Kuten kaikki tiedämme tänä kesänä matkasuunnitelmat monilla ovat muuttuneet. Vielä alkuvuodesta olimme kesällä menossa Suomeen ja ajattelimme järjestää nuorisolle siellä ylioppilasjuhlat. No, tänä kesänä ei matkustettu Suomeen eikä järjestetty nuorisolle Suomessa juhlia. Miehelläni oli lomaa heinäkuun puolivälistä pari viikkoa ja silloin ei vielä Milanosta ollut suoria lentoja Suomeen ja osittain tämän vuoksi päätimme lomailla Italiassa. Toisaalta ihan kiva välillä kierrellä täällä kotimaassakin, kun joka kesä suuntaamme Suomeen ja sitten ei jää aikaa Italian kiertelyyn. Toisaalta kyllä sitä kaipaa Suomeen sukulaisia ja kavereita tapaamaan.
Perheneuvottelun tuloksena päätimme suunnata Apulian maakuntaan eli Italian saappaan korkoon. Täältä Comosta on matkaa noin 1200 km Apuliaan (Pohjoiseen Apuliaan). Päätimme siksi hajottaa reissun pienempiin pätkiin. Ensimmäiseksi yöksi suuntasimme Montepulcianoon (Toscana). Sinne saapuessa huomasi jo eron tavalliseen kesään – turistibussien armeija puuttui kokonaan. Hotelliin tullessa mitattiin kuume ja kädet piti desinfioida ja maski oli oltava kasvoilla. Illalla kävelimme Montepulcianon keskustaan ja ihmisiä oli vähän liikkeellä. Söimme illallista paikallisessa ravintolassa ja siellä näkyi muutama hollantilainen (?) turisti. Iltamyöhällä palatessamme hotelliin pilkkopimeää polkua pitkin näimme komeetan vihdoinkin. Olihan se hieno näky ja sitä jäimmekin ihmettelemään hyväksi toviksi.
Seuraavana päivänä jatkoimme matkaamme. Ensin suuntasimme Lago di Trasimenolle. Pysähdyimme Castigilione del Lago nimiseen paikkaan Umbrian maakunnan puolella. Järveltä kipusimme ylös vanhan linnoituksen sisällä sijaitsevaan kaupunkiin. Ulkolämpötila oli jo reippaasti yli 30 astetta eli hiki valui noroina, kun vihdoin pääsimme ylös. Castigilione del Lago on erittäin viehättävä pikkuinen kivikylä linnoituksen sisällä. Jälleen turisteja oli todella vähän ja siksi siellä oli mukava kävellä ja katsella kauppojen ikkunoita. Pysähdyimme viehättävään pikkutavernaan syömään kevyesti. Täältä jatkoimme matkaamme Perugiaan. Muistan, kun muutama vuosi sitten olimme suunnilleen samoihin aikoihin Perugiassa ja ihmisiä velloi massana pitkin pääkatua. Nyt oli hiljaista.
Perugiasta suuntasimme ystävämme luo Civitanova Marcheen (Marchen maakunta). Google kartan mukaisesti valitsimme moottoritien, paitsi moottoritie oli korjauksen alla ja jouduimme suurimman osan matkaa kiertelemään vuoristotietä rekkojen seurassa. Vasta loppumatkalla pääsimme takaisin moottoritielle. Civitanovassa vietimme muutaman ihastuttavan lomapäivän ja ystävämme avustuksella kiertelimme lähiseutuja. Kävimme katsomassa mustaa Madonnaa Loretossa. Osa ihmisistä rukoili patsaan edessä ja huoneeseen, jossa patsas on, pääsi vain muutama henkilö kerrallaan. Lisäksi vartija jatkuvasti hyssytteli, koska edes jonossa ei olisi saanut kaiketikaan puhua. No, välillä kuiskuttelimme maskiemme läpi hiljaa kuitenkin.
Kävimme myös Recanatissa, joka tunnetaan paristakin syystä. Yksi kaikkien aikojen suurimmista tenoreista, Beniamino Gigli, syntyi Recanatissa. Kaupungista löytyy hänelle omistettu museo. Toinen merkkihenkilö, joka oli kotoisin Recanatissa on italialainen runoilija Giacomo Leopardi. Itse henkilökohtaisesti en tunne Leopardin teoksia, mutta perheen nuoriso Italiassa koulunsa käyneinä tuntevat ko. runoilijan teokset erittäin hyvin
Marchesta jatkoimme sitten matkaa kohti Apuliaa. Ensimmäiset 100 km ajoimme tietyömaiden seassa. Osa työmaista näytti kyllä siltä, ettei niissä kukaan töitä tehnyt, mutta olivat kuitenkin siellä liikennettä häiritsemässä. Kun olimme ohittaneet Pescaran pääsimme vasta ajamaan kunnolla. Apuliaa kohti tullessamme maisemat muuttuivat yhä kuivemmiksi ja karummiksi. Auton mittari näytti paikoitellen ulkolämpötilaksi +39. Seuraava etappimme oli Molfetta, jossa tapasimme yhtä ystäväämme perheineen herkullisen myöhäislounaan merkeissä. Molfetta vaikutti kauniilta, vanhalta kaupungilta.
Illalla sitten saavuimme Polignano a Mareen. Olimme vuokranneet asunnon 5 päiväksi. Asunto oli tilava ja varustettu pesukoneella, joka on aina reissatessa tarpeen. Isoin ongelma asunnossa oli, että kuten varaussivustolla sanottiin, niin siellä oli ilmastointi. Ilmastointi tosin oli vain olohuoneessa ja yläkerrassa olevissa makuuhuoneissa ei ollut. Makuuhuoneemme katossa oli jonkinlainen tuuletin, mutta laitettuani sen kerran päälle en enää laittanut turvallisuuteni vuoksi uudelleen. Niin paljon se heilui pyöriessään, että jopa mieheni totesi, että antaa olla. Nuorison huoneessa oli vain pieni pöytätuuletin. Siksi nukkuminen oli mitä oli, koska päivisin ulkona oleva 35 asteen kuumuus lämmitti yläkerran kuumaksi.
Lisää matkastamme Italian halki kerron seuraavassa kirjoituksessa. Lopuksi sanoisin, että ainakin silloin heinäkuun loppupuolella, kun matkustimme, kaikki sujui hyvin – ihmiset käyttivät maskia kiitettävästi sisätiloissa, rannalla yritettiin pitää etäisyyttä toisiin, käsidesiä oli joka paikassa saatavilla.
italiantaivaanalla 