ei tapahdu, koska kaikki ovat lomalla. Mutta olemmehan Italiassa eli yleensä kaikki selviää jollain lailla.

Nyt itselleni riittäisi byrokratiakuviot toistaiseksi ja toivon, että tili saadaan auki, vakuutus hoidettua ja koulun tentit suoritettua. Mutta ainahan Italiassa on varauduttava yllätyksiin eli jos kotona ei ole pankkitunnuksia, vakuutuksessa on uusia mutkia ja kouluhommat osoittautuvat monimutkaisiksi niin en hämmästy, huokaisen syvään ja ryhdyn setvimään asioita. Teinkin jo johtopäätöksen, että kaikilla italialaisilla on pakko olla mahahaava, koska asioita on välillä niin stressaavan monimutkaista hoitaa.

 

SIM-kortti

2017-08-04 15.20.16-1.jpgItaliassa suurin osa matkapuhelinliittymistä toimii prepaid-periaatteella. Itse olen ollut vuosia Timin asiakas. Tim on Italian valtion entisen puhelinyhtiön Telecomin merkki ja varsinainen byrokratian jättiläinen Tim onkin. Heinäkuun lopussa menin kysymään parempaa liittymää, erityisesti halusin enemmän dataa. Ystävällinen myyjä kysyi, olenko syntynyt ulkomailla ja vastattuani myöntävästi hän teki erittäin hyvän tarjouksen. Ainoa ongelma, että joutuisin vaihtamaan numeroni. Lopulta päätin tarttua tarjoukseen ja vaihdoin numeroni, vaikka freelancerina se aiheuttaakin usein ongelmia asiakkaiden kanssa.

 

2017-08-03 15.18.13-1.jpgOnnellisena, uuden SIM-kortin omistajana päätin tietysti sulkea vanhan numeron tai luulin, että se olisi tehty kaupassa mutta ei. Otin yhteyttä Timin chattiin ja sain neuvon, mitä tehdä. Lähetin lomakkeen ja olin itseeni tyytyväinen, kunnes puhelin soi. Lomakkeesta puuttuu eräs numerosarja, joka kuulema löytyy SIM-kortista. Minulla vaan ei enää ollut tuota vanhaa SIM-korttia. Asiakaspalvelija suositteli ilmoittamaan SIM-kortin kadonneeksi/varastetuksi ja pyytämään liittymän sulkemista.

 

2017-08-04 12.08.31.jpgSiispä soitan Timin palvelunumeroon ja näpyteltyäni eri numeroita, saan vihdoinkin jonkun ihmisen puhelimeen. Selitän tilanteen ja pyydän SIM-kortin lukitsemista. Ei onnistu, koska olen tehnyt pyynnön numeron lakkauttamisesta. Mamma mia! Kerään kärsivällisyyteni rippeet ja selitän, että nimenomaan minua neuvottiin lukitsemaan SIM-kortti, jotta vanhan numeron sulkeminen onnistuisi. Asiakaspalvelija kysyy, että haluanko siis lukita SIM-kortin – vastaan, että kyllä nimenomaan. Asiakaspalvelija tekee työtä käskettyä ja taas olen tyytyväinen, että ongelma ratkaistu. Lähetin vielä perjantaina uudestaan lomakkeen, jossa pyydän sulkemaan numeron.

2017-08-02 13.55.22.jpgTänään soi puhelin, asiakaspalvelija ilmoitti, että ilman tiettyä SIM-kortissa olevaa numerosarjaa numeroa ei voi lopettaa. Selitän, että olen jo pyytänyt lukitsemaan numeron. Ei, numero on yhä voimassa, asiakaspalvelija suosittelee soittamaan uudestaan ja pyytämään lukitsemista ja lähettämään uudelleen lomakkeet. Tässä vaiheessa kärsivällisyyteni on loppu – finito. Googlaan mitä tehdä numeron lopettamiseksi ja löytääkö sitä numerosarjaa muualta kuin SIM-kortista. Kyllä, löytyy siitä kortista, jossa SIM-kortti oli kiinni. Pieni toivonkipinä syttyy ja tarkistan puhelimeni pakkauksen (jonka jostain syystä olin säilyttänyt) ja siellähän on tämä kortti. Sieltä saan tämän pyhän numerosarjan. Täytin taas online-lomakkeen ja lähetin sen ja nyt siinä on tämä elämää tärkeämpi numerosarja. Odotan mielenkiinnolla mitä ongelmia Tim vielä keksii vai saisinko jo sen vanhan numeron suljettua. Vaikeaa on vanhan numeron sulkeminen tässä maassa.

Italia ja pyhä byrokratia

Dichiarazioni-al-funzionario-dell-Agenzia-delle-entrate-utilizzabili-anche-se-rese-senza-avvocato-370x230.jpgItaliassa joko asiat sujuvat tai sitten eivät. Mitään kultaista keskitietä täällä ei tunneta. Vuoden alussa sain kirjeen verovirastosta, että minun pitäisi maksaa 1200€ lisäveroja vuodelta 2014 – Italiassa asiat etenevät rauhallisesti ja oletettavasti veroviranomaiset ovat nyt vuodessa 2014. Otin tietysti heti yhteyttä kirjanpitäjääni. Italiassa siis kaikki, joilla on alv-numero, käyttävät kirjanpitäjää veroilmoituksen täyttämiseen. Moni tavallinen palkansaajakin kääntyy asiantuntijan puoleen. Kerran kysyin käydessäni kirjanpitäjällä vuositulojeni määrää verojen jälkeen – useamman konsultaation jälkeen sain summan selville. Veroilmoitukseni on siis sellainen 20-sivuinen miniromaani, josta kukaan selväjärkinen ei ymmärrä mitään. Onneksi otin yhteyttä kirjanpitäjääni, koska lopputulos oli, etten ole mitään velkaa verottajalle. En tiedä mistä olivat lisäverot keksineet. Mutta Italian verottajalla ei mielikuvitus hevin lopu.

docgeorgeOlen vihdoinkin tehnyt anomuksen suomalaisen ajokorttini muuttamiseksi italialaiseksi. Tätä varten tarvitaan lääkärintodistus. Ensin perhelääkärin pitää kirjoittaa todistus terveydentilastasi. Tämän jälkeen pitää mennä oikeuslääkärin vastaanotolle (medico legale). Koska käytän silmälaseja, jouduin hankkimaan optikolta todistuksen lasien vahvuudesta. Menin satunnaiseen silmälasiliikkeeseen ja selitin asian. Ystävällinen optikko mittasi lasieni arvot, antoi lapun ja ei halunnut mitään maksua. Oikeuslääkäri tutki näön ja näkökentän heiluttelemalla käsiään kasvojeni sivulla. Sen jälkeen hän käski mennä toiseen päähän huonetta surisevan kaapin viereen ja testasi kuuloani. Suriseva kaappi asetti haastetta, kun välillä en meinannut kuulla surinalta edes omia ajatuksiani. No, sain kutienkin terveen paperit ja niiden kanssa sitten marssin virastoon vaihtamaan ajokorttia.

Patente-guida-qiz-esame-giugno-20161.jpgVirastossa jonotukseen meni ainakin tunti. Tämän jälkeen ensimmäinen kysymys oli, että olenko lääkäri. Ihmettelin kysymystä, johon virkailija totesi, että hänestä kaikki täällä ovat suomalaiset ovat lääkärejä. Kymmenen allekirjoituksen jälkeen sain jätettyä kaikki mahdolliset dokumentit ja kuvat. Nyt odotan koska saisin italialaisen korttini. Lähetin pari viikkoa sitten sähköpostia ja sain melko pian vastauksen, ettei kortti ollut vielä valmis. Suomessa asuvalle tällainen palvelu on arkipäivää, Italiassa ei ikinä kukaan julkisella sektorilla käytä sähköpostia helpottaakseen asiakkaan elämää. Yleensä pitää soittaa ja joskus viikon sisällä hyvällä tuurilla joku vastaa tai sitten sinulle sanotaan, että puhelinpalvelua ei ole vaan pitää mennä paikan päälle jonottamaan ja kysymään onko ajokortti valmis. Tänään lähetin uudestaan sähköpostia ja taas tuli vastaus parissa tunnissa ja nyt ajokorttini on valmis eli ensi viikolla vaihtamaan ajokorttia. Nyt voin vain jännittää voiko tämä asia hoitua näinkin yksinkertaisesti. Ajokortista tuli mieleen, miten venäläinen tuttumme kertoi, että hän sai ajaa vuoden ajan autoa Italiassa venäläisellä ajokortilla. Vuoden päästä korttia ei suinkaan voinut suoraan muuttaa italialaiseksi vaan hänen oli käytävä autokoulu kokonaan läpi uudelleen. Tämä kuvaa italialaista logiikkaa ja byrokratiaa. Vuoden saat ajaa kortilla, mutta sitten katsotaan, ettet enää osaa ajaa autoa.

Haastavinta Italiassa byrokratian kanssa on se, että mikään asia ei toimi kahdesti samalla lailla. Jos olen kerran tehnyt asian X paikassa Y tietyllä tavalla, seuraavalla kerralla takuuvarmasti asia ei hoidu samalla tavalla. Joku pieni yksityiskohta ainakin on muuttunut. Toisaalta olen tullut siihen lopputulokseen, että ihminen pysyy henkisesti pirteänä joutuessaan aina pähkäilemään, miten joku asia hoidetaan. Italiassa elämä ei todellakaan käy pitkäveteiseksi, vaikka joskus sitä kaipaisi.

img_3284