Italialaiset markkinat

markkinat.jpgHarvoin eksyn täällä Italiassa markkinoille. Joskus olen käynyt kuljeskelemassa läpi Comon markkinat, mutta yleensä en osta mitään. Täällähän kaikissa kaupungeissa ja kylissä on ainakin kerran viikossa markkinat. Mutta millaiset ovat italialaiset markkinat? Tämä riippuu varmasti kaupungista ja onko sijainti Pohjois- tai Etelä-Italiassa. Vuodenaika vaikuttaa tietysti tarjontaan.

saronno.jpgTänään eksyin vahingossa markkinoille Saronnossa. Minulla oli pari tuntia aamulla odotusaikaa ja kävellessäni ympäri keskustaa huomasin, että siellä on keskiviikkoisin markkinat. Saronno on noin 40.000 asukkaan kaupunki Lombardiassa, Varesen maakunnassa. Comon moottoritietä ajaessa Saronno on suunnilleen puolimatkassa ajettaessa Milanoon.

saronno_mercato.jpgMarkkinoilta löytää kaikkea. Saronnossa oli todella paljon vihannes- ja hedelmämyyjiä. Comossa taas näkee enemmän vaate- ja kenkämyyjiä, kodin tekstiilejä myyviä on myös useampia. Saronnon markkinat olivat yllättävän isot. Kauppiaita oli kadun kahdella puolella vieri vieressä useamman korttelin matkalla. Vihannekset ja hedelmät näyttivät tuoreilta ja herkullisilta ja lopulta sitten ostinkin kasan erilaisia herkkuja kotiin. Markkinoilla on myös aina ruokapisteitä. Yleisimpiä ovat erilaiset lämpimät paninot, tänään näin friteerattuja sammakonreisiä – en ostanut. Usein myös löytyy koju, josta myydään grillattua kanaa ja ranskalaisia ja muita friteerattuja vihanneksia.

markkinat_2.jpgTänään katselin vähän tarkemmin myyjiä, kun kerran luppoaikaa oli reippaasti ja ilmakin oli kohtalainen. Moni vaatemyyjistä oli ulkomaalainen ulkonäön perusteella. Paljon oli Pohjois-Afrikasta lähtöisin olevia myyjiä. Toisaalta vaikka Italiassa on paljon Afrikasta tulleita ja esim. prostituoituina näkee paljon tummia tyttöjä, markkinoilla ei tainnut olla yhtään tummaihoista myyjää. Sen sijaan näin useamman tummaihoisen, nuoren miehen kerjäävän rahaa lippalakki kourassa.

elemosina.jpgNäitä samanlaisia nuoria miehiä on ilmestynyt tämän talven aikana myös Comon kaduille. He toivottavat yleensä Buongiorno signora ja pitävät lakkia kädessään. Millään lailla he eivät ole aggressivisia ja huomasin muutaman paikallisen jäävän heidän kanssaan juttelemaan eli luultavasti he ovat osa vakiintunutta katukuvaa. En ole saanut selvää mistä he tulevat ja mitä tekevät, koska ihmettelen heidän melko runsasta lukumäärää Comossa ja erityisesti miten he ilmestyivät yhtäkkiä katukuvaan.

polizia_mercato.jpgKatsellessani markkinoita mieleeni nousi kysymys miten joku voi saada siitä elantonsa. Tietyillä rättikojuilla ei näkynyt lainkaan asiakkaita ja samaa olen ihmetellyt Comossa. Hinnat ovat alhaiset eli mistä myyjät hankkivat tuotteensa. Talvella, kun olin juuri muutama päivä aikaisemmin kierrellyt kenkäkaupoissa, näin markkinoilla ihan samanlaiset jalkineet kuin kaupassa olin kokeillut. Kaupassa hinta pyöri 100€ tietämissä, markkinoilla vastaavat maksoivat 32€. Ulkonäkö lähes identtinen, mutta tietenkin merkki oli eri. Aina välillä lehdissä näkee juttua miten talouspoliisi tekee iskuja ja tarkistaa saavatko asiakkaat kutin ostoksistaan. Usein eivät anna kuittia eli paljon markkinoilla on harmaata taloutta (kuten Italiassa yleensäkin).

italomamma_mercato.jpgMarkkinoilla käynti on kuitenkin hauskaa ajanvietettä kiireettömänä luppoaikana. Katsella miten italomammat huolella valitsevat vihanneksia ja miten kalakauppias neuvoo miten joku kala on paras valmistaa, ja aivan varmasti muutama asiakas antaa siihen lisänä vielä omat neuvonsa. Markkinoilla ollessa tuntuu, että on mennyt muutaman vuosikymmenen ajassa taaksepäin. Ihmiset juttelevat keskenään, kaikilla on aikaa ja ilman täyttää yleinen äänien ja tuoksujen sinfonia.

Mainokset

Terrorismin sukupolvi

brussels6.jpgAikomukseni oli kirjoittaa jotain Pääsiäiseen liittyvää. Eilisten uutisten jälkeen en voi olla kirjoittamasta millaisia mietteitä Brysselin tapahtumat herättivät. Ensimmäinen tuntemus oli suru, ajatus ihmisistä, jotka elivät tavallista tiistai päivää ja olivat matkalla töihin, kouluun, lomamatkalle jne. Hetkessä heidän ja heidän läheistensä elämä muuttui peruuttamattomasti, osa loukkaantui vakavasti, moni menetti henkensä. Ikävä kyllä useampi loukkaantunut kantaa fyysisiä ja psyykkisiä jälkiä loppuelämänsä.

300px-Coldwar.pngNäiden ajatusten jälkeen mietteeni menivät omiin lapsiini ja heidän sukupolveensa. Millaisessa maailmassa he joutuvat elämään? Muistan, että itseäni lapsena pelottivat ydinpommit ja silloin elettiin kylmän sodan aikakautta. Televisiossa näytettiin filmejä ydinkatastrofeista ja muistan miten joskus ahdistuin niistä. Neuvostoliitto oli suuri uhka Euroopalle ja maailmalle. Suomi mielisteli Venäjälle säilyttääkseen hyvät välinsä naapurijättiläiseen. Lehdistöä sensuroitiin jne. Kouluissa historian opetus ei ollut aina puolueetonta. Elettiin suomettumisen aikaa. Kaiken tämän olen tosin ymmärtänyt vasta vanhempana. Terroristeja oli  Punainen prikaati Italiassa, muistan vieläkin Aldo Moron kidnappauksen ja murhan. Saksassa oli Punainen armeijakunta. Noihin aikoihin kaapattiin lentokoneita, harvemmin pommeja räjäyteltiin ihmisjoukoissa.

climate_change.jpgOmat lapseni ovat syntyneet Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen ja heille Varsovan-liitto on olemassa vain historiankirjoissa. Ydinpommeista heille tulee mieleen Hiroshima, mutta eivät he niitä koe uhkana. Heille todellisempi uhka on ilmastonmuutos, työttömyys ja ikävä kyllä terrorismi. Tänä päivänä terrorimi on erilaista. Nykyterrorismissa ovat vastakkain kristilliset ja islaminuskoiset – ainakin terroristien mielestä. Omassa nuoruudessani terroristeilla oli puhtaasti poliittiset vaikuttimet, nykyään terroristit oikeuttavat tekonsa uskonnolla. Huolestuttavaa on se, että näistä terroristeista monet ovat kasvaneet Euroopassa, joka tarkoittaa etteivät he edes toisen sukupolven siirtolaisina ole sopeutuneet länsimaiseen kulttuuriin. Tässä vaiheessa on pakko miettiä missä on menty pieleen, miksi Isis onnistuu houkuttelemaan näitä nuoria riveihinsä ja onnistuu radikalisoimaan heidät. Oppivatko omat lapseni katsomaan epäillen jokaista arabitaustaista naapuria? Toivon etteivät vaikka siihenhän terroristit myös pyrkivät, syventämään länsimaalaisten ja arabimaista tulevien välistä kuilua.

multiculturalism-.jpgAlkaako Euroopassa aikakausi, jolloin opitaan pelkäämään terrori-iskua vai olemmeko jo siinä aikakaudessa? Nuoriso haaveilee huomisesta huoletta ja elää päivän kerrallaan. Suorastaan sydämestä ottaa, kun mietin millaisen maailman he aivan pian täältä kotikolosta muuttaessaan kohtaavat. Ehkä heidän pelkonsa muodostuu terrorismista kuten minun sukupolvellani ydinpommeista. Äitinä haluaisin suoda heille rauhallisen maailmaan ja turvallisen elämän. En halua, että he joutuvat joka kerta matkustaessaan tai mennessään kauppakeskukseen miettimään räjähtääkö pommi. Toisaalta tiedän, että jotkut ajattelevat ja pelkäävät jo nyt, ennen Brysselin iskuja.

 

Italian liikenne

liikennekaaos.jpgItaliassa liikennekulttuuri on kaoottinen. Mitä etelämmäksi mennään sitä kaoottisemmaksi liikenne muuttuu. Itse asustan täällä Pohjois-Italiassa ja aluksi paikallinen ajotapa pelotti vaikka täällä kuulema liikenne on vielä rauhallista. Joskus tuntuu, että liikennemerkit ovat lähinnä koristeina tienvarsilla. Esimerkiksi nopeusrajoitukset, kotoamme Comoon nopeusrajoitus on 50 km/h suurimman osan matkaa. Harvoin kuitenkaan ajan tätä nopeutta vaan keskinopeus on yleensä 60-70 km/h riippuen liikenteestä. Nykyään on suorastaan ärsyttävää, jos edessä ajaa joku nopeusrajoituksia noudattaen. Yleensä nämä lainkuuliaiset kuskit ovat Fiat Pandalla ajavia vanhempia naishenkilöitä, joiden ajotaidoissa on monesti muutenkin parantamisen varaa. Monilla moottoriteillä on Safety Tutor-järjestelmä eli järjestelmä mittaa auton keskinopeuden tietyllä välillä. Tämän järjestelmän myötä nopeudet ovat alentuneet ja harvoin nykyään käy niin, että parissa sekunnissa takana on Ferrari pyrkimässä ohi ilman, että olin edes nähnyt sitä taustapeilissä aikaisemmin.

parcheggio.jpgKaupunkiliikenne on luku sinänsä. Jokaisessa risteyksessä on useampi auto rinnakkain riippumatta ajokaistojen määrästä. Yleensä niin monta kuin vain mahtuu ja siitä sitten sovussa käännytään eri suuntiin vuoronperään. Liikenneympyröitä on tullut viime vuosina vähän joka paikkaan ja niissäkin on ihan omat sääntönsä. Tärkein on se, että vilkuttaa ”sisäänpäin” eli pyörimissuuntaan, koska muuten on vaarana saada joku liikenneympyrään pyrkivä kylkeen. Olen nähnyt poliisienkin vilkuttavan näin. Hyvin harvoin olen nähnyt jonkun vilkuttavan oikein poistuessaan liikenneympyrästä. Auton voi jättää käytännössä mihin vain vähäksi aikaa kunhan laittaa hätävilkut päälle. Comossa oli kerran auto seisomassa pääväylän yhdellä kaistalla, jonka seurauksena liikenne puuroutui kun kaistalla ajavien oli yhtäkkiä vaihdettava kaistaa juuri ennen risteystä. Mutta kukaan ei tööttäillyt, koska autohan oli vaan väliaikaisesti pysähtynyt. Kaistanvaihto on joustavaa ja aina löytyy rako halukkaalle. Tyyli ajaa on nopeatempoista ja melko aggressiivista.

tutor.jpgLiikennevalvontaa täällä on vähän. Moottoriteillä on yllä mainitsemani Safety Tutor-järjestelmä ja viime vuosina lähialueille on tullut nopeusvalvontakameroita. Näiden seurauksena liikenne toimii niin, että pylvään lähestyessä lasketaan nopeus 30 km/h (vaikka rajoitus on 50 km/h) ja heti perään kiihdytetään. Olen asunut täällä 16 vuotta ja kertaakaan minua ei ole puhallutettu. Joskus iltamyöhällä näkee ratsioita, mutta niistäkin minut on aina ohjattu eteenpäin ilman puhalluttamista. Täällä pienessä kylässämme jäisi erilaisten kyläjuhlien jäljiltä moni kiinni, mutta kukaan ei ikinä puhalluta tällaisissa tilanteissa. Papparaiset istuvat aamupäivisin baarissa ja ajavat sitten useammaan lasillisen jälkeen lounaalle. Ikinä en ole nähnyt poliiseja puhalluttamassa keskellä päivää. Toisaalta Italiassa on nykyään tosi kovat rangaistukset rattijuopumuksesta. Jos törkeän rattijuopumuksen raja ylittyy, niin menettää auton valtiolle ja ajokortti menee kuivumaan. Lisäksi lieväkin rattijuopumus vie pisteitä ajokortista. Italiassa ajokortissa on tietty määrä pisteitä ja erilaiset rikkomukset vähentävät näitä pisteitä eri määrän. Jos pisteet menevät nollille, on mentävä preppauskurssille autokouluun, jolla sitten saa muutaman pisteen ja vähitellen pisteitä kertyy lisää, jos ajaa ilman liikennerikkomuksia.
GF.jpgSilloin tällöin täällä pysäytetään ja tarkistetaan auton paperit. Samoin Sveitsin rajan läheisyydessä näkee usein Guardia di Finanzan (talouspoliisi) kontrolleja. Tosin kerran kun minut pysäytettiin niin poliisit innostuivat suomalaisuudestani niin, että eivät edes menneet laittomasti ei-kaupallisesta rajasta yli tullutta rekkaa pysäyttämään vaan mieluummin keskustelivat Suomesta ja miten toinen heistä oli ollut 20 vuotta sitten Suomessa. Monta vuotta sitten lähikylän poliisi pysäytti minut viikon sisällä kahdesti. Toisella kerralla minulla oli kiire hakemaan lapsia koulusta, joten sanoin että hän pysäytti minut viikko sitten ja yhä olen sama suomalainen, mutta nyt on kiire hakemaan lapsia. Hän ystävällisesti käski minun jatkaa matkaa ja pysäytti vielä muut autot niin, että pääsin heti tielle. Italiassa kaikkialla on tämä inhimillinen aspekti.

turvavyö.jpgItalialaisten välinpitämättömyys liikenteessä toisaalta ärsyttää ja suututtaa. Lapsia ei useinkaan kiinnitetä turvaistuimiin tai edes turvavöihin vaan lapset hyppelevät ympäri autoa ja välillä myös näkee vauvoja istumassa sylissä etupenkillä. Pitkälti syynä lienee välinpitämättömyys ja tiedotuksen puute koskien liikenneturvallisuutta. Kännyköihin puhutaan surutta vaikka se on kiellettyä. Voisinkin todeta, että ajettaessa Italiassa on parasta unohtaa autokoulun opit. STOP-merkki ei tarkoita, että sen taakse pysähdytään vaan siitä joko liu’utaan vähän hiljentäen tai ajetaan suoraan täydellä vauhdilla. Liikennemerkithän ovat vain koristeita italialaisille.

 

Terveydenhoito Italiassa

ospedaleicona.jpgItalia sijoittuu aina kärkikolmikkoon maailmanlaajuisissa terveydenhoitovertailuissa. Kun vielä asuin Suomessa, ajattelin terveyspalvelujen olevan huippuluokkaa. En kuvitellut Italiassa terveyspalvelujen olevan lähelläkään Suomen tasoa – onhan Italia Etelä-Euroopassa ja yleensähän täällä ajatellaan olevan hällä väliä -meininki. Aika äkkiä nämä käsitykset kuitenkin muuttuivat ja nykyään vannon italialaisen terveydenhoidon nimeen.

docgeorge.jpgEnsimmäinen askel tänne muuttaessa on valita perhelääkäri. Täällä perhelääkäri todellakin on nimensä veroinen eli hoitaa yleensä perheen yli 14-vuotiaat jäsenet. Itse tosin käytin vain vähän aikaa lastenlääkärin palveluja ja valitsin lapsillemme 6-vuotiaana perhelääkärimme lääkäriksi. Yleensä täällä käydään lastenlääkärillä 14-vuotiaaksi asti. Perhelääkäri oppii näin tuntemaan potilaan sairaushistorian ja usein kyselee muidenkin perheenjäsenten voinnin.

ambulatorio.jpgAlkuaikoina perhelääkärillemme ei ollut ajanvarausta vaan vastaanotolle piti mennä vastaanottoaikana ja jonottaa vuoroa. Usein istuin siellä toista tuntia ja sinä aikana ehti nähdä monenlaista kulkijaa. Monesti siellä näkyivät samat henkilöt viikosta toiseen. Muutama vuosi sitten lääkärimme muutti järjestelmää ja nykyään hänelle pitää soittaa aamulla klo 7.30-8.30 ja sopia aika. Tämä toimii hyvin, koska heti pääsee keskustelemaan lääkärin kanssa ja hän osaa sitten sanoa onko tarvetta tulla vastaanotolle vai kannattaako vielä odottaa muutama päivä. Reseptit ja lähetteet hän jakaa vastaanotolla tiettyyn aikaan eli riittää, että puhelimessa kertoo mitä tarvitsee. Vastaanottoajan hän antaa aina samalle päivälle.

depositphotos_31294983-Angry-Doctor---Medical-Cartoon-Vector-Character.jpgItalialaisten lääkärien heikkous on omasta mielestäni tietynlainen ylimielisyys. Joskus tuntuu, että he istuvat norsunluutornissa ja katsovat potilaitaan ylhäältä alaspäin. Oma lääkärimme menetti hermonsa vuosi sitten, kun monien tutkimusten jälkeen uskalsin ehdottaa tietyn viruksen tutkimista verikokeilla. Sitä huudon määrää, jonka tämä omatoimisuuteni sai aikaan. Sen jälkeen olenkin käynyt hyvin vähän hänen luonaan. Voisin toki vaihtaa vaikka heti lääkäriä, mutta en tunne muita alueen lääkäreitä ja tutut eivät ole kauhean hyvää kuvaa muista antanut. Omamme on psykologisista ongelmistaan huolimatta lääketieteelliseltä kannalta hyvä ja tarkka lääkäri. Tosin oma luottamukseni meni niin perusteellisesti, että kysyn aina second opinion tuntemaltamme lääkäriltä. Tämä tuttumme on venäläinen lääkäri ja mielestämme ehkä paras tuntemamme lääkäri. Hän ei ikävä kyllä työskentele julkisella eli kaikkien tutkimusten saamiseksi pitää mennä perhelääkärille.

ambulanza.jpgLombardiassa julkisen puolen erikoislääkärit ja tutkimukset ovat ilmaisia 14-ikävuoteen saakka. Sen jälkeen joutuu maksamaan omavastuun, joka viimeksi käydessäni oli 36€. Kroonisiin sairauksiin kuten astmaan saa lääkkeet ilmaiseksi, jos alhaiset tulot tai jos ei tulojen takia ole vapautettu, joutuu maksamaan 1€ / lääke. Sairaalapäivät ovat ilmaisia. Ensiapu on ilmainen paitsi, jos käynti katsotaan turhaksi eli valkoinen koodi niin joutuu maksamaan 25€. Ambulanssi on ilmainen vaikkei olisi edes hengenhätä kyseessä. Perhelääkärillä käynnit ovat aina ilmaisia ja tarvittaessa moni perhelääkäri tulee myös kotikäynnille.

colpo-daria-3.jpgEhkä terveydenhoito on muotoutunut niin hyväksi, koska italialaiset ovat erittäin sairasatietoisia. Suurin uhkahan täällä on colpo d’aria (=veto). Se aiheuttaa käytännössä 90% sairauksista ja se vaanii ympäri vuoden viatonta kulkijaa joka paikassa. Toinen suosittu diagnoosi kansan keskuudessa on cambio stagione (=vuodenajan vaihtuminen). Jos kumpikaan em. ei sovi niin sitten syynä on freddo (=kylmä). Maha on kipeä tai kurkku on kipeä, koska kylmettynyt. Joka taloudessa on kotona antibiootteja, joita sitten napsitaan miten halutaan. Onneksi olen huomannut, että antibioottien määrääminen on vähentynyt huomattavasti ja ehkä tavalliset ihmisetkin vähitellen ymmärtävät mitkä riskit turhien antibioottien syömiseen liittyy.

medico.pngLopuksi muistuttaisin, että kaikki kokemukseni liittyvät terveydenhoitoon Lombardiassa, Pohjois-Italiassa. Mikä tilanne on Etelä-Italiassa en tiedä, uutisten mukaan siellä on ongelmia enemmän ja hoitovirheitä liikaa. Viime kädessä kuitenkin hoito riippuu lääkäristä ja kuten kaikkialla myös täällä on hyviä ja huonoja lääkäreitä. Pääasiassa olen kohdannut päteviä ja hyviä lääkäreitä, mutta jokunen huonokin on osunut tielle.

Italialainen koulu

scuola.jpeg

Italialaisesta koulusta voisi kirjoittaa romaanin. Muistan hyvin, kun esikoinen oli ensimmäisellä luokalla ala-asteella ja juuri ennen kesäloman alkua opettaja antoi ison harjoituskirjan tehtäväksi. Suomalaisena äitinä ja paikallisia tapoja tuntemattomana ajattelin viattomasti, että harjoitukset olivat ylimääräistä, joita esikoinen voisi tehdä kesällä mielen mukaan. Ehei, syksyllä kuulin, että ne olivatkin olleet kesäläksyjä. Italiassa oppilaat saavat kesäksi ison kasan läksyjä tehtäväksi. Onhan täällä pitkä 3 kk kestävä kesäloma ja ymmärrän, että joitakin harjoituksia on ihan hyvä tehdä, mutta usein opettajat antavat niin paljon tehtäviä, että lomailu muuttuu koulunkäynniksi. Kesäläksyt ovat täällä ikuinen keskustelunaihe äitien kesken, osa kannattaa ja osa vastustaa. Muutenkin italialaisissa kouluissa annetaan paljon läksyjä. Ala-asteelta alkaen on tavallista, että oppilailla kuluu pari tuntia päivässä läksyihin. Tosin tämä riippu opettajasta ja koulusta.

materiale_scolastico.jpgEsikoisen siirtyessä yläasteelle opin, että äitien oletetaan koulun alkaessa kuluttavan ensimmäiset päivät ostamassa koulutarvikkeita. Heti ensimmäisenä päivänä hän sai pitkän listan tavaroista, jotka piti hankkia. Seuraavana päivänä jonkun toisen aineen opettaja oli antanut listan jne. No, eihän äideillä tietenkään muutakaan tekemistä ole, kuin juosta ostamassa mitä ihmeellisimpiä tarvikkeita jälkikasvulleen.Täällä jo yläasteella pitää ostaa valtava määrä tarvikkeita taidetunneille. Ymmärrän, että taidelukiossa tarvitaan erityistarvikkeita, mutta en sitä miksi jo yläasteella. Lisäksi täällä yläasteella kaikilla on sellainen aine kuin tekninen piirustus. Tiedän, että geometra (rakennusmestari) on arvostettu ammatti ja moni jatkaakin yläasteelta tekniseen oppilaitokseen opiskelemaan. Siltikään en ymmärrä miksi sitä pitää kaikkien opiskella yläasteella.

colloqui.pngItalialaisessa koulussa oletetaan, että vanhemmat käyvät muutaman kerran vuodessa keskustelemassa opettajien kanssa henkilökohtaisesti. Kaikilla opettajilla on vastaanottoaika kerran viikossa aamupäivisin ja lisäksi kaksi kertaa vuodessa koulut järjestävät iltatilaisuuden, jossa kaikki opettajat ovat läsnä. Nämä iltatilaisuudet ovat kaameita, koska jonottamiseen yhdelle opettajalle kuluu helposti yli tunti eli hyvällä tuurilla illan aikana ehtii jutella 2-3 opettajan kanssa. Tosin jonottaessa on hyvä aika tutustua muiden oppilaiden vanhempiin ja kuulla kaikki mahdolliset opettajiin liittyvät juorut.

insegnante_rigore.jpgKieltenopetus on keskimäärin heikkotasoista italialaisissa kouluissa. Englannin opetus alkaa täällä heti ensimmäisellä luokalla. Ala-asteella tyttäreni kävi Montessori-yksityiskoulua ja siellä todella panostettiin englantiin. Heillä oli aina läsnä englantia äidinkielenään puhuva opettaja ja viimeisenä vuonna he opiskelivat mm. maantietoa englanniksi. Ikävä kyllä useimmiten ala-asteen opettajat eivät osaa englantia kauhean hyvin ja siksi opetuksen taso on huono. Yläasteella aloitetaan kielioppi alusta ja yläasteen jälkeen seuraavalla kouluasteella taas alusta. Nyt tyttäreni lukiossa hänellä on englannin opettaja, joka ei osaa englantia. Tyttäreni korjaa välillä opettajan virheitä (ei aina uskalla) ja välillä yrittää olla nauramatta opettajan hirvittävälle ääntämiselle. Englannin puhuminen on italialaisille jonkinlainen kollektiivinen trauma. Usein tuntuu, että vanhempien mielestä koulun tärkein aine on englanti.

Montessori.gifItaliassa on julkisten koulujen lisäksi useita yksityiskouluja. Suurin osa yksityiskouluista on katolisia, joissa osassa on yhä nunnia/munkkeja opettajina. Itse ajattelin ennen Italiaan tuloa, että yksityiskoulut ovat tasoltaan parempia kuin julkiset. Täällä olen oppinut, että monet yksityiskoulut ovat tasoltaan huonoja – vanhemmat laittavat lapsensa sinne, koska maksamalla kalliisti lapsia ei jätetä luokalle. Toki löytyy hyviäkin yksityiskouluja ja sitten esim. Montessori-kouluihin vanhemmat laittavat lapsensa metodologian vuoksi.

Colosseum.jpgItalialaiset koulut antavat hyvän yleissivistyksen. Historia on tärkeä aine ja tämä maahan on täynnä historiaa. Lisäksi taidehistoriaa opiskellaan erillisenä aineena ja myönnän, että keskivertoitalialainen tietää paljon enemmän taiteesta kuin itse tiedän. Minun aikanani koulussa taidehistoria oli osa historiaa ja yleensä ne sivut hypättiin yli ja siirryttiin opiskelemaan seuraava sotaa. Italiassa taas tuntuu, että historiaa opiskellaan tarkasti keskiaikaan asti, nykyaikaa ei sitten pahemmin ehditäkään opiskelemaan. Joskus ajattelen, että Italia on unohtunut Rooman valtakunnan aikaan ja tarvitsisi vähän ravistelua, että heräisi nykyaikaan.

 

Italialainen baari

Itgiocatori1-1375718076.jpgaliassa baari on monesti olohuoneen jatko. Kun aamulla teen kävelylenkin, lähibaarissa istuvat vanhat ukot pelaamassa korttia ja juomassa valkoviiniä. Nimenomaan heillä on aina valkoviinilasi edessään, ei ikinä olutta. Siellä nämä papat istuvat kunnes kello lähestyy lounasaikaa ja he lähtevät kotiin lounaalle. Ikinä siellä ei näy vanhoja naisia, nämä mummot häätävät aamulla miehet ulos ja huolehtivat sitten itse siivouksesta ja ruoanlaitosta. Usein he valmistavat lounaan myös lastenlapsilleen, jotka pääsevät koulusta aikaisin. Jos suvussa on alle tarhaikäisiä lapsia, aamuisin näkee miten papat ulkoiluttavat heitä ja mummot ovat kotona siivoamassa ja valmistamassa lounasta.

HAPPY-HOUR_LOM.jpgIltapäivisin baareihin pyrähtävät töistä palaavat miehet. Samalla kun he nauttivat aperitivon he voivat syödä erilaisia pikkupurtavia. Monissa baareissa on pöytä, josta asiakkaat voivat käydä vapaasti hakemassa pikkupurtavaa. Joissakin baareissa pöytään tuodaan pikkupurtavaa ja aina ainakin korillinen perunalastuja. Lasten ollessa pieniä heille tuotiin yleensä iso korillinen perunalastuja ja useimmiten vielä se kori täytettiin, jos ehti tyhjentyä. Itse en ole vielä ymmärtänyt miten tällainen konsepti voi olla kannattavaa, koska joskus tarjoilut ovat todella laadukkaita ja runsaita. Jos itse otan lasillisen proseccoa ja syön useamman leivän, joissa päällä leikkelettä ja napsin samalla perunalastuja ja oliiveja, maksan kuitenkin yleensä sen 3-5€ riippuen vähän baarista.

bargiovani.jpgMyöhään illalla baareissa näkee varsinkin perjantaisin ja lauantaisin nuorisoa, jotka ovat lähdössä iltaa viettämään kavereiden kanssa. Aina joukkoon kuitenkin mahtuu pariskuntia, jotka ovat viettämässä iltaa ja lapsiperheitä. Täysin tavallista on siis, että baarissa on lapsiperheitä, keski-ikäisiä pariskuntia, teinejä ja nuoria aikuisia samaan aikaan ja kaikki sulassa sovussa. Ketään ei ihmettele lasten oleskelua siellä, koska Italiassa lapset ovat osa elämää heitä ei ole tarve erottaa tavallisesta elämästä. Ja kyllä, lapset näkevät vanhempien nauttivan alkoholia enkä usko heidän siitä pahemmin traumatisoituvan. Yleensä kukaan ei ole juovuksissa, melutaso on kova kuten aina kun pari italialaista laitetaan samaan tilaan ja kun italialaisia on useampi kymmen samassa tilassa, melutaso on korvia huumaava.

cappuccino.jpgAlkuaikoina joskus selitin Suomen sukulaisille, että menen tyttäreni kanssa baariin odottamaan tarhan aukeamista kun esikoinen oli viety kouluun. Luulen, että muutaman kerran lausahdukseni aiheutti vähän hämmästystä kunnes sukulaisetkin ovat täällä käydessään oppineet, että suomalainen ja italialainen baari ovat kaksi eri asiaa. Nyt kouluikäisinä teinini usein pysähtyvät koulumatkalla baariin odottaessaan bussia tai aamulla ennen koulun alkamista. Itselläni vakiobaari on vaihtunut yleensä lasten harrastusten mukaan. Tällä hetkellä istun tyttären kanssa Comon keskustassa yhdessä baarissa odottamassa isoveljeä teatterikurssilta. Baarin omistaja antaa oikeat juomat nykyään kysymättä ja tässä baarissa tarjoillaan aina pizzapaloja ja perunalastuja. Comon keskustassa on myös yksi enemmän viineihin erikoistunut baari, jossa juoman painikkeksi tuodaan iso lautasellinen leikkeleitä ja leipää. Aikoinaan yhdessä baarissa runsaan buffetin lisäksi pöytään tuotiin silloin tällöin uunituore pizza. Täällä voikin halutessaan syödä illallisen baarissa halvalla.

 

 

 

Byrokratian kiemuroissa

Vaikka olen asunut Italiassa yli 15 vuotta, tällä kertaa Italian byrokratia yllätti täysin. Italiassa on tunnetusti vain yksi urheilulaji, jolla on merkitystä. Puhumme siis jalkapallosta. Tytärtämme pyydettiin maalivahdiksi yhteen tyttöjoukkueeseen. Seuran pitää rekisteröidä tyttö Italian jalkapalloliittoon (FIGC), jonka alaisuudessa ko. seura pelaa. Taustaksi voin kertoa, että tyttärellämme on vain Suomen kansalaisuus, mutta hän on syntynyt täällä Italiassa ja elänyt koko pitkän elämänsä, 14 vuotta, täällä. Seura antoi meille luettelon tarvittavista dokumenteista: syntymätodistus, todistus residenssistä, todistus perhetilanteesta, kopio passista, lääkärintodistus urheilua varten, kaksi valokuvaa. Lääkärintodistus Italiassa vaaditaan aina kilpaurheiluun ja seura maksaa sen. Meillä se oli jo valmiina, kun tyttö harrastaa myös yleisurheilua. Muut asiakirjat sain kunnantoimistosta.

Risultati immagini per burocraziaSeuran jäsenvastaava meni viime perjantaina Milanoon viemään asiakirjoja ja hoitamaan ilmoittautumisen. Sain soiton iltapäivällä – ilmoittautuminen ei onnistunut. Koska kyseessä on ulkomaalainen (ei mitään merkitystä, että olemme EU:ssa), tarvitaan lisää asiakirjoja. Kopiot vanhempien passeista, kopiot oleskeluluvista, todistus työnteosta Italiassa ja ilmoitus vanhemmilta ettei tytär ole pelannut jalkapalloa missään suomalaisessa seurassa (joka viikko tyttö tietysti lentelee Suomeen harjoituksiin). Tässä vaiheessa aloin menettämään malttini. Mitä merkitystä työnteollamme on tyttären jalkapallon kanssa? FIGC:n sivuilla lukee, että pyritään estämään perheiden muuttamista alaikäisten jalkapalloilun vuoksi Italiaan eli toisin sanoen estää juniorien riistäminen taloudellisesti myöhemmin.

Risultati immagini per EU

Itse kaipaisin vähän järjen käyttöä liitossa. Jos juniori on syntynyt Italiassa, niin kuinka suurella todennäköisyydellä olemme täällä tyttären jalkapalloilun vuoksi. EU:n yksi idea on ollut, että EU-kansalaisilla on teoriassa samat oikeudet kuin ko. EU-maan omilla asukkailla. Jalkapalloa tämä ei selvästikään koske, itse asiassa FIGC ei tee eroa EU:sta ja sen ulkopuolelta tulevien välillä. Samat asiakirjat vaaditaan molemmilta. Tällä viikolla sitten yritän kasata kaikki asiakirjat ja jos kaikki menee hyvin, niin perjantaina tyttö saadaan rekisteröityä.

Risultati immagini per paaviMuussa tapauksessa pitänee ottaa yhteyttä Paaviin ja pyytää korkeampia voimia avuksi.

Italialaisen elämänmenon tarkastelua pilke silmäkulmassa