Koronamietteitä Lombardiasta

Entinen normaali loppui täällä Lombardiassa helmikuun lopussa, kouluthan suljettiin 24.2. Enpä osannut silloin kuvitella, että 20.4 olisin yhä kotona liikkumiskiellossa ja koulut olisivat kiinni ja luultavasti pysyvätkin syksyyn asti. Koulujen sulkemisen jälkeen alkoi tulla yhä uusia rajoituksia tiheään tahtiin. Maaliskuun 9. päivä koko Italia laitettiin lockdown-tilaan. Vähän myöhemmin tuli kielto liikkua kotoa ilman painavaa syytä eli käytännössä liikkeelle sai lähteä vain kauppaan, apteekkiin, lääkäriin tai töihin. Lenkkeilykin kiellettiin jossain vaiheessa. Mutta miten ihminen sopeutuu siihen, että yhtäkkiä perusoikeus eli oikeus vapaaseen liikkumiseen otetaan pois?

Aluksi iski pelko, iskeekö virus perheeseen. Lisäksi tuli ahdistus siitä, ettei saanut liikkua minnekään, TV:stä tulvi vain uutisia koronaviruksesta ja joka päivä protezione civile kertoi kuinka monta uutta kuollutta ja sairastunutta on. Ensimmäisen kerran kun menin kauppaan, ulkona oli pilvinen, synkkä alkukevään päivä. Ihmiset jonottivat supermarketin ulkopuolella kiltisti. Pelkästään matka sinne oli pelottava, koska en ollut varma oliko itselläni oikeutta mennä sinne. Olin täyttänyt lupalappuun, että menen kauppaan, mutta entä jos poliisi pysäyttää tarkastukseen ja antaa sakot. Matkalla oli tarkastuspiste, mutta itseäni ei pysäytetty. Myöhemmin tulikin sitten määräys, että oman kunnan alueelta ei saa poistua. Yhä minulla on lähes rikollinen olo, kun lähden kauppaan –  pitää olla mukana lupalappu ja poliisi voi pysäyttää koska tahansa ja tarkistaa miksi olet liikkeellä.

Kuntayhtymäämme kuuluu 4 pikkukuntaa ja alueella on 3-4 pienehköä kauppaa. Valikoimat ovat hyvin rajoittuneet ja hinnat olivat jo aikaisemmin korkeat ja epidemia aikana nousseet entisestään. Eilen luin tiedotteen kunnan sivuilta, että saamme mennä kauemmaksi kauppaan eli nyt pääsen pariin isompaan supermarkettiin. Tämä helpottaa jo huomattavasti elämää. Yksi syy luvan antamiseen provinssin päättäjiltä oli juuri, että lähikauppojemme valikoimat ovat pienet ja hinnat korkeat. Viimeksi kun kävin vajaa viikko sitten yhdessä lähikaupoistamme olin hämmästynyt – ulkona ei jonoa, ovella Punaisen Ristin edustajat antoivat desinfiointiainetta ja mittasivat kuumeen. Kaupan sisällä oli vähän paremmin tavaraa saatavilla, mutta erityisesti ihmetytti ihmisten vähyys. Väistämättä tuli mieleen onko ihmisillä rahat loppu.

Koulut ovat olleet kiinni jo kohta 2kk. Koulusta riippuen etäopiskelu on käynnistynyt enemmän tai vähemmän hyvin. Itse huomaan, että nuorisolle tämä on luultavasti raskainta. He eivät voi nähdä kavereitaan, heillä ei ole laisinkaan ”omaa elämää” vaan kaikki tapahtuu kotona. Jokainen muistaa kuinka nuorena oli oma elämä, joka ei kuulunut vanhemmille ja sitten oli perheen kanssa jaettava elämä. Toinen ryhmä, joka on myös saanut kärsiä kohtuuttomasti ovat lapset. Heiltä on kielletty kaverien lisäksi myös heille luontainen tarve purkaa energiaa ulkona leikkien ja touhuten. Nyt heidät on suljettu sisälle neljän seinän sisälle viikoiksi. Tätä pidän myös isona virheenä Italian viranomaisten puolelta. Näen tässä kadullamme usein isän ulkoilevan pienen tyttärensä kanssa ja mahdollisuus ulkoilla pitäisi olla jokaisen lapsen oikeus oli lockdown tai ei.

Kaikki ovat varmasti lukeneet, että koronaviruspandemian taloudelliset seuraukset tulevat olemaan valtavat. Goldman Sachs arvioi, että Italiassa työttömyys nousee 17% ja IMF:n ennusteiden mukaan Italian bkt laskisi -9.1%. Kun näitä lukuja tarkastelee jokainen ymmärtää, että kyseessä on hirvittävä katastrofi Italialle. Näiden lukujen sosiaalisia vaikutuksia emme tiedä, mutta voimme vain kuvitella. Italian valtio on jo tehnyt ensimmäiset tukipaketit, yksityisyrittäjille maksettiin maaliskuun osalta 600€ ja keskustelun alla on, että huhti- ja toukokuulta summa nousisi 800€/kk. Lisäksi yrityksillä on mahdollisuus saada valtion takaamaa lainaa alhaisella korolla. 25000€ saakka valtio takaa 100% ja siitä ylöspäin porrastetusti. Mietin kuinka moni baari, ravintola, kampaaja jne. pienyrittäjä menee konkurssiin tämän lockdownin vuoksi. Herää myös kysymys, milloin hoidon seuraukset ovat vakavampia kuin itse tauti. Täällä suunnitellaan vähitellen avaamista toukokuun alussa, vaikka yhä Italiassa on satoja kuolleita päivässä ja tuhansia uusia tartuntoja. Raaka totuus on, että mikään maa ei voi jatkaa loputtomiin lockdown- tilaa, taloudelliset seuraukset tulevat liian raskaiksi. Taloudellisten seurausten lisäksi ihmisten psykologinen kestävyys joutuu koetukselle. Demokraattisessa, eurooppalaisessa maassa kasvaneelle ihmisille liikkumisvapauden rajoittaminen on järisyttävä kokemus. Pahinta on, että tästä tulee jonkinlainen uusi normaali ainakin joksikin aikaa. Koulunkäynti mullistuu, koska oppilaiden välillä on oltava turvaväli koko ajan, julkisissa kulkuneuvoissa matkustaminen tulee muuttumaan, koska turvaväli, kaupoissa on säilytettävä turvaväli jne. Lombardiassa on tällä hetkellä voimassa pakko pitää maskia julkisilla paikoilla. Itse koen maskin pidon erittäin epämiellyttäväksi, mutta sopeudun. Tällä hetkellä odotan vain koska voin mennä kauppaan ilman rikollista oloa, koska pääsen lenkille oman puutarhan ulkopuolelle, koska voin mennä ihailemaan Lago di Comon kauneutta – näillä näkymin hyvällä tuurilla toukokuun alkupäivinä voin tehdä kaikki nämä.

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s