Italialaiset

Perinteinen stereotypia italialaisista on, että kaikki pukeutuvat tyylikkäästi ja huitovat käsillään puhuessaan. Olen nyt asunut lähes 20 vuotta täällä italialaisten keskellä ja koska aviomieheni on suomalainen, olen tutustunut tähän kansaan ulkopuolisena. Lisäksi olen aina asunut Pohjois-Italiassa, missä kyllä asuu paljon etelämmästä tulleita, työn perässä muuttaneita italialaisia. Millainen kuva minulla sitten on italialaisista?

2017-09-29 15.14.55-2.jpg

Yleisvaikutelmana sanoisin, että pidän italialaisista. Suurin osa tuntemistani henkilöistä on sympaattisia ja mukavia henkilöitä. Kuten Suomessa työssäkäyvät elävät stressaavaa arkea ja kipuilevat samoista asioista kuin varmaan suurimmassa osassa Eurooppaa eli töistä, perheestä, sukulaisista, ainaisesta kiireestä ja stressistä, sairauksista ym. Lähes 30 vuotta sitten asuessamme ensimmäistä kertaa Italiassa nuorena seurustelevana parina ilman lapsia kiinnitin huomiota, että monilla italialaisilla oli vaikeuksista huolimatta pieni hymy silmäkulmassa – ”ei elämä kuitenkaan niin vakavaa ole loppujen lopuksi”. Nyt aikuisena, perheellisenä myös tutut ovat vanhempia ja perheellisiä ja täytyy myöntää, että vähän vähemmän näkee tuota pilkettä silmäkulmassa.

2017-09-29 15.13.49-1.jpgJoskus italialaisia on vaikea ottaa tosissaan. Oikeastaan en itsekään tiedä mistä tämä johtuu, mutta jos miehet asemasta riippumatta pyrkivät aina flirttailemaan niin on se vähän hankalaa suhtautua täydellä vakavuudella näihin henkilöihin. Sitten yksi kategoria muodostuu henkilöistä, jotka luulevat olevansa Jumalasta seuraavia ja eihän tällainen kyyninen keski-ikäinen voi muuta kuin huvittua moisesta asenteesta. Tosin tärkeää on muistaa, että näille ei saa näyttää miten huvittunut olen, koska silloin eivät asiat etene. Opettajat ovat yksi tällainen kategoria, moni luulee olevansa opettajan lisäksi lääkäri, psykiatri ym. Kerrankin äidinkielenopettaja kysyi ihan vakavissaan, onko tyttöni käynyt verikokeissa ja syökö jotain vitamiineja, kun tyttö oli ollut sairaana. Mumisin jotain epämääräistä ja yritin epätoivoisesti pitää naamani peruslukemilla.

IMG_3662.JPGMonet italialaiset ovat myös erittäin joustavia. Välillä asiat vain ajautuvat umpikujaan jonkun idioottimaisen säännöksen takia, mutta sitten virkailija katsoo sormien läpi niin, että lopulta asia hoituu. Täällähän sääntöjä sovelletaan pitkälti sen mukaan, mikä sopii ja tämä myös aiheuttaa paljon ongelmia, kun ikinä ei voi olla varma, miten joku asia pitäisi hoitaa. Liikenteessä tämä luovuus tulee ilmi äärimmäisen selkeästi ja toisaalta se tekee liikenteestä joustavan, toisaalta sitten joskus joustavuus menee liiallisuuksiin ja silloin rytisee.

IMG_3648.JPGSuomalaisille opetetaan, tai ainakin omassa lapsuudessani, että rehellisyys maan perii. Täällä Italiassa ei tuo sananparsi toimi kauhean hyvin. Täällä ihannoidaan lapsissa, että on furbo. Italialainen on tyytyväinen, jos pystyy huijaamaan toista. Itse joudun yhä kamppailemaan sen kanssa, etten usko ja luota kaikkien hyväntahtoisuuteen. Pakko oppia pitämään puolensa ja miettimään omaa etua ensiksi. Vaikka italialaiset ovat sympaattisia ja auttavaisia pitää muista, että viime kädessä jokainen ajaa omaa etuaan. Siksi on opittava lukemaan rivien välistä, kun joku puhuu. Tämä on ollut vaikeaa, koska Suomessa totuin suorapuheisuuteen – täällä samanlainen suoruus on huonoa käytöstä.

IMG_3678.JPGYksi silmiinpistävä piirre italialaisissa on tehdä yksinkertaisesta asiasta monimutkainen. Kun italialainen organisoi jotain, suomalaisesta touhu muistuttaa lähinnä täydellistä kaaosta. Välillä kädet suorastaan syyhyävät puuttua täydelliseen organisoimattomuuteen, mutta yllättäen lopputulos on yleensä toimiva – en tiedä miten tämä tapahtuu, koska oman logiikkani mukaan lopputuloksen pitäisi olla katastrofi. Toki on paljon asioita, jotka tehdään liian vaikeiksi. Eilen ystäväni otti tyttärilleen bussin vuosikortit, virkailija vaati valokopion äidin henkilöllisyystodistuksesta. Tätä ei edes etelästä tuleva ystäväni kyennyt selittämään saatikka ymmärtämään.

Mainokset

2 vastausta artikkeliin “Italialaiset”

  1. En asu Italiassa pysyväsi mutta vietän siellä säännöllisesti aikaa, kahden maan loukussa kun olen 🙂 Tämän myötä olen päässyt tutustumaan italialaiseen elämänmenoon vähän paremmin, kuin turistina. Tunnistan niin monet kirjoittamasi kohdat. Kuten esimerkiksi tuon luovuuden liikenteessä. Olen istunut autossa keskellä katua liikenteen seisahtaessa, kun eräs kuski päätti poiketa kahvilla. Auto jätettiin tietenkin keskelle katua, jonon eteen.

    Kerran etsiskelimme parkkipaikkaa. Kylässä oli meneillään eräs vuosittainen juhla, joten kadunvarret olivat täynnä autoja. Ainoa vapaa paikka oli erään merkin kohdalla. Mikäli oikein ymmärsin, merkki kielsi pysäköimisen. Merkki oli sellainen liikuteltava versio. Niinpä italialainen nappasi merkistä kiinni ja sujautti sen kadun vieressä olevaan puskaan ja tämän jälkeen parkkeerasi autonsa tyhjään kohtaan.

    Erään toisen kerran saimme odotella lähes pari tuntia, jotta saimme auton parkista pois. Ympärille oli parkkeerattu autoja vähän joka suuntaan, joten olimme jääneet sinne sumppuun.

    Kaikki nämä ovat suomalaisen silmin aika absurdeja juttuja.

    Liked by 2 people

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s