Avainsana-arkisto: #kaaos

Italialainen jonotus

Yksi asia, joka varsinkin alkuvuosina hämmästytti täällä Italiassa, oli italialaisten käsitys jonottamisesta. Suomessa lapsuuteni ja nuoruuteni eläneenä olin tottunut, että jonossa seistään kiltisti ja odotetaan omaa vuoroa, etuileminen on jotain äärimmäisen moukkamaista. Aika äkkiä sain täällä oppia, että käsitys jonottamisesta on hyvin kulttuurisidonnaista.

Ensimmäinen kosketukseni italialaiseen tapaan jonottaa oli jo ennen kuin muutin tänne. Joskus 90-luvun alkupuolella olin silloisen poikaystäväni, nykyisen mieheni, kanssa Interraililla ja jo silloin päädyimme Italiaan. Kerran monen tapahtuman summana, onnistuin saamaan mieheni silmäkulmaan haavan. Koska verta riitti ja haava oli ihan kunnon kokoinen, päätimme etsiä päivystävän lääkärin. Kieltä emme osanneet kunnolla, mutta jotenkin päädyimme johonkin vastaanotolle. Huoneessa istui useampi ihminen ja päättelimme, että varmaan menemme sitten sisälle, kun kaikki edellä olleet ovat menneet. Ihmisiä meni vastaanotolle ja uusia tuli huoneeseen ja kaikki menivät edellemme. Lopulta kysyimme huonolla italialla, miten tämä järjestelmä toimii. Vastaukseksi saimme, ettei täällä mitään järjestelmää ole vaan sisään menee, kuka ehtii. No, lopulta sitten pinkaisimme vastaanotolle ja mieheni sai tikit silmäkulmaansa.

Kun muutimme tänne ensimmäisen kerran mieheni stipendin turvin 90-luvun puolivälissä, halusin opiskella yliopistossa kursseja. Suomesta olin jo valmistunut yliopistosta, joten ensin piti käännättää kaikki tutkintopaperit virallisesti italiaksi. Sitten minun piti muuttaa oleskelulupani (ennen EU-aikaa) syyksi opiskelu (alun perin perusteena oli joku muu, ehkä perhesyyt). Menin poliisiasemalle pitkän jono hännille valmiina jonottamaan iäisyyden, kun yhtäkkiä yksi poliisi käveli ja näki minut jono hännillä. Kysyttyään asiaani hän vei minut mukanaan koko jonon ohi selvittämään asiaani ja lopulta sain oleskeluluvan opintojen takia, vaikka en ollut edes kirjoilla vielä yliopistossa, koska en voinut olla kirjoilla ennen kuin oleskelulupani peruste oli muutettu. Ehkä tätä rakastan täällä, että umpikujastakin selviää, kun virkailijatkin tietävät, ettei pykäliä noudattamalla pilkulleen asiat suju.

Nykyään täällä on lähes kaikkialla numerolappusysteemi, mutta ennen tosiaan jonottaminen oli taidelaji. Vieläkin esim. torilla ihmiset kerääntyvät yhteen röykkiöön tiskin eteen ja kuka ensin ehtii, saa asiansa hoidettua eli näissä tilanteissa pitää unohtaa kaikki kohteliaisuussäännöt ja käyttää tarvittaessa kyynärpäätaktiikkaa ja kovaa ääntä. Heikot ja ujot jäävät jalkoihin. Ja kyllähän vielä esim. busseihin rynnätään sekaisena joukkiona tai jonnekin tapahtumaan ovien avautuessa. Italialaiset eivät yksinkertaisesti kykene muodostamaan siistiä jonoa. Katselen aina ihastuneena kuvia Suomesta, jossa ihmiset siististi jonottavat esim. ämpäreitä tai viime aikoina olen nähnyt kuvia Amos Rexin jonosta Helsingissä. Kaikki siistissä jonossa odottamassa vuoroaan. Nykyään Suomessa käydessäni yritän aina muistaa, että jonossa ei saa etuilla vaan pitää kiltisti odottaa vuoroaan.

Mainokset

Työskentely Italiassa

Kävipä vuodenalussa niin hassusti, että tein ensimmäisen työsopimukseni Italiassa. Yhtäkkiä olinkin yhden kielikoulun palkkalistoilla. Syy tällaiseen ylellisyyteen on, että hoidan heidän kurssejaan Sveitsin puolella ja heidän pitää lähettää minut omana työntekijänään pitämään tunteja rajan toiselle puolelle. Työsopimuksessa palkkani on minimi ja loput saan kulukorvauksina. Näin työnantaja ei joudu maksamaan paljonkaan sivukuluja eli eläkettä ei pahemmin kerry. Työnantaja tietysti mainosti, että matkakuluja ei veroteta. Totesin kyllä nuivasti, ettei myöskään kerry eläkettä. Eli huonoilla ehdoilla mennään.

IMG_4552.JPG

Koko kielikoulu on kaoottinen, yksi ei tiedä mitä toinen tekee. Näinkin helppo asia kuin palkanmaksu. Kysyin ensimmäisen kuukauden jälkeen, miten palkanmaksu nyt tapahtuu, kun en enää tee laskuja freelancerina. Vastaus oli, että he lähettävät lomakkeen seuraavan kuun alussa, johon täytä edellisen kuun tunnit. Ongelma, että kukaan ei ollut kertonut tästä eikä myöskään lähettänyt lomaketta. No, sain sitten aikaa yhden illan täyttää lomakkeen, jos halusin palkan siinä kuussa. Seuraavassa kuussa täytin itse lomakkeen ja lähetin sen ja maksoivat palkan ajallaan. Kukaan ei kerro opettajille mitään eli kirjoja puuttuu oppilailta ja monen viestin jälkeen saan selvityksen, miten toimia kirjojen kanssa. Eilen tuli viesti, että ensi viikolla kokeet oppilaille – kukaan ei ole ikinä sanonut mistään kokeista mitään. Oppilaat kysyvät onko tämä firman tilaama koe vai kielikoulun sisäinen. Yritän selittää jotain, koska itselläni ei hajuakaan miksi ja millainen testi kyseessä.

Takatalvi
Takatalvi

Pahempaa on niskaan hengittäminen. Pari viikkoa sitten WhatsAppilla viesti, että nyt hätäkokous koska näissä Sveitsin tunneissa ongelmia. Odotin, että nyt on jotain vakavaa palautetta tullut ja mitä vielä, muutamia hienosäätöjä lähinnä. Mutta italialaiset nyt näkevät kaikessa draamaa ja liioittelevat – olisihan tämä pitänyt muistaa. Kielikoulu kysyy oppilailta parin viikon välein, onko ongelmia ja tiedän yhdessä ryhmässä olevan oppilaita, jotka eivät katsoneet hyvällä opettajan vaihtumista. Ennen minua tässä hommassa oli toinen henkilö 6 vuotta. Joten nämähän sitten valittavat vähän kaikesta. Muutin sitten vähän opetustapaani, mutta sitten yksi toinen ryhmä valitti, ettei halua tällaisia tunteja vaan sellaisia joita pidin ennen. Yritän sitten diplomaattisesti navigoida näiden karikoiden lomassa. Sen verran tämä kielikoulun toimintatapa ottaa päähän, että harkitsen vakaasti lopettavani heinäkuussa, kun työsopimus loppuu. Uusihan solmitaan sitten syksyllä, kun samat kurssit jatkuvat.

img_e4538.jpg
Tällainen tuttavuus tuli pöydälle nukkumaan hiihtopaikassa

Myönnän, että yli 20-vuotinen urani freelancerina on aiheuttanut, etten enää halua olla toisten komennuksessa. Haluan itse määrätä itseäni ja tehdä omalla tavallani, jos asiakas ei ole tyytyväinen niin oma vikani, nyt tiedän muutaman oppilaan olleen tyytymätön koulun toimintaan ja lopettaneen kurssin sen tähden.

Mutta yhdestä ryhmästä nautin. Tämä ryhmä koostuu kuudesta japanilaisesta miesinsinööristä, joille nyt opetan italiaa. Opin itse jatkuvasti uutta heidän kulttuuristaan ja jo heidän tapansa toimia on joka lailla niin erilainen kuin italialaisten oppilaiden. Nämä japanilaiset kunnioittavat opettajaa aivan uskomattoman paljon. Joka tunnin lopuksi he jäävät istumaan ja odottavat, että opettaja poistuu luokasta ensin. Ongelma on, että ainoa yhteinen kielemme on englanti, jota he puhuvat vain hieman ja italiaa vielä vähemmän. He ovat kuitenkin asuneet täällä jo vuoden, mutta en tiedä miten ovat selvinneet. Aina välillä he puhuvat keskenään japania ja naureskelevat ja minä ihmettelen nauravatko minulle, teinkö heistä jotain hassua vai nauravatko jollekin muulle. Opetin heille ennen muutaman kerran englantia ja kun entinen opettaja lopetti ja kun sitten jatkoin italianopettajana yksi heistä totesi, että he ovat iloisia, että jatkan heidän opettajanaan.

Arkea Italiassa

Elämä Italiassa on harvoin tylsää. Johtuen varmaan osittain italialaisten epäorganisoituneesta luonteenlaadusta aina sattuu ja tapahtuu. Kun tähän lisää vielä italialaisten taipumuksen draamaan, niin voitte kuvitella, millainen soppa siitä syntyy. Tässä varmaan yksi syy, miksi viihdyn täällä, vaikka viralliselta taholta katsottuna jokainen järkevä ihminen olisi jo muuttanut täältä pois.

IMG_4511.JPG
Fondo, Trento

Esimerkiksi yksinkertainen apteekkireissukin voi olla monimutkaista. Viime viikolla minun piti hakea pari asiaa apteekista ja menin siis vakioapteekkiini. Sanoin mitä tarvitsen ja minulla oli valmistajakin tiedossa. Kaikki hyvin, apteekki lupasi tilata kaikki tuotteet ja seuraavana päivänä aamulla voisin hakea ne. Ostin sitten pari muuta juttua, jotka sain heti. Siinä samalla olimme keskustelleet Italian ja Suomen ongelmat ja säätilan. Sitten piti maksaa ja koska heillä ei toiminut linjat vain käteinen kelpasi. Juuri ja juuri sain summan kasaan (ja sain vähän alennustakin, kun meinasin ruveta kaivelemaan senttejä). Seuraavana päivänä menin aamulla klo 10 apteekkiin ja kuulin, että tavarat saapuvat vasta klo 12. Illalla ehdin juuri ennen apteekin sulkeutumista sinne ja toinen tuotteista oli tullut, mutta toinen puuttui, koska valmistaja ei enää tehnytkään markkinoille tätä tuotetta. Sitten apteekkarin kanssa etsimme vastaavaa tuotetta ja hän laittoi sen tilaukseen. Tällä kertaa sain maksettua luottokortilla ja koska minulla oli kiire töihin en kiinnittänyt maksuun huomiota. Sitten apteekkari huomasi, että oli ottanut väärän summan ja hänen piti siis perua luottokorttimaksu. Hän soitti jonnekin ja kyseli ohjeita ja aika kului. Lopulta hän sai sen peruttua ja siinä vaiheessa sanoin, että maksan nyt kuitenkin käteisellä – olin jo myöhästymässä töistä. Kaikki hyvin lopulta.

IMG_4512.JPG
Hiihtolatuja Trentossa

Nykyään opetan englantia yhden koulutuskeskuksen kautta aikuisille. Kuun alussa he ilmoittivat, että saisin opetettavakseni eräässä firmassa työskentelevän henkilön, joka lähdössä helmikuussa ulkomaille ja tarvitsee englantia. Kuulema kerran viikossa tunti, kahden tunnin päästä kävi ilmi, että kaksi kertaa viikossa tunti. Muutaman päivän päästä olikin 1,5h kaksi kertaa viikossa. Eli 1h viikossa muuttui 3h viikossa. Tämä kuvastaa hyvin, miten italialaisille on mahdotonta olla järjestelmällisiä ja organisoituneita. Nyt samasta firmasta pitäisi tulla melko paljon tunteja, odotan mielenkiinnolla mihin tuntimäärään päädyn ko. firmassa. Tällä hetkellä opetan samaisen koulutuskeskuksen kautta englantia japanilaisille insinööreille, jotka puhuvat japania, hieman englantia ja minimaalisesti italiaa. Eli minä, suomalainen, opetan japanilaisille englantia Italiassa. Melkoinen kulttuurisekoitus.

IMG_4497.JPG
Canyon Rio Sass, Fondo, Trento

Koululaitos on sitten ihan omaa luokkaansa. Syksyllä ensimmäiset 2-4 viikkoa käydään koulua väliaikaisella lukujärjestyksellä. Ensimmäisellä viikolla yleensä kerrotaan lukujärjestys vain seuraavaksi päiväksi. Varsinkin paikallisella yläasteella ensimmäisen viikon aikana eri aineiden opettajat antoivat listan ostettavista tarvikkeista, jotka tietysti piti hankkia yleensä seuraavaksi päiväksi eli äideillä ei ole täällä muuta tehtävää ensimmäisellä kouluviikolla kuin ostaa mitä ihmeellisimpiä koulutarvikkeita. Ongelma, että monet käyvät töissä eivätkä ehdi kuluttaa tuntikausia paperikaupassa /supermarketissa. Välillä olen mennyt kylämme paperikauppaan ja antanut myyjälle luettelon tarvikkeista, koska suurin osa on sellaisia, ettei itselläni ole aavistustakaan mitä ne ovat millään kielellä. Aikoinaan Suomessa käydessäni koulua emme todellakaan jossain kuvaamataidossa tarvinneet mitä ihmeellisimpiä asioita. Pari kertaa vuodessa kouluissa on mahdollisuus tavata opettajat iltapäivällä/illalla. Tämä tarkoittaa, että hyvällä tuurilla ehdit jutella 2-3 opettajan kanssa 2-3h aikana. Ensin selvität missä luokassa eri opettajat ovat, sen jälkeen yrität selvittää missä ao. luokka sijaitsee ja luultavasti pääset sellaisen loputtoman jonon päähän. Siinä sitten ehtii jutella tuttujen ja tuntemattomien kanssa säästä ja jonottamisesta. Kun vihdoin pääset juttelemaan opettajien kanssa niin, jos kyseessä uusi opettaja, yleensä jossain vaiheessa ihmettelyä miksi suomalainen perhe asuu täällä. Sitten opettaja ihailee Suomea ja mahdollisesti Suomen koululaitosta. Yrität samalla epätoivoisesti vaihtaa muutaman sanan lapsestasi, mutta se ei välttämättä opettajaa kiinnosta, jos kyseessä on koulussa hyvin pärjäävä, kiltti tyttöoppilas. Mielestäni suurin osa tapaamisista on ollut ajanhukkaa, mutta kun ainakin kerran vuodessa opettajat olettavat, että menet juttelemaan heidän kanssaan, niin pakko siellä on käydä näyttäytymässä.

IMG_4488.JPG
Fondo, Trento

Nämä ovat vain ensiksi mieleen tulevia seikkoja. Oman tarinansa voisin kertoa poliiseista, terveydenhuollosta, eläkelaitoksesta ym. Vaikka tämä kaaos välillä hermostuttaa niin toisaalta se tuo väriä elämään ja pitää mielen virkeänä, kun ikinä ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu.

 

Liikenneympyrä

Italiassa on viime vuosina rakennettu ahkeraan liikenneympyröitä. Pari vuotta sitten naapurikylään rakennettiin miniliikenneympyrä, joka minusta on täysin tarpeeton. Tosin tällä naapurikunnalla tuntuu olevan liikaa rahaa, kun samalla asennettiin liikennevalot jälleen kohtaan, jossa niitä ei tarvita. Viime viikolla sitten luin, että tämä samainen kunta hankkii dronen valvomaan elämää kunnan alueella. Big brother is watching you. 

2015-10-28 10.50.03-1.jpg
Tämäkin sorsa ihmettelee syksyn saapumista Como-järvelle.

Oma kuntani päätti rakentaa keskustan hankalaan risteykseen liikenneympyrän. Kieltämättä asianomainen risteys on aina ollut hankala ja aiheuttanut jonoja. Työt aloitettiin kesällä koulujen loputtua ja niiden sanottiin kestävän 2 kuukautta ja loppuvan elokuun loppupuolella, hyvissä ajoin ennen koulujen alkua. Bussit ohjattiin poikkeusreiteille ja kunta julkaisi tietoa liikennemuutoksista. Siispä kesällä päätin olla ajamatta keskustan kautta, koska oletusarvona oli kaaos.

2015-12-17 11.31.05.jpg
Syksyinen näkymä Como-järvellä.

Elokuu saapui ja seurailin tietyömaan kehittymistä lähinnä kunnan asukkaiden luomalta FB-sivustolta. Pari kertaa kävelin keskustaan ja samalla näin tilanteen. Elokuu kului ja tietyömaa oli seisahduksissa lomien takia. Elokuun loppu tuli ja tietyömaa jatkui ja bussit ajelivat poikkeusreittejään. Syyskuu saapui ja koulujen alkaminen lähestyi ja koska monet kunnan asukkaista kulkevat tämän risteyksen kautta viedessään lapsiaan tarhaan ja kouluun, tuli kunnalle kiire saada liikenneympyrä valmiiksi. Koulut alkoivat ja liikenneympyrä saatiin osittain käyttöön. Tässä vaiheessa kuntalaiset ihmettelivät liikenneympyrän pientä kokoa ja pohtivat miten bussit mahtuvat kulkemaan.

2016-02-11 09.34.25.jpg
Talvinen näkymä Como-järvellä.

Yhtenä päivänä sitten testataan miten bussit mahtuvat kääntymään liikenneympyrässä. Tulos on vähintään naurettava, paikallispoliisi pysäyttää muun liikenteen, poistaa yhden liikennemerkin, bussi tekee pari kolme manööveriä ja lopulta onnistuu kääntymään haluttuun suuntaan. Tässä vaiheessa kaikki muut paitsi kunnan päättäjät ymmärtävät, että tämä liikenneympyrä ei ainakaan auta liikennettä. Nyt lähes 2kk aikataulusta myöhässä liikenneympyrä on otettu käyttöön, mutta vieläkään kaikki bussit eivät kulje siitä tilanpuutteen takia. Tämä aiheuttaa ongelmia koululaisille ja erityisesti vanhuksille, jotka käyttävät bussia. Ennen he pystyivät ottamaan bussin keskustasta ja jäämään pois keskustassa, nyt he voivat ottaa bussin keskustasta, mutta he joutuvat jäämään pois kunnan laitamilla, joka merkitsee vähintään 500m lisämatkaa ja tämä on paljon huonosti liikkuvalle vanhukselle. Koululaisilla sitten haittana on, että koulumatkaan kuluu entistä enemmän aikaa.

2016-11-20 12.29.49-2.jpg
Kiivit odottavat poimijaansa puutarhassa.

Nyt kunta puolustelee liikenneympyrää minkä ehtii, ei vastaa kritiikkiin aikataulun venymisestä ja sen aiheuttaneesta haitasta keskustan kaupoille. Bussien kulkuun etsitään nyt ratkaisua ja yksi ratkaisu olisi, että bussit ajavat suoraan eivätkä käänny siinä ympyrässä vasemmalle vaan ajavat parisataa metriä suoraan ja käyvät kääntymässä toisessa liikenneympyrässä ja näin he pääsevät ongelmana olevaan liikenneympyrään niin, että voivat suoraan kääntyä oikealle. Itse oletan, että liikenneympyrän suunnittelusta vastaavat insinöörit ja teknikot, ja varmasti Italiassa on säädökset siitä, miten paljon tilaa vaaditaan liikenneympyrälle, josta kulkee busseja ja muita isompia autoja. Jotenkin tämä ei kuitenkaan hirveästi hämmästytä, koska täällä on paljon säädöksiä, mutta sitten niitä kierretään ja oikaistaan mutkia suoriksi ja lopussa havaitaan ongelmia, mutta siinä vaiheessa liian myöhäistä tehdä mitään ja tietenkään kukaan ei ole vastuussa. Italialaista luovuutta tämäkin.