Italialainen arktinen kylmyys

IMG_1160.JPGKuinka usein olenkaan kuullut kommentin, että suomalaisena minulla ei voi olla ikinä kylmä. Juuri tänään yksi oppilaani totesi, että säätiedotukset lupaavat kylmää täksi viikoksi. Samaan hengenvetoon hän totesi, että niin minullehan nämä lämpötilat ovat vielä kuumia. Totuus on hieman tästä poikkeava. Olen varsinainen vilukissa, kotona mieheni vääntää termostaattia alaspäin ja hetken päästä menen vääntämään taas sitä ylöspäin. Öisin täkin lisäksi tarvitsen viltin ja vielä ei edes ole öisin miinusasteita. Tällainen olen ollut koko ikäni, rakastan mm. tulikuumaa suihkua.

IMG_1159.JPGOtsikossa mainitsemani arktinen kylmyys tarkoittaa, että lämpötila laskee ALLE NOLLAN. Aamulla maa saattaa olla paikoin kuurassa ja vesikipossa ohut jääkerros. Italialaisille tämä on jo arktista kylmyyttä, josta säätieteilijätkin varoittelevat. Lapset puetaan pieniksi Michelin-ukoiksi, aikuiset piiloutuvat ison kaulahuivin uumeniin. Tarhoissa lapset pysyvät sisällä, koska ulkona on arktinen kylmyys.

 

IMG_1182.JPGTäällä Pohjois-Italiassa on autossa oltava kitkarenkaat tai ketjut takakontissa marraskuun puolivälistä alkaen. Mutta Italiassa nämäkin määräykset ovat jopa kunta kohtaisia. Huomasin, että Comon kaupungissa talvivarusteet on oltava autossa 15.11.2016 –  15.3.207, Comon provinssissa taas 15.11.2016 –  15.4.2017. Lombardiassa talvivarustelupakko on 1.11.2016 – 30.4.2017, mutta oletettavasti suurimmalla osalla kunnista on omat määräykset. Suomalaisella logiikalla varustetulle henkilölle tämä yksinkertaisten asioiden monimutkaistaminen aiheuttaa ihmetystä. Minullakin on auton takana ketjut, jos poliisi haluaa tarkastaa. Siitä ei kyllä minulla ole aavistustakaan miten ne laitetaan paikoilleen, mutta tarpeen vaatiessa luotan, että joku teiden ritari pysähtyy auttamaan tai sitten etsin Youtubesta videon. Ylihuomenna kuitenkin minulla on aika talvirenkaiden vaihtoon. Meillä on kesä- ja talvirenkaat, mutta vain yhdet vanteet ja siksi joka vuosi joudun viemään auton renkaiden vaihtoon. Nuorena Suomessa asuessa vaihdoin itse renkaat tai ainakin periaatteessa tiesin miten se tehdään. Italialaisille tämäkin on draama, koska heille elämä on yhtä suurta draamaa ja komediaa vuorotellen.

 

 

Mainokset

Uskonto ja Italia

religione_scuola.jpg Yleinen  käsitys on, että Italia on erittäin katolinen maa. Sijaitseehan Vatikaani keskellä Italian pääkaupunkia Roomaa. Eurispesin tutkimuksen mukaan tammikuussa 2016 71,1% italialaisista ilmoitti olevansa katolisia. Aktiivisia uskonnon harjoittajia näistä on 25,4%. Yli 40% on sitä mieltä, että katolinen kirkko puuttuu liikaa esim. oikeuteen tehdä abortti, ottaa avioero jne. Suomessa kirkkoon kuuluu 72,9%. Mutta miksi Italiaa pidetään niin perikatolisena maana? Tähän lienee monia syitä. Yksi syy on varmasti Vatikaani eli katolisen kirkon pääpaikka, joka sijaitsee Italiassa. Lisäksi onhan katolinen kirkko yhä hyvin vaikutusvaltainen täällä vaikka italialaiset ovat maallistuneet. Italiassa valtio ja kirkko ovat erillään ja kouluissa uskonnon opiskelu on vapaaehtoista. Toisaalta uskonnonopettajat kouluissa ovat kirkon valitsemia ja valtion maksamia.

cresima.jpgTänään osallistuin elämäni toisiin italialaisiin hautajaisiin. Kirkko oli aivan täynnä kuten aikaisemmallakin kerralla, kun olin hautajaisissa. Täällä surevaa ei jätetä yksin vaan koko kylä osallistuu suruun ja juuri tulemalla hautajaisiin halutaan osoittaa, että suru on yhteinen. Italialaiset tulevat hautajaisiin arkivaatteisiin pukeutuneina. Messu kesti noin 30 minuuttia ja koska en ole ikinä perehtynyt katolisiin kirkonmenoihin, suurin osa tapahtumista oli minulle vieraita. Kiinnitin huomioita, että hautajaisväki osasi ulkoa kaikki vuorolaulut ja vastaukset, mutta täällähän lapset opiskelevat katekismusta noin 7-vuotiaasta alkaen pari vuotta. Sitten 9-10 -vuotiaina on prima comunione, jossa myös lapset ensimmäisen kerran tunnustavat syntinsä papille. Tämän jälkeen 12-14 -vuotiaana heillä on cresima, johon valmistautuminen kestää myös noin 2 vuotta. Tosin keväällä kuulin, että yksi tuttu tyttö teki molemmat 11-vuotiaana samana viikonloppuna eli tämäkin vaihtelee seurakunnasta toiseen. Tähän verrattuna suomalainen rippikoulu on helppo ja vaivaton.

cimitero.jpgNäissä hautajaisissa pappi oli erittäin vanha ja huonokuntoinen, välillä tuli mieleen selviikö pappi hengissä näistä hautajaisista. Onneksi kuoripojat tukivat pappia kävelyssä ja auttoivat häntä istumaan ja nousemaan seisomaan. Messun jälkeen hautajaisväki kerääntyi kirkon ulkopuolelle ja lähiomaiset hyvästelivät vielä vainajan ennen arkun viemistä hautausmaalle. Tämän jälkeen kaikki menivät esittämään vielä surunvalittelunsa lähiomaisille. Usein vainaja saatetaan kulkueena hautausmaalle, jos vainaja haudataan kylän hautausmaalle. Italiassa on yleisempää, että vainaja haudataan seinässä olevaan tilaan.

doncamillo.jpgArkielämässä uskonto näkyy lähinnä juuri siinä, että kesäisin kirkko järjestää esim. omassa kylässämme kesäleirin lapsille yhdessä kunnan kanssa. Vanhemmat ihmiset käyvät kirkossa sunnuntaisin –  papat tapaavat baareissa, mammat tapaavat kirkossa. Molemmissa tarkoituksena on jutella ja juoruta tuttujen kanssa. Tiettyä tekopyhyyttä minusta edustaa se, että paikallinen ilmoituslehdykkä julkaisi jokunen vuosi sitten jutun miten kylän pappi oli päättänyt jättää työnsä ja siirtyä meditoimaan Assisiin. Itse en epäillyt mitään, kun en edes tuntenut pappia. Muutaman vuoden päästä kuulin, että tämä pappi oli saattanut yhden kylän naisista raskaaksi. He menivät naimisiin ja muuttivat muualle asumaan. Näitä pappien lapsia kuulema riittää ympäri Italiaa. Katoliset papithan eivät saa mennä naimisiin ja he lupautuvat selibaattiin. Lisäksi täällä käy pappi siunaamassa talot, kerran meillä on käynyt pappi kysymässä haluammeko talon siunauksen.

messa.jpgAikoinaan kun tyttäreni pelasi jalkapalloa paikallisen kirkon alaisuuteen kuuluvassa joukkueessa päätin, että neidille tekee hyvää tutustua kerran katoliseen messuun. Pappi huomasi tyttäreni kaikkien poikien joukossa ja aivan varmasti tiesi ettei tyttö ollut ikinä käynyt missään katekismuksessa ym. Niinpä hän pyysi tyttäreni ja yhden pojan sytyttämään adventtikynttilän alttarilla. Näin miten vaivautunut tyttäreni oli ja messun jälkeen hän totesi: ”Tämä oli viimeinen kerta, kun osallistuin messuun”. Itseäni häiritsi, että yksi joukkueen vastuuhenkilöistä selitti minulle kirkkain silmin, miten tämä tyttäreni kutsuminen kynttilään sytyttämään oli varmasti ennen siitä, että tyttäreni tulee vielä olemaan hyvin aktiivinen kirkossa.

papa.jpgVaikka Italia on virallisesti maallinen ”laico” valtio, niin kyllä täällä aina uutisoidaan paavin matkoista ja tekemisistä. Parasta oli vuosia sitten, kun tuli ylimääräinen uutislähetys jossa kerrttiin paavin aikovan matkustaa seuraavana vuonna johonkin maahan. Silloin ymmärsin miten tärkeä paavi ja Vatikaani ovat Italiassa. Tämä on myös ongelmallista, koska monet katoliset lääkärit julkisissa sairaaloissa kieltäytyvät tekemästä abortteja. He siis saavat rahaa maalliselta taholta, mutta he saavat vedota uskonnolliseen vakaumukseensa kieltäytyessään tekemään heidän ammattiin kuuluvia toimenpiteitä. Myös joissakin katolisissa kouluissa ei anneta mitään seksuaalivalistusta. Ainakin täällä Pohjois-Italiassa yläasteella koulu järjesti ulkopuolisen tahon kanssa projektin seksuaalisuudesta oppilaille.Kuten monet lukijoista tietävät Keski-Italiaa kohtasi raju maanjäristys iime viikolla ja kuolleita on jo lähes 300. Eilen tuli uutisissa miten tilapäisessä telttaleirissä järjestettiin messu eli kyllä tämä Italia on hyvin vahvasti katolinen maa, varsinkin maaseudulla.

 

 

Italialaista elämänmenoa

Risultati immagini per viaggiare con macchinaJoskus on ihana heittäytytä turistiksi kotimaassaan. Jouduimme matkaamaan Roomaan hankkimaan nuorisolle uudet passit. Samalla hyödynsimme tilaisuuden tavata sukulaisiani, jotka olivat sopivasti lomalla Umbriassa. Siispä yhtenä kauniina päivänä lähdimme autolla kohti Umbriaa, meiltä sinne on matkaa vähän yli 500 km. Onneksi Italiassa on hyvät moottoritiet niin matka sujui joutuisasti vaikka nykyään pitää vähän hillitä kaasujalkaa, kun useimmilla mootoriteillä on käytössä Safety Tutor-järjestelmä.

Risultati immagini per mangiare emilia romagnaMatkalla pysähdyimme lounaalle pieneen San Carlo -kylään Emilia Romagnassa. Kylässä aika oli pysähtynyt 20 vuotta sitten. Yhtään ruokapaikkaa ei näkynyt päätien varrella. Lopulta menimme kirkon vieressä olevaan baariin ja sieltä he ohjasivat meidät pieneen ruokapaikkaan. Missään ei lukenut, että sieltä saisi ruokaa ja aluksi epäilimmekin eksyneemme yksityistalon pihalle. Meidän lisäksi yksi papparainen söi siellä ruokaa. Söimme 4 pasta-annosta, mozzarella-tomaattisalaatin, 2 Coca-Colaa, litran vettä, puoli litraa viiniä, kaksi jäätelöä, kaksi kahvia. Kun menin maksamaan en ollut uskoa hintaa –  32 euroa. Kokemuksena ihastuttava juuri kylän uneliaisuuden vuoksi. Mieleeni tuli Fellinin filmeistä tutut italialaiskylät, joissa kaikki tuntevat toisensa ja joissa mitään ei tapahdu varsinkaan kuumimpaan aikaan kesällä.

Umbriassa majoitumme Folignoon ja vaikka olemme usein käyneet Umbriassa emme olleet ikinä käyneet Folignossa. Viehättävä pikkukaupunki. Seuraavana päivänä otimme paikallisjunan Roomaan.

 

 

 

Roomahan sattuu olemaan ehdoton suosikkikaupunkini. Jokin Roomassa jaksaa viehättää kerrasta toiseen. Tällä kertaa kyllä oli tukahduttavan kuuma ja vaikka emme nähtävyyksiä kierrelleet tuli kuitenkin käyveltyä varmaan 10 km paahtavassa helteessä. Toisaalta mikään ei ole niin ihanaa kuin tarkkailla roomalaista katunäkymää. Turistit näyttivät nääntyneiltä ja roomattaret aina tyylikkäiltä. Miehet kulkivat puvut päällä 35 asteen helteessä ja kieltämättä muutamat näyttivät vähän nuupahtaneilta. Villa Borghesessa kaskaiden siritys oli korvia huumaavaa. Ehkä juuri tämä on mielikuva, joka edustaa itselleni Etelä-Eurooppaa – kuuma aurinko ja kaskaiden siritys. Takaisin otimme myös junan. Terminillä luki mistä juna lähtee –  onneksi olimme kerrankin ajoissa, koska asemalla piti kävellä 200 m pitkin laituria, että pääsi junalle. Valittuamme paikat konduktööri toesi, että siinä osassa vaunua ilmastointi ei toimi, joten vaihdoimme paikat viileämpään osaan. Juna oli lopulta Folignossa yli 30 min myöhässä ja kieltämättä ilmastoinnista huolimatta olimme iloisia päästyämme pois junasta.

Umbriassa kävimme pikaisesti Perugiassa haistelemassa Umbria Jazz -festivaalin tunnelmia ja ihan kivaa musiikkia kuulimmekin kaduilla. Viimeisenä päivänä kävimme pienessä, idyllisessä Spellon kylässä lähellä Assisia. Spellossa oli taas paahtavan kuuma. Spello oli kivitaloineen tyypillinen italialainen pikkukylä. Kapeat kujat mutkittelivat pitkin kylää ja aurnko paahtoi kivisiä seiniä. Ja tietysti kaskaat sirittivät.

Italian ihmemaa

paratie2.jpgTuhannet turistit vuodessa tulevat Comoon katsomaan Lago di Comoa, joka on valittu myös maailman kauneimmaksi järveksi. Como-järvi on kaunis järvi vuorten keskellä, kauniilla ilmalla järven kauneus on mykistyttävä – kaukana taustalla näkyvät lumihuippuiset Alpit. Mieleni lepää katsellessa ympäröiviä vuoria ja järveä. Ikävä kyllä tällä hetkellä turisti, joka kävelee Comossa järven rantaa keskustassa, ei järveä kunnolla näe –  tulvasuojien rakennusmaa estää näkymät. Yksi entinen Como-järvellä asuva jalkapalloilija sponsoroi pienen viherikön, josta on näkymä järvelle ja myöhemmin tätä sponsorointia on jatkanut paikallinen Comon ystävät -seura.

corruzione2.jpgMiksi sitten työt ovat kestäneet 8 vuotta ja loppua ei näy? Pääsemme tämän maan ikuisuusaiheeseen eli korruptioon. Entinen kaupungin pormestari ja nykyinen ovat poliisin tutkinnan kohteina. Tukinnan alaisina on myös muutama muu projektiin osallistunut virkamies. Alunperin rakennusprojektin toteuttajaksi valittu yritys on jo ehtinyt mennä kumoon ja sen jälkeen onkin ollut yhtä sotkua.

cartoline_renzi.jpgNyt vihdoinkin tavalliset kansalaiset ovat kyllästyneet tähän projektiin ja muutama viikko sitten aloitettiin postikorttikampanja ”Haluamme järvemme takaisin”. Paikallislehden välissä oli Italian pääministerille osoitettu postikortti, jossa pyydetään hallitusta puuttumaan projektiin, että comolaiset ja turistit saisivat taas ihailla maailman kauneinta järveä.
emergenza-maltempo-lungolago-gia-a-mollo-allagata-piazza-cavour_19740782-272f-11e6-863f-463936b25759_700_455_big_story_linked_ima.jpgTänään tätä kirjoittaessani Como-järvi uhkaa tulvia Comon keskuspiazzalle. Vielä muutama sentti sadetta lisää ja katastrofi on valmis. Nyt niitä tulvasuojia kerrankin tarvittaisiin. Sinänsä täysin turha projekti, koska itse muistan viimeksi noin 10 vuotta sitten järven tulvineen keskuspiazzalle. Keskuspiazza kyllä tulvii aina ukkoskuuron iskiessä, mutta tämä johtuu vain riittämättömästä viemäröinnistä, ei järvestä. Tällä hetkellä järvi on tulvinut yhdelle kahdesta järven viertä kulkevasta ajokaistasta ja jalkakäytävälle ja kuten sanottu, jos sadetta tulee lisää niin mahdollisesti tänään illalla järvi tulee yli äyräiden ja liikenteelle se tarkoittaa suuria ongelmia. Comossa liikenne kiertää yhteen suuntaan historiallisen keskustan ulkopuolella ympäri keskustan ja tämä järven rantaa kulkeva tie on osa tätä kierrosta, gironea.

 

Italialaiset markkinat

markkinat.jpgHarvoin eksyn täällä Italiassa markkinoille. Joskus olen käynyt kuljeskelemassa läpi Comon markkinat, mutta yleensä en osta mitään. Täällähän kaikissa kaupungeissa ja kylissä on ainakin kerran viikossa markkinat. Mutta millaiset ovat italialaiset markkinat? Tämä riippuu varmasti kaupungista ja onko sijainti Pohjois- tai Etelä-Italiassa. Vuodenaika vaikuttaa tietysti tarjontaan.

saronno.jpgTänään eksyin vahingossa markkinoille Saronnossa. Minulla oli pari tuntia aamulla odotusaikaa ja kävellessäni ympäri keskustaa huomasin, että siellä on keskiviikkoisin markkinat. Saronno on noin 40.000 asukkaan kaupunki Lombardiassa, Varesen maakunnassa. Comon moottoritietä ajaessa Saronno on suunnilleen puolimatkassa ajettaessa Milanoon.

saronno_mercato.jpgMarkkinoilta löytää kaikkea. Saronnossa oli todella paljon vihannes- ja hedelmämyyjiä. Comossa taas näkee enemmän vaate- ja kenkämyyjiä, kodin tekstiilejä myyviä on myös useampia. Saronnon markkinat olivat yllättävän isot. Kauppiaita oli kadun kahdella puolella vieri vieressä useamman korttelin matkalla. Vihannekset ja hedelmät näyttivät tuoreilta ja herkullisilta ja lopulta sitten ostinkin kasan erilaisia herkkuja kotiin. Markkinoilla on myös aina ruokapisteitä. Yleisimpiä ovat erilaiset lämpimät paninot, tänään näin friteerattuja sammakonreisiä – en ostanut. Usein myös löytyy koju, josta myydään grillattua kanaa ja ranskalaisia ja muita friteerattuja vihanneksia.

markkinat_2.jpgTänään katselin vähän tarkemmin myyjiä, kun kerran luppoaikaa oli reippaasti ja ilmakin oli kohtalainen. Moni vaatemyyjistä oli ulkomaalainen ulkonäön perusteella. Paljon oli Pohjois-Afrikasta lähtöisin olevia myyjiä. Toisaalta vaikka Italiassa on paljon Afrikasta tulleita ja esim. prostituoituina näkee paljon tummia tyttöjä, markkinoilla ei tainnut olla yhtään tummaihoista myyjää. Sen sijaan näin useamman tummaihoisen, nuoren miehen kerjäävän rahaa lippalakki kourassa.

elemosina.jpgNäitä samanlaisia nuoria miehiä on ilmestynyt tämän talven aikana myös Comon kaduille. He toivottavat yleensä Buongiorno signora ja pitävät lakkia kädessään. Millään lailla he eivät ole aggressivisia ja huomasin muutaman paikallisen jäävän heidän kanssaan juttelemaan eli luultavasti he ovat osa vakiintunutta katukuvaa. En ole saanut selvää mistä he tulevat ja mitä tekevät, koska ihmettelen heidän melko runsasta lukumäärää Comossa ja erityisesti miten he ilmestyivät yhtäkkiä katukuvaan.

polizia_mercato.jpgKatsellessani markkinoita mieleeni nousi kysymys miten joku voi saada siitä elantonsa. Tietyillä rättikojuilla ei näkynyt lainkaan asiakkaita ja samaa olen ihmetellyt Comossa. Hinnat ovat alhaiset eli mistä myyjät hankkivat tuotteensa. Talvella, kun olin juuri muutama päivä aikaisemmin kierrellyt kenkäkaupoissa, näin markkinoilla ihan samanlaiset jalkineet kuin kaupassa olin kokeillut. Kaupassa hinta pyöri 100€ tietämissä, markkinoilla vastaavat maksoivat 32€. Ulkonäkö lähes identtinen, mutta tietenkin merkki oli eri. Aina välillä lehdissä näkee juttua miten talouspoliisi tekee iskuja ja tarkistaa saavatko asiakkaat kutin ostoksistaan. Usein eivät anna kuittia eli paljon markkinoilla on harmaata taloutta (kuten Italiassa yleensäkin).

italomamma_mercato.jpgMarkkinoilla käynti on kuitenkin hauskaa ajanvietettä kiireettömänä luppoaikana. Katsella miten italomammat huolella valitsevat vihanneksia ja miten kalakauppias neuvoo miten joku kala on paras valmistaa, ja aivan varmasti muutama asiakas antaa siihen lisänä vielä omat neuvonsa. Markkinoilla ollessa tuntuu, että on mennyt muutaman vuosikymmenen ajassa taaksepäin. Ihmiset juttelevat keskenään, kaikilla on aikaa ja ilman täyttää yleinen äänien ja tuoksujen sinfonia.

Terrorismin sukupolvi

brussels6.jpgAikomukseni oli kirjoittaa jotain Pääsiäiseen liittyvää. Eilisten uutisten jälkeen en voi olla kirjoittamasta millaisia mietteitä Brysselin tapahtumat herättivät. Ensimmäinen tuntemus oli suru, ajatus ihmisistä, jotka elivät tavallista tiistai päivää ja olivat matkalla töihin, kouluun, lomamatkalle jne. Hetkessä heidän ja heidän läheistensä elämä muuttui peruuttamattomasti, osa loukkaantui vakavasti, moni menetti henkensä. Ikävä kyllä useampi loukkaantunut kantaa fyysisiä ja psyykkisiä jälkiä loppuelämänsä.

300px-Coldwar.pngNäiden ajatusten jälkeen mietteeni menivät omiin lapsiini ja heidän sukupolveensa. Millaisessa maailmassa he joutuvat elämään? Muistan, että itseäni lapsena pelottivat ydinpommit ja silloin elettiin kylmän sodan aikakautta. Televisiossa näytettiin filmejä ydinkatastrofeista ja muistan miten joskus ahdistuin niistä. Neuvostoliitto oli suuri uhka Euroopalle ja maailmalle. Suomi mielisteli Venäjälle säilyttääkseen hyvät välinsä naapurijättiläiseen. Lehdistöä sensuroitiin jne. Kouluissa historian opetus ei ollut aina puolueetonta. Elettiin suomettumisen aikaa. Kaiken tämän olen tosin ymmärtänyt vasta vanhempana. Terroristeja oli  Punainen prikaati Italiassa, muistan vieläkin Aldo Moron kidnappauksen ja murhan. Saksassa oli Punainen armeijakunta. Noihin aikoihin kaapattiin lentokoneita, harvemmin pommeja räjäyteltiin ihmisjoukoissa.

climate_change.jpgOmat lapseni ovat syntyneet Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen ja heille Varsovan-liitto on olemassa vain historiankirjoissa. Ydinpommeista heille tulee mieleen Hiroshima, mutta eivät he niitä koe uhkana. Heille todellisempi uhka on ilmastonmuutos, työttömyys ja ikävä kyllä terrorismi. Tänä päivänä terrorimi on erilaista. Nykyterrorismissa ovat vastakkain kristilliset ja islaminuskoiset – ainakin terroristien mielestä. Omassa nuoruudessani terroristeilla oli puhtaasti poliittiset vaikuttimet, nykyään terroristit oikeuttavat tekonsa uskonnolla. Huolestuttavaa on se, että näistä terroristeista monet ovat kasvaneet Euroopassa, joka tarkoittaa etteivät he edes toisen sukupolven siirtolaisina ole sopeutuneet länsimaiseen kulttuuriin. Tässä vaiheessa on pakko miettiä missä on menty pieleen, miksi Isis onnistuu houkuttelemaan näitä nuoria riveihinsä ja onnistuu radikalisoimaan heidät. Oppivatko omat lapseni katsomaan epäillen jokaista arabitaustaista naapuria? Toivon etteivät vaikka siihenhän terroristit myös pyrkivät, syventämään länsimaalaisten ja arabimaista tulevien välistä kuilua.

multiculturalism-.jpgAlkaako Euroopassa aikakausi, jolloin opitaan pelkäämään terrori-iskua vai olemmeko jo siinä aikakaudessa? Nuoriso haaveilee huomisesta huoletta ja elää päivän kerrallaan. Suorastaan sydämestä ottaa, kun mietin millaisen maailman he aivan pian täältä kotikolosta muuttaessaan kohtaavat. Ehkä heidän pelkonsa muodostuu terrorismista kuten minun sukupolvellani ydinpommeista. Äitinä haluaisin suoda heille rauhallisen maailmaan ja turvallisen elämän. En halua, että he joutuvat joka kerta matkustaessaan tai mennessään kauppakeskukseen miettimään räjähtääkö pommi. Toisaalta tiedän, että jotkut ajattelevat ja pelkäävät jo nyt, ennen Brysselin iskuja.

 

Italian liikenne

liikennekaaos.jpgItaliassa liikennekulttuuri on kaoottinen. Mitä etelämmäksi mennään sitä kaoottisemmaksi liikenne muuttuu. Itse asustan täällä Pohjois-Italiassa ja aluksi paikallinen ajotapa pelotti vaikka täällä kuulema liikenne on vielä rauhallista. Joskus tuntuu, että liikennemerkit ovat lähinnä koristeina tienvarsilla. Esimerkiksi nopeusrajoitukset, kotoamme Comoon nopeusrajoitus on 50 km/h suurimman osan matkaa. Harvoin kuitenkaan ajan tätä nopeutta vaan keskinopeus on yleensä 60-70 km/h riippuen liikenteestä. Nykyään on suorastaan ärsyttävää, jos edessä ajaa joku nopeusrajoituksia noudattaen. Yleensä nämä lainkuuliaiset kuskit ovat Fiat Pandalla ajavia vanhempia naishenkilöitä, joiden ajotaidoissa on monesti muutenkin parantamisen varaa. Monilla moottoriteillä on Safety Tutor-järjestelmä eli järjestelmä mittaa auton keskinopeuden tietyllä välillä. Tämän järjestelmän myötä nopeudet ovat alentuneet ja harvoin nykyään käy niin, että parissa sekunnissa takana on Ferrari pyrkimässä ohi ilman, että olin edes nähnyt sitä taustapeilissä aikaisemmin.

parcheggio.jpgKaupunkiliikenne on luku sinänsä. Jokaisessa risteyksessä on useampi auto rinnakkain riippumatta ajokaistojen määrästä. Yleensä niin monta kuin vain mahtuu ja siitä sitten sovussa käännytään eri suuntiin vuoronperään. Liikenneympyröitä on tullut viime vuosina vähän joka paikkaan ja niissäkin on ihan omat sääntönsä. Tärkein on se, että vilkuttaa ”sisäänpäin” eli pyörimissuuntaan, koska muuten on vaarana saada joku liikenneympyrään pyrkivä kylkeen. Olen nähnyt poliisienkin vilkuttavan näin. Hyvin harvoin olen nähnyt jonkun vilkuttavan oikein poistuessaan liikenneympyrästä. Auton voi jättää käytännössä mihin vain vähäksi aikaa kunhan laittaa hätävilkut päälle. Comossa oli kerran auto seisomassa pääväylän yhdellä kaistalla, jonka seurauksena liikenne puuroutui kun kaistalla ajavien oli yhtäkkiä vaihdettava kaistaa juuri ennen risteystä. Mutta kukaan ei tööttäillyt, koska autohan oli vaan väliaikaisesti pysähtynyt. Kaistanvaihto on joustavaa ja aina löytyy rako halukkaalle. Tyyli ajaa on nopeatempoista ja melko aggressiivista.

tutor.jpgLiikennevalvontaa täällä on vähän. Moottoriteillä on yllä mainitsemani Safety Tutor-järjestelmä ja viime vuosina lähialueille on tullut nopeusvalvontakameroita. Näiden seurauksena liikenne toimii niin, että pylvään lähestyessä lasketaan nopeus 30 km/h (vaikka rajoitus on 50 km/h) ja heti perään kiihdytetään. Olen asunut täällä 16 vuotta ja kertaakaan minua ei ole puhallutettu. Joskus iltamyöhällä näkee ratsioita, mutta niistäkin minut on aina ohjattu eteenpäin ilman puhalluttamista. Täällä pienessä kylässämme jäisi erilaisten kyläjuhlien jäljiltä moni kiinni, mutta kukaan ei ikinä puhalluta tällaisissa tilanteissa. Papparaiset istuvat aamupäivisin baarissa ja ajavat sitten useammaan lasillisen jälkeen lounaalle. Ikinä en ole nähnyt poliiseja puhalluttamassa keskellä päivää. Toisaalta Italiassa on nykyään tosi kovat rangaistukset rattijuopumuksesta. Jos törkeän rattijuopumuksen raja ylittyy, niin menettää auton valtiolle ja ajokortti menee kuivumaan. Lisäksi lieväkin rattijuopumus vie pisteitä ajokortista. Italiassa ajokortissa on tietty määrä pisteitä ja erilaiset rikkomukset vähentävät näitä pisteitä eri määrän. Jos pisteet menevät nollille, on mentävä preppauskurssille autokouluun, jolla sitten saa muutaman pisteen ja vähitellen pisteitä kertyy lisää, jos ajaa ilman liikennerikkomuksia.
GF.jpgSilloin tällöin täällä pysäytetään ja tarkistetaan auton paperit. Samoin Sveitsin rajan läheisyydessä näkee usein Guardia di Finanzan (talouspoliisi) kontrolleja. Tosin kerran kun minut pysäytettiin niin poliisit innostuivat suomalaisuudestani niin, että eivät edes menneet laittomasti ei-kaupallisesta rajasta yli tullutta rekkaa pysäyttämään vaan mieluummin keskustelivat Suomesta ja miten toinen heistä oli ollut 20 vuotta sitten Suomessa. Monta vuotta sitten lähikylän poliisi pysäytti minut viikon sisällä kahdesti. Toisella kerralla minulla oli kiire hakemaan lapsia koulusta, joten sanoin että hän pysäytti minut viikko sitten ja yhä olen sama suomalainen, mutta nyt on kiire hakemaan lapsia. Hän ystävällisesti käski minun jatkaa matkaa ja pysäytti vielä muut autot niin, että pääsin heti tielle. Italiassa kaikkialla on tämä inhimillinen aspekti.

turvavyö.jpgItalialaisten välinpitämättömyys liikenteessä toisaalta ärsyttää ja suututtaa. Lapsia ei useinkaan kiinnitetä turvaistuimiin tai edes turvavöihin vaan lapset hyppelevät ympäri autoa ja välillä myös näkee vauvoja istumassa sylissä etupenkillä. Pitkälti syynä lienee välinpitämättömyys ja tiedotuksen puute koskien liikenneturvallisuutta. Kännyköihin puhutaan surutta vaikka se on kiellettyä. Voisinkin todeta, että ajettaessa Italiassa on parasta unohtaa autokoulun opit. STOP-merkki ei tarkoita, että sen taakse pysähdytään vaan siitä joko liu’utaan vähän hiljentäen tai ajetaan suoraan täydellä vauhdilla. Liikennemerkithän ovat vain koristeita italialaisille.

 

Italialaisen elämänmenon tarkastelua pilke silmäkulmassa