Avainsana-arkisto: #paluunormaaliin

Valoa tunnelin päässä

Vihdoinkin vaikuttaa, että Italiassa lockdown loppuu 4.5. Toistaiseksi lauseet ovat vielä olleet varovaisia ja konditionaalia on viljelty laajasti. Viimein muutama päivä sitten Conte, Italian pääministeri, totesi, että lockdown ei voi jatkua ikuisesti ja siksi meidän on sopeuduttava elämään koronaviruksen kanssa. Hän totesi, että yhteiskunta ei kestä loputonta lockdownia eli talous romahtaa ja ihmiset eivät kestä psykologisesti. Nyt jo täällä on muutama tehdas saanut luvan avata ovensa, ja Lombardiassa lastenvaateliikkeet ovat aloittaneet uudelleen toimintansa. Ensi viikolla taas pitäisi muutaman tehtaan saada lupa avata ovensa ja sitten 4.5 asukkaat saisivat takaisin liikkumavapauden – tosin aluksi vain oman maakunnan rajojen sisällä.

Ravintolat ja baarit, kampaajat ja kauneushoitolat joutuvat odottamaan luultavasti vielä vähän kauemmin. Ravintolat ja baarit tulevat olemaan viimeiset, jotka aukeavat. Kampaajat ja kauneushoitilat saavat luultavasti avata ovensa 11.5 tai ne saavat avata, jotka vielä ovat tämän 2kk lockdownin jälkeen toiminnassa. Toivon, että luottokampaajani jatkaa toimintaansa muuten joudun etsimään uuden kampaajan ja jokainen nainen tietää miten hankalaa on löytää juuri se itselle sopiva kampaaja, joka tietää epämääräisistä vihjeistä, miten leikata ja mikä väri sopii. Pelkään myös, että moni tuttu baari ja ravintola on sulkenut ovensa lopullisesti. Ravintolat ja baarit pohtivat kuumeisesti, miten säilyttää turvaväli asiakkaiden kesken, on ehdotettu pleksilaseja pöytien väliin ja isompia välejä pöytien väliin eli käytännössä puolet paikoista poistuisi. Nämä ratkaisut kaikki aiheuttavat, että asiakasmäärät laskevat jyrkästi ja kannattavuus kärsii varsinkin, kun baareilla ja ravintoloilla on käytännössä 3kk pakkotauko ollut toiminnassa. Lisäksi turismi on seis ja kukaan ei tiedä missä mittakaavassa turismia on tänä kesänä. Ulkomaisia turisteja tuskin tulee isommissa määrissä eli lähinnä turismin on laskettava kotimaisiin turisteihin. Ikävä vaan, että harvalla on varaa tänä kesänä matkustella. Italiassa on perinteisesti ollut melko korkea työttömyys ja alhainen työssäkäyntiprosentti. Pandemia myötä työttömyys räjähtää käsiin, joka aiheuttaa ettei ihmisillä ole varaa matkustella edes Italian sisällä.

Ajatus, että voi taas poistua talosta ilman lupalappua ja syyllistä oloa tuntuu houkuttelevalta. Toisaalta mietin miten tämä 2kk eristäytyminen on ihmisiin vaikuttanut. Osaammeko enää olla sosiaalisia vai pelkäämmekö toisia ihmisiä, koska juuri se toinen voi olla joku supertartuttaja? Täällä maskien käyttö on pakollista ja turvavälit on säilytettävä. Mutta, tuntien italialaisten ”huolettomuuden” niin pelkään, kuinka kauan näitä välejä muistetaan pitää. Italialaisethan ovat yleisesti ottaen hyvin sosiaalisia ja haluavat kokoontua yhteen nauttimaan aperitiivin ja viettämään aikaa yhdessä. Kaikki tämä tulee muuttumaan. Isoja väkijoukkoja ei saa olla ja nuorisoa saa olla korkeintaan 3 henkilöä yhdessä jne.

Kaupat aukeavat myös vähitellen toukokuussa ja niissäkin on tarkat säännöt, miten asiakkaita saa päästää sisään. Lisäksi kaikki asiakkaiden sovittamat kengät ja vaatteet vaaditaan desinfioitavaksi jokaisen sovituksen jälkeen. Tämä tulee aiheuttamaan kustannuksia liikkeille ja hankaloittamaan asiointia. Nyt jotkut supermarketit ovat lanseeranneet appeja, joilla voi varata ajan virtuaalijonosta eli varaat ajan ja voit mennä sovittuna aikana kauppaan. Lisäksi monet kaupat ovat lisänneet online-palveluja, vaikka itse olen sitä mieltä, että tämän lockdownin suurimpia ongelmia kuluttajille ovat olleet vaikeudet tehdä online-tilauksia – joko kaikki kotiinkuljetusajat ovat olleet loppu koko ajan tai kaupan sivuille ei ole edes päässyt sisälle.

Mitä sitten teen, kun lockdown on ohi? Ensimmäiseksi haluan mennä pitkälle kävelylenkille ilman syyllistä oloa, voisin melkein mennä, vaikka Comoon saakka kävelemään järven rannalle, mutta ehkä odotan muutaman päivän, koska moni muukin varmaan haaveilee samasta asiasta. Haaveilen rentouttavasta aperitiivista lämpimässä illassa Como-järveä katsellen. Huomaan, että kaipaan pieniä, arkipäiväisiä asioita. Yhteen sanaan kiteytettynä kaipaan VAPAUTTA. Toisaalta tiedän, että kaikki tulee olemaan erilaista ja paluuta entiseen ei ole ehkä koskaan. Emme ehkä koskaan enää ole samalla lailla vapaita kuin ennen pandemiaa ja sen hyväksyminen ei tule olemaan helppoa.