Kulttuurien sekoitus

 

 

IMG_3678.JPG

Tässä yhtenä päivänä juttelimme nuorison kanssa illallisella ja jälleen kerran huomasimme mieheni kanssa, että nämä kansallisuudeltaan suomalaiset lapsemme ovat kyllä asenteiltaan enemmän italialaisia. Tosin en usko heidän olevan kuitenkaan täysin italialaisia vaikka täällä ovatkin kasvaneet, koska kyllähän perheeltä välittyvät tietyt arvot – ainakin toivottavasti.

 

IMG_3741.JPG

Täällä elettyjen vuosien aikana olen yhä vakuuttuneempi, että italialaisten käsitys oikeasta ja väärästä on vähemmän musta-valkoinen kuin suomalaisilla keskimäärin tai ainakin oman ikäpolveni suomalaisilla. Italialaiset soveltavat yleensä sääntöjen soveltamista niin, että se on itselle edullista vaikka sitten vähän lakia rikottaisiinkin. Myönnän, että olen itsekin oppinut suhtautumaan tiettyyn säädöksiin löysemmin eli ajan ilman huolen häivää ylinopeutta ja ryhmityn risteykseen kaikkien virallisten liikennesääntöjen vastaisesti jne.

 

IMG_3641.JPG

Ajatukseni lasteni erilaisesta asenteesta syntyi keskustelustamme koskien viime aikojen doping-skandaalia urheilussa. Juttelimme miten useat urheilijat ovat vasta vuosien jälkeen jääneet kiinni dopingista ja menettäneet mitalinsa. Tähän toinen teineistämme totesi, että urheilijalle voisi hyvin jättää mitalin ja vain tehdä kansainvälisesti tunnetuksi urheilijan käyttäneen dopingia. Hänen mielestään urheilija on ollut silloin ovelampi kuin testaajat ja ei ole jäänyt kiinni. Tässä tulee mielestäni hyvin ilmi asenne, että ovelampi ”più furbo” voittaa. Italiassahan ihaillaan oveluutta jo pienissä lapsissa. Toki mietin, että onko sittenkin vain kyse sukupolvien välisestä kuilusta eli samanlaisia asenteet ovat Suomessa.

 

IMG_3284.JPG

Sinänsä omien lasteni kaltaiset yksilöt ovat mielenkiintoisia, koska he eivät ole italialaisia (kodin ulkopuolinen kulttuuri) eivätkä suomalaisia (kodin kulttuuri). Ehkä heihin voisi soveltaa tutkijoiden käsitettä Third culture kids. Pelkästään teinien ymmärtäminen on joskus vaikeaa ja kun siihen lisää vielä kulttuurisekoituksen päälle niin kyllähän tässä äitinä välillä jää nuolemaan näppejään ja miettii onko itse asenteiltaan jäänyt ajassa jälkeen. Toisaalta on rikkaus seurata läheltä miten tällaisten lasten kultturi-identiteetti muotoutuu. Välillä he katselevat elämää täällä Italiassa ulkopuolisen silmin ja toisaalta Suomi edustaa monessa mielessä eksoottista paikkaa, johon heillä kuitenkin on myös vahva tunneside.

 

IMG_3427.JPG

Kieli on tietysti tärkeä tekijä ja melko kaksikielisiä teinini ovat – välillä suomessa kompuroivat päätteiden kanssa ja toisaalta italiassa he eivät välttämättä tunne kaikkia kotiin liittyviä asioita italiaksi. Talven aikana italia muodostuu vahvemmaksi kieleksi ja kesällä, kun käy vieraita Suomesta ja itse lomailemme Suomessa, suomi vahvistuu selkeästi. Emme ole kielinatseja mieheni kanssa eli emme useinkaan korjaa vaikka lause sisältäisikin suomea ja italiaa sekaisin ja joskus vielä englantia, aiheesta riippuen. Oma filosofiani on, että pääasia on puhua kieliä ja jos tuleekin virheitä ei niitä pidä jäädä märehtimään. Mielestäni on suuri rikkaus osata kahta kieltä äidinkielen tasolla ja tuntea kaksi kulttuuria. Toivon, että tulevaisuudessa teinini osaavat ja pystyvät hyödyntämään kielitaitoaan ja tietynlaista kulttuurista joustavuuttaan. Heille ei ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa toimia vaan he ovat oppineet, että elämä sujuu vaikka asiat tehdäänkin eri tavalla.

 

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s