Avainsana-arkisto: #äitimyytti

Nainen Italiassa

La donna è mobile
Qual piuma al vento
Muta d’accento
E di pensiero

Giuseppe Verdi, Rigoletto

 

Suomalaisena naisena eläminen Italiassa on aina välillä vaatinut erittäin suurta mentaalista joustavuutta. Toisaalta olen joutunut laajentamaan katsontakantaani ja miettimään mikä elämässä on tärkeää. Myönnän, että itsestäni on tullut paljon perhekeskeisempi täällä, mutta olen myös oppinut arvostamaan suomalaista tasa-arvoa. Muistan aina, kun asuin vuoden Torinossa 1994–1995 tulevan mieheni valmistellessa väitöskirjaa yliopistolla stipendiaattina, miten opin sanan casalinga eli kotirouva. Opiskelin itsekseni päivät pitkät italiaa lukemalla paikallista lehteä La Stampa sanakirjan avulla. Oli muuten tehokas tapa oppia kieltä ja politiikkaa. Juuri niinä vuosina Italiassa tapahtui poliittisesti mullistavia asioita, joita sitten sanakirjan turvin tavasin lehdestä. Palatakseni sanaan casalinga – monessa uutisessa, joissa käsiteltiin esim. onnettomuuksia esiintyi sana casalinga. Suomessa en tuntenut yhtään kotirouvaa ja siksi olin hämmästynyt miten yleinen ammatti se oli Italiassa.

Suomessa opin käsittämään miehen ja naisen tasa-arvoisina henkilöinä. Tosin ikävä kyllä ensimmäisessä vakituisessa työpaikassa sain tuta, ettei Suomessakaan tasa-arvo aina toteudu. Kuitenkin Suomi oli yksi maailman ensimmäisistä maista, joissa naiset saivat äänioikeuden ja naisella on jo kauan ollut mahdollisuus osallistua työelämään kattavan tarhaverkoston avulla. Muutimme mieheni kanssa toisen kerran Italiaan vuonna 2000. Niihin aikoihin esikoinen oli vajaa 3-vuotias, joten tein sivutöinä käännöksiä. Melko pian muuttomme jälkeen aloin odottamaan toista lasta, joten jatkoin käännösten tekemistä. Esikoisen laitoimme tarhaan, koska olihan tärkeää lapselle oppia kieli.

Lasten myötä opin paljon naisten asemasta Italiassa. Äitimyytti elää ja voi hyvin yhä täällä katolisessa Etelä-Euroopassa. Äitejä arvostetaan aivan uskomattoman paljon ja mamma on perheen peruspilari. Täällä oli aivan normaalia, että olin lasten kanssa kotona tai olin kotona kuopuksen kanssa esikoisen ollessa tarhassa mitä korvatulehduksilta ehti. Täällä on tavallista, että lapset menevät tarhaan 3-vuotiaina vaikka äiti olisi kotona. Kukaan ei kysellyt mitä työtä teen tai miksi en ole töissä. Suomesta tosin aina välin kantautui kommentteja, miten olin vain kotona hoitamassa lapsia ja mies elätti. Lasten aloittaessa koulun huomasin lisää epätasa-arvoa. Kun menin opettajien kanssa juttelemaan niin olin aina mamma ja vaikka olin ulkomaalainen opettajat olettivat, että olen yhtä ylisuojeleva ja asenteiltani samanlainen kuin italomammat. Opin vähitellen, että oikein tärkeissä asioissa viesti meni ihan eri tavalla perille, kun laitoin miehen asialle. Kummasti arvostus oli ihan eri luokkaa. No, välillä olin tyytyväinen, kun mies joutui hoitamaan asioita enkä aina minä.

Oma ystäväpiirini täällä koostuu vain naisista, jotka käyvät töissä. Löytyy kokkia ja opettajaa ja palkanlaskijaa, osa korkeasti koulutettuja osa vain pakollisen koulun käyneitä. Kaikilla myös mies töissä. Suurimmalla osalla lapset vielä koulussa tai opiskelemassa, mutta ne lapset, jotka jo valmistuneet ammattiin ovat kaikki töissä tai ainakin pyrkimässä työelämään. Mutta nyt sitten iski koronakriisi Italiaan. Koulut ovat olleet kiinni helmikuun lopusta Lombardiassa, isovanhempien ei pitäisi hoitaa lapsenlapsia kuten tähän asti on ollut tapana useissa perheissä eli jonkun on hoidettava lapsia varsinkin nyt, kun Italia alkaa avautua ja ihmiset menevät töihin. Ikävä kyllä moni nainen joutuu luopumaan töistään, koska lapsille ei ole paikkaa, minne mennä koulujen ja tarhojen ollessa kiinni. Yhä kuitenkin yleensä nainen ansaitsee vähemmän perheessä eli siksi nainen jää kotiin. Valtio pyrkii tukemaan perheitä antamalla babysitter-palveluseteleitä ja laatimalla säädöksiä vanhempainvapaista, mutta eivät nämä ratkaisen tilannetta. Nyt monet vanhemmat odottavat pelolla avataanko kesätoimintaa lapsille. Ilman järjestettyä kesätoimintaa perheet ovat pulassa.

Juuri jotkut asiantuntijat totesivat, että tuleva taloudellinen lama iskee nimenomaan naisiin. Vuoden 2019 väestölaskennan mukaan naisten työllisyysaste Italiassa oli EU:n alhaisin eli 56,2 %, Suomessa vuonna 2018 naisten työllisyysaste oli 70,6 %. Iso ero on nuorten naisten työllisyydessä – Italiassa naisten työttömyys ikäluokassa 15–24 vuotta on 34,8 % kun EU:n vastaava luku on 14,5 %. Jos vertaillaan perheellisten naisten ja miesten työllisyyttä Italiassa ero on yksi suurimmista Euroopassa. Euroopassa ero on 18,8 prosenttipistettä ja Italiassa ero on yli 28 prosenttipistettä.

Hämmästyttävintä on, että monet naiset valitsevat casalinga roolin, he haluavat omistautua kodille ja perheelle. Yksi syy on, että alle 3-vuotiaiden julkisen puolen hoitopaikkoja on vähän ja yksityisen puolen maksavat liikaa monelle perheelle ja usein nekin ovat täynnä. Lisäksi koulut ovat kesäisin kiinni 3kk ja kaikilla ei ole isovanhempia, jotka hoitaisivat lapsia vanhempien ollessa töissä. Nyt kun Italian jo ennestään korkea työttömyys pahenee entisestään en näe naisten työllistymismahdollisuuksia kauhean valoisina. Ikävä kyllä yhä Italiassa vallitsee työmarkkinoilla epätasa-arvo ja vaikka nainen perheessä on keskeinen, on ulkopuolinen yhteiskunta miesten. Italiassa puuttuu yhä naisten yleinen emansipaatio. Joskus vuosia sitten äideiltä oli kysytty mitä he toivovat tyttäristään (ammatillisesti) ja vastaus oli velina (TV-ohjelmissa keikistelevät, vähäpukeiset tytöt) ja aviomieheksi mielellään jalkapalloilija (ei tarvitse miettiä urasuunnitelmia).

Tyttäreni kirjoittaa nyt kesällä ylioppilaaksi ja kun kuuntelen hänen italialaisia ystävättäriään huomaan nuorten naisten emansipoituneen. Kaikki suunnittelevat opintoja lukion jälkeen ja osa on hyvinkin uratietoisia. Ehkä tämä äitimyytissä elävä Italiakin vähitellen modernisoituu ja yhteiskunta ymmärtää naisten työpanoksen merkityksen yhteiskunnalle.

 

Lähteet: https://www.ilmessaggero.it/economia/news/censis_italia_ultima_in_ue_per_l_occupazione_femminile-4877732.html

Occupazione femminile: l’Italia è penultima in Europa. Ma alle donne va bene così?